Korjausliike – usein kysytyt kysymykset

Jos et löydä vastausta kysymykseesi, ota meihin yhteyttä. Yhteystiedot löytyvät artikkelin alta.

Yleistä: selvityksen tausta ja tarkoitus

Miksi Sitra on tehnyt selvityksen?

Korjausliike -selvityksen tavoitteena on selventää kokonaiskuvaa siitä, millä ratkaisuilla Suomen hiilineutraalius 2035 ja hiilinegatiivisuus sen jälkeen voidaan saavuttaa ja mitkä ovat ratkaisujen käyttöönoton suurimmat esteet. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan tässä ja Suomen ilmastotavoitteissa tilannetta, jolloin ihmisperäiset eli ihmistoiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ja ihmisperäiset hiilinielut ovat tasapainossa. Hiilinegatiivisuudessa nielut ovat päästöjä suuremmat. Selvityksessä esitetään myös mahdollisia toimenpiteitä esteiden purkamiseksi – eli millaisilla korjausliikkeillä Suomen päästöt voidaan saada 1,5 asteen tavoitteen mukaiselle polulle.

Taustalla on tieto siitä, että päästöjen vähentämisellä on kova kiire – ilmastokriisin vaikutukset tuntuvat ja näkyvät jo. Suomi voi menestyä vain ottamalla ilmastonmuutoksen lähtökohdaksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa ja kaikilla toimialoilla. Sitra on eduskunnan alainen riippumaton rahasto. Suomalaisten tulevaisuustalona Sitran tehtävät liittyvät tulevaisuuden ja yhteiskunnallisten muutosten ennakointiin sekä eri kehitysvaihtoehtojen selvittämiseen. Selvityksen tehnyt Ilmasto- ja luontoratkaisut-projekti kokoaa tietoa ilmastoratkaisuista, jotka tuottavat myös hyvinvointia Suomelle.

Mitä Sitra tahtoo selvityksellä saavuttaa?

Sitra toivoo selvityksen edistävän keskustelua tarvittavasta pitkän aikavälin siirtymästä sekä tukevan päätöksentekoa kunnianhimoisista ilmastotoimista. Tuore työpaperimme osoittaa, että pystymme Suomena vaikuttamaan ilmastokriisiin paljon – ja enemmän kuin usein ajattelemmekaan. Ilmastojohtajuus ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan pitkän päälle kansallisen edun puolustamista. Selvityksessä esitetyt ehdotukset ja korjausliikkeet koskevat kaikkia toimialoja ja ovat vapaasti niin eri hallinnonalojen, päättäjien, yritysten kuin kanssalaisyhteiskunnan hyödynnettävissä.

Eri toimijoilla on erilainen ja erityinen rooli ilmastotavoitteiden edistämisessä. Valtiolla on ratkaiseva rooli sääntelyn ja kannusteiden asettajana, hallinnollisten esteiden raivaajana ja Suomen edustajana EU-päätöksenteossa. Kunnat ovat tärkeitä käytännön toteuttajia: niiden päätökset pitkälti määrittävät yhdyskuntarakenteen ja lähiliikenteen infrastruktuurin, ja ne voivat ohjata omistamiaan energiayhtiöitä kohti hiilineutraaliutta. Yritykset puolestaan kehittävät ratkaisut ja pääosin toteuttavat käytännön investoinnit. Kuluttajat taas lopulta päättävät, millaisille tuotteille ja palveluille on kysyntää.

Suomalaiset ovat monin paikoin hyvässä vauhdissa päästöjen vähentämisessä, mutta kirittävää on jokaisella toimialalla. Kokonaiskuvan rakentaminen ja esteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta voimme yhdessä määrittää, millä keinoin siirrymme hiilineutraaliuteen ja hiilinegatiivisuuteen niin, että siirtymä on kaikille reilu.

Miten selvitys liittyy olemassa oleviin kansallisiin ilmastostrategioihin, kuten Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan (KAISU) ja Ilmasto- ja energiastrategiaan?

Sitra on tehnyt selvityksen itsenäisesti, eikä selvitys ole osa kansallista hallinnon valmistelutyötä.  Selvityksessä on hyödynnetty olemassa olevaa mallinnusta ja kirjallisuutta sekä yli sataa asiantuntijahaastattelua, mutta Sitran selvityksen johtopäätökset ja suositukset ovat itsenäisiä ja saattavat erota kansallisista strategioista.

Selvityksen toteutus

Miten selvitys tehtiin?

Selvitys pohjautuu asiantuntijahaastatteluihin ja laajaan kirjallisuuskatsaukseen. Asiantuntijahaastattelut, kirjallisuuskatsaus sekä analyysi tehtiin Sitran asiantuntijoiden toimesta. Esitetyt johtopäätökset ovat tekijöiden omia eivätkä välttämättä edusta haastateltujen henkilöiden tai heidän organisaatioidensa näkemyksiä.

Ilmastoratkaisujen potentiaalia on hahmoteltu suuntaa antavasti, eikä työssä ole tehty uutta mallinnusta tai pyritty ennustamaan tulevaa kehitystä. Selvitys ei myöskään pysty kattamaan kaikkia tarvittavia korjausliikkeitä. Selvityksessä on kuitenkin pyritty sisällyttämään niistä tärkeimpiä.

Ketä asiantuntijoita haastateltiin?

Selvitystä varten tehtiin yli sata asiantuntijahaastattelua. Haastellut asiantuntijat edustavat laajasti hallintoa, yliopistoja, tutkimuslaitoksia, yrityksiä sekä järjestöjä. Tarkempi lista haastatelluista asiantuntijoista löytyy selvityksen liitteestä. Kaikki haastatellut eivät kuitenkaan halunneet nimeään mainittavan raportissa.

Selvityksen tuloksista, johtopäätöksistä ja esitetyistä toimenpiteistä

Mitä konkreettisia toimenpiteitä Sitra esittää?

Selvityksen ehdotuksia on listattu Sitran verkkosivujen uutisessa. Lue tarkemmin ehdotuksista selvityksestä.

Miltä talouden sektorilta voidaan saada eniten päästövähennyksiä aikaiseksi?

Merkittävimmät sektorit päästövähennysten kannalta ovat sähkö ja kaukolämpö, teollisuus, liikenne ja maatalous. Eri sektoreilla päästöjä on mahdollista vähentää eri tahtiin. Nopeimmin päästöjä voidaan vähentää sähkön ja kaukolämmön tuotannossa, jossa päästöjen on vuoden 2019 tasoon verrattuna tässä selvityksessä arvioitu voivan laskea 90 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja painuvan lähelle nollaa 2050 mennessä. Kotimaan liikenteessä päästöjä arvioitiin voitavan vähentää noin 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, ja vuodesta 2045 eteenpäin liikenne voi sektorille asetetun tavoitteen mukaisesti olla päästötöntä. Teollisuudessa päästöjä arvioitiin voitavan vähentää noin 50 prosenttia vuoteen 2035 ja 85 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Maataloudessa päästöjen vähentäminen on haastavinta, ja siellä päästöjä arvioitiin voitavan vähentää noin 25 prosenttia vuoteen 2035 ja 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Metsien ja kosteikkojen käytön päästöjä arvioitiin voitavan vähentää noin 20 ja sektorin nielua kasvattaa noin 10 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä päästöjä arvioitiin voitavan vähentää noin 50 ja nielua kasvattaa noin 25 prosenttia.

Missä järjestyksessä selvityksen mukaisia korjausliikkeitä tulisi tehdä? Mitkä ovat kiireisimpiä?

Jotta ilmastotavoitteisiin päästään, toimia pitää tehdä laajasti.

Osa tarvittavista korjausliikkeistä on mahdollista ja järkevää tehdä nopeasti, jos poliittinen tahto on olemassa. Näitä voivat olla esimerkiksi kuntien omat päätökset, valtiolliset lisäpanostukset kuten T&K-tukien nosto, jo valmistellut toimet kuten lämpöpumppujen sähköveron lasku, ja selvästi haitallisten tukien, kuten suometsien kunnostusojitusten tuen, poisto. Osa toimista, kuten uuden sääntelyn ja kannustimien kehittäminen, voi vaatia perusteellisempaa valmistelua. Monessa tapauksessa vaikutukset ovat kuitenkin hitaita, joten työ olisi tärkeää aloittaa välittömästi.

Onko Sitran esittämät korjausliikkeet mahdollista toteuttaa?

Selvityksen analyysi ja selvityksessä esitetyt mahdolliset toimenpiteet, korjausliikkeet, perustuvat kirjallisuuskatsaukseen ja asiantuntijahaastatteluihin. Korjausliikkeet ovat yhteiskuntaa läpileikkaavia eli liittyvät niin johtajuuteen, taloudellisiin kannustimiin, infrastruktuuriin, innovaatioihin ja riskienhallintaan sekä tietoon ja osaamiseen. Niiden toimeenpano vaatii toimenpiteestä riippuen joko lainsäädäntötyötä, rahoitusta, uuden osaamisen kehittämistä ja/tai toimintamallien muutosta.  Myös toimenpiteiden aikahorisontti vaihtelee, osa voidaan toteuttaa välittömästi, osa vaatii laajempaa valmistelutyötä.  Pitkällä aikavälillä korjausliikkeet on mahdollista toteuttaa, mikäli tahtoa löytyy.

Miksi Suomen pitäisi tavoitella hiilineutraaliutta ja hiilinegatiivisuutta?

Tavoittelemalla hiilineutraaliutta ja hiilinegatiivisuutta Suomi tekee oman osansa globaalin ilmastokriisin hillinnässä.

Ilmaston kuumenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen tarkoittaa, että ilmakehään voidaan päästää enää tietty määrä sitä lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Tätä kutsutaan hiili- tai päästöbudjetiksi. Tämä budjetti voidaan jakaa maailman maiden kesken erilaisilla periaatteilla.

Ilmastopaneeli on arvioinut Suomen oikeudenmukaiseksi osuudeksi maailman jäljellä olevasta päästöbudjetista 79 Mt vuosille 2020–2050. Vertailun vuoksi vuonna 2019 Suomen nettopäästöt olivat 38 Mt. Budjetissa voidaan kuitenkin yhä pysyä, jos päästöjä vähennetään hiilineutraaliustavoitteen mukaisesti ja kertynyt alijäämä katetaan myöhemmin negatiivisilla päästöillä. Vuodesta 2045 eteenpäin pitäisi yltää noin –17 Mt:n nettopäästöihin vuodessa.

Miksi Suomen pitäisi leikata päästöjä ja tavoitella hiilineutraaliutta, kun Suomen päästöt muodostavat niin pienen osan globaaleista päästöistä?

Ilmaston kuumenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna jokaisen maan on tehtävä oma osuutensa. Ilmastokriisin ratkaisemisessa jokaisella päästötonnilla on väliä.

Tässä selvityksessä on käytetty Suomen ilmastopaneelin laskelmia Suomen oikeudenmukaisesta osuudesta globaalista hiilibudjetista. Osuus on laskettu maksukykyperusteisesti, eli jäljellä oleva hiilibudjetti jaetaan maapallon asukkaiden kesken asuinvaltion bruttokansantuotteella painottaen.  Tämä osuus määrittää siis sen määrän kasvihuonekaasupäästöjä, joita Suomi voisi vielä päästää ilmakehään, tarkemmin 79 Mt vuosille 2020—2050.

Suomella on myös monta syytä toimia edelläkävijänä ilmastotyössä. Ilmastojohtajuus ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan pitkän päälle kansallisen edun puolustamista. Tarkempia esimerkkejä löytyy Sitran kesällä 2021 julkaisemasta työpaperista.

Miten varmistetaan, että siirtymä on reilu, eli että kustannukset ja rasitus eivät olisi kenellekään liian suuria?

Kaikessa päätöksenteossa on varmistettava, että ihmiset pysyvät muutoksessa mukana. Tähän voidaan hahmottaa kolme askelta.

Ensimmäiseksi on varmistettava, että muutos ei pääse yllättämään. Oikeudenmukaisen siirtymän edellytys on, että toimet ovat hyvin ennakoitavissa. Siksi on tärkeää selkeyttää pitkän aikavälin tavoite ja näkymä siirtymästä sitä kohti. Samalla pitää välttää investointeja, jotka voisivat lukita toimintaa pitkäksi aikaa siirtymää mutkistaviin ratkaisuihin.

Toiseksi on pyrittävä minimoimaan siirtymän kustannuksia. Kustannustehokkaiden ratkaisujen ja ohjauskeinojen valinta mahdollistaa yhteisten rahojen järkevän käytön ja mahdollisimman pienen kokonaisrasituksen ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle.

Kolmanneksi on tarkasteltava rasituksen jakautumista ja varmistettava, ettei se ole kenellekään liian suuri. Siirtymässä katoaa väistämättä vanhoja työpaikkoja, mutta samalla syntyy uusia. Päätösten vaikutukset eri ihmisryhmille ja alueille on selvitettävä ja mahdolliset kohtuuttomat haitat hyvitettävä. Ihmisille on varmistettava edellytykset tuoda näkemyksensä esiin ja osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Ihmisiä on tuettava osaamisen kehittämisessä ja uuden toimeentulon hakemisessa.

Mitä on kulutusperäiset päästöt ja miten niitä voidaan vähentää?

Tavallisesti päästöjä lasketaan tuotanto- eli alueperusteisesti, jolloin laskennassa huomioidaan Suomen maantieteellisten rajojen sisällä syntyvät päästöt. Tämä on virallisesti sovittu laskentatapa, ja sitä on käytetty Suomen päästötavoitteita asetettaessa. Myös tässä selvityksessä päästöjä tarkasteltiin tuotantoperusteisesti. Toinen, täydentävä tapa tarkastella päästöjä on kulutusperusteinen laskenta, jolloin päästöjen fyysistä syntypaikkaa ei huomioida, vaan maan sisällä tapahtuvan kulutuksen aiheuttamat päästöt lasketaan tuotantoketju huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maassa tuotetuista päästöistä vähennetään vientituotteiden ja niihin lisätään tuontituotteiden päästöt.

Suomen kulutusperäiset päästöt olivat 73,4 Mt vuonna 2015, noin kolmanneksen enemmän kuin Suomen virallinen, alueperäisesti tuotettu päästölukema ilman maankäyttösektoria. Kulutusperäiset päästöt eivät Suomessa ole vähentyneet samalla tavoin kuin alueperäiset. Koska osa kotimaassa kulutetuista asioista myös tuotetaan kotimaassa, kotimaisen tuotannon päästöihin puuttuminen vähentää myös osaa kulutusperusteisista päästöistä. Tuotujen päästöjen vähentäminen edellyttää sen sijaan keinoja, joilla ohjataan kotitalouksia ja julkista sektoria vähentämään kulutusta ja valitsemaan pienen hiili- ja materiaalijalanjäljen hyödykkeitä, kuten kävelyä ja pyöräilyä sekä joukkoliikennettä ja kasvispainotteisempaa ruokaa. Tätä voidaan tehdä sääntelyn, taloudellisten ohjauskeinojen, kuten verotuksen, sekä informaatio-ohjauksen avulla.

Pitääkö yksityisautoilusta luopua?  Kannattaako Sitra bensan hinnankorotuksia?

Kotimaan liikenteen päästöt olivat 11,3 Mt vuonna 2019 (Tilastokeskus 2021a). Päästöistä liki 95 prosenttia syntyy tieliikenteessä. Henkilöautot tuottivat päästöistä yli puolet, 5,7 Mt, ja paketti-, linja- ja kuorma-autot yli 40 prosenttia (VTT 2020b). Loput päästöistä syntyvät vesi- (0,4 Mt), lento- (0,2 Mt) ja rautatieliikenteessä (0,1 Mt).

Kotimaan liikenteelle on asetettu oma kansallinen päästötavoite, jonka mukaan päästöjen tulee puolittua vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä, ja vuonna 2045 tavoitteena on täysin fossiiliton liikenne.

Liikkuminen on välttämättömyys, mutta keskimääräistä liikkumistarvetta eli matkojen määrää tai pituutta on mahdollista jossain määrin vähentää. Tarpeellisten matkojen määrää voivat vähentää esimerkiksi verkkokauppa, etätyö- ja etäkokousmahdollisuudet sekä digitalisoidut palvelut.

Yksityisautoilun päästöjä voidaan vähentää siirtymällä mahdollisuuksien mukaan joukkoliikenteeseen tai kävelyyn ja pyöräilyyn.

Yksityisautoilua voi tietysti jatkossakin harjoittaa. Henkilöautoliikenteessä keskeinen päästövähennyskeino on liikkumisen sähköistäminen. Tuoreimman liikenteen politiikkaskenaarion (Liikenne- ja viestintäministeriö & VTT 2021b) mukaan sähköautoja, sisältäen sekä täyssähköautot että lataushybridit, olisi liikenteen päästötavoitteiden saavuttamiseksi henkilöautoista 46 prosenttia vuonna 2035 ja 79 prosenttia vuonna 2045. Myös biokaasuauto on toimiva vaihtoehto.

Jotta näihin tavoitteisiin päästään, tarvitaan tehokkaita ohjauskeinoja. Nykyiset liikenteen maksut ja verot eivät kaikilta osin kannusta päästövähennyksiin. Selvityksessä ehdotetaan tehtäväksi päästövähennyksiin tähtäävä liikenteen kokonaisvaltainen vero-, maksu- ja tukiuudistus osana kestävän kehityksen verosiirtymää. Uudistuksessa päästöjen hinnoittelua suhteellisesti kiristetään esimerkiksi polttoaineiden verotusta kiristämällä ja samaan aikaan alennetaan muuta liikenteen verotusta sekä mahdollisesti jopa tuloveroa, ja tarvittaessa kohdennetaan lisätukia esimerkiksi syrjäseutujen pienituloisille.

Tulisiko avohakkuista Sitran mielestä luopua?

Selvitys ei esitä avohakkuista luopumista yleisesti. Suometsissä päästöjä voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää siirtymällä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on keino suometsän vedenpinnan säätelyyn ilman kunnostusojituksia, sillä puut haihduttavat vettä. Jatkuvapeitteisyydellä vältetään siis vedenpinnan vaihtelusta aiheutuvat maaperäpäästöt. Avohakkuun jälkeen vedenpinta nousee, mikä tuottaa metaanipäästöjä. Tätä seuraava taimikon perustaminen puolestaan edellyttää kunnostusojitusta, jossa vedenpinta lasketaan usein alemmas kuin se ennen hakkuuta oli, mikä lisää hiilidioksidipäästöjä.

Lehtonen ym. (2021) arvioivat, että siirtyminen jatkuvapeitteiseen kasvatukseen rehevillä ojitetuilla turvemailla kasvattaisi metsien nettonielua jopa 9 Mt vuoteen 2035 mennessä.

Miten käy suomalaisen maatalouden?

Tutkimustiedon mukaan maataloudessa ja maankäyttösektorilla on mahdollista toteuttaa vaikuttavia ja kustannustehokkaita päästövähennyksiä, mutta tämä vaatii kattavaa remonttia tukijärjestelmään ja lainsäädäntöön. On keskeistä uudistaa kannustinjärjestelmiä niin, että päästövähennykset ovat viljelijöille kannattavia. Viljelijät ja tuottajat tekevät raskasta työtä ja siirtymässä on varmistettava, että taakka ei ole kenellekään kohtuuton.

On selvää, että kulutustottumukset ovat tällä hetkellä isossa murroksessa ja tämä heijastuu myös ruoan tuotantoon ja elintarvikkeiden arvoketjuihin.  Tuotteet ja tuotantotavat muuttuvat, mutta puhtaalle, eettisesti tuotetulle ruoalle tulee jatkossakin olemaan kysyntää ja suomalaisella maataloudella on kaikki edellytykset vastata tähän kysyntään.

Pitääkö Suomessa lopettaa lihantuotanto?

Ei tarvitse lopettaa. Lihansyönnin vähentäminen, eli siirtyminen kasvis- ja kalapainotteisempaan ruokavalioon, on kuitenkin tehokas tapa vapauttaa maataloudesta pinta-alaa päästövähennystoimille.

Maatalouden yhteenlasketut päästöt vuonna 2019 olivat 16,2 Mt, eli noin neljänneksen Suomen kokonaispäästöistä. Tästä maaperän päästöt, eli hiilen hävikki sekä lannoittamisen ja muiden viljelytoimien aiheuttamat dityppioksidipäästöt, muodostavat kolme neljännestä, eläinten ruuansulatuksessa syntyvä metaani ja lannan käsittely yhteensä 20 prosenttia sekä maatalouskoneet ja muu energiankäyttö kuusi prosenttia (Tilastokeskus 2021e).

Koska maatalouden ilmastopäästöt muodostuvat lähinnä hajallaan olevista biologisista päästölähteistä, päästöjen vähentäminen on haastavampaa kuin muilla sektoreilla. Maatalouden päästöt vähenevätkin eri skenaarioissa huomattavasti muita sektoreita hitaammin, noin 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja noin 46-60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Selvityksessä tehdyissä karkeissa päästövähennysarvioissa kasvis- ja kalapainotteisemman ruokavalion sekä uusien ruuantuotantotapojen oletettiin vähentävän lihan ja maitotuotteiden kulutusta ja siten tuotantoa 40 prosentilla vuoteen 2050 mennessä (Koljosen ym. 2020 vähäpäästöskenaarioiden keskiarvo), jonka oletettiin Koljosen ym. (2020) pohjalta vähentävän tuotantoalan tarvetta 35 prosenttia satotasojen noston jälkeen. Eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn ja lannan levityksen päästöjen oletettiin vähenevän 40 prosenttia nykytasosta eläintuotannon vähenemisen seurauksena.

On siis arvioitu, että lihantuotanto vähenee ilmastopolitiikan seurauksena, mutta tuotanto ei tulisi kuitenkaan loppumaan. Kansallista ja EU-politiikkaa voimakkaampi vaikutus saattaa kuitenkin olla kuluttajien mieltymysten muutoksessa ja teknologian kehityksessä. Globaalit investoinnit ruokajärjestelmään ovat merkittävässä kasvussa, ja esimerkiksi kasviproteiinien markkinoiden kasvun ennustetaan jatkuvan Euroopassa. Kasvu on vahvaa myös globaaleilla markkinoilla.

Voiko Sitran mielestä turvetta hyödyntää energiasektorilla tai muussa käytössä, esim. kasvualustoissa tai kuivikkeena?

Kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaan turpeen tuotannon ja käytön päästöt olivat Suomessa vuonna 2019 8 Mt, eli 11 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Tästä energiasektorilla raportoitavan turpeen polton päästöt olivat 6 Mt ja maankäyttösektorilla raportoitavien turpeen tuotantoalueiden päästöt 2 Mt, josta 0,3 Mt oli ympäristöturpeen hajoamisen päästöä (Tilastokeskus 2021i). Turpeen käytön elinkaaripäästöt ovat käyttökohteesta riippumatta käytännössä samat. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta turpeen käyttöä missään kohteessa ei ole perusteltua kasvattaa, vaan siitä tulisi ennen pitkää pyrkiä luopumaan kokonaan.

On tärkeää, että turpeentuottajia ja alalla olevia yrittäjiä tuetaan murroksessa. Ehdotuksia siitä, miten reilua siirtymää voitaisiin käytännössä toteuttaa, on esitelty Sitran Turpeen käytöstä luopuminen –työpaperissa.

Kannattaako Sitra pienydinreaktoreiden rakentamista Suomeen?

Ydinenergia on päästötöntä ja tämän vuoksi ydinenergialla on todennäköisesti roolinsa Suomen energiajärjestelmässä myös tulevaisuudessa.

Ydinreaktoreilla voidaan tuottaa sähkön lisäksi myös kaukolämpöä tai teollisuushöyryä yhteis- tai erillistuotantona. Tulevaisuudessa pienet ydinvoimalat voivatkin soveltua erityisesti suurehkojen kaukolämpöverkkojen peruslämmöntuotantoon – hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen ne kuitenkaan tuskin ehtivät avuksi.

Nykyinen ydinvoimalaitosten lupamenettely, turvallisuusvaatimukset ja ydinjätehuollon vastuut on kuitenkin luotu suurille sähköntuotantoreaktoreille, ja ne soveltuvat huonosti pienille reaktoreille. Selvityksessä ehdotetaankin, että ydinvoimalainsäädäntö uudistettaisiin helpottamaan pienten reaktoreiden käyttöönottoa.

Ottaako selvitys kantaa luontokadon ehkäisemiseen?

Selvityksen fokus on ilmastokriisin ratkaisemisessa. Selvitys keskittyy ilmastoon, mutta selvityksessä on pyritty huomioimaan myös luontokadon asettamat reunaehdot. Selvityksessä on painotettu ratkaisuja, joilla voidaan ratkoa molempia kriisejä – tai ainakin olla heikentämättä luonnon tilaa lisää. Luontokato ansaitsee kuitenkin oman selvityksensä.

Mitä hiilineutraalius ja hiilinegatiivisuus maksavat Suomelle?

Selvityksessä esitetyt korjausliikkeet ovat yhteiskuntaa läpileikkaavia eli liittyvät niin johtajuuteen, taloudellisiin kannustimiin, infrastruktuuriin, innovaatioihin ja riskienhallintaan sekä tietoon ja osaamiseen. Niiden toimeenpano vaatii toimenpiteestä riippuen joko lainsäädäntötyötä, rahoitusta, uuden osaamisen kehittämistä ja/tai toimintamallien ja käyttäytymisen muutosta.  Kaikki toimenpiteet eivät siis vaadi rahoitusta, ja monet ilmastotoimet ovat investoinnin tai teknologian käyttäjän näkökulmasta kustannusneutraaleja tai ne jopa tuovat säästöjä pidemmällä aikavälillä.

Tämän selvityksen tavoitteena ei ollut hiilineutraalisuustavoitteen tai ehdotettujen korjausliikkeiden hintalappujen arviointi. Päästövähennysten taloudellisia vaikutuksia on arvioitu esimerkiksi Sitran vuonna 2018 julkaistussa selvityksessä Cost efficient cost curve for Finland. Selvityksessä tarkasteltiin kustannustehokasta polkua toteuttaa 60 prosentin päästövähennykset vuoteen 1990 verrattuna vuoteen 2030 mennessä, ja tulosten perusteella noin 50 prosentin päästövähennykset on mahdollista toteuttaa joko kustannusneutraalisti tai kustannuksissa säästäen.

VTT:n raportissa mallinnettiin eri skenaarioita Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiselle vuoteen 2035 mennessä sekä näiden taloudellisia vaikutuksia. Tulosten perusteella missään skenaariossa talouskasvun ja hyvinvointivaltion edellytykset eivät vaarantuneet. Lisäksi päästövähennyksillä on monia muita positiivisia vaikutuksia, joiden taloudellisten vaikutusten mallintaminen on haastavaa (esimerkiksi parantuneen ilmanlaadun positiiviset vaikutukset terveyteen ja tuottavuuteen) sekä kävelyn, pyöräilyn ja kasvisruokavalion vaikutukset terveyteen.

Sitran tilaamassa kansainvälisessä selvityksessä tarkasteltiin päästöjen ja talouskasvun irtikytkentää globaalilla tasolla. Selvitykset tulokset osoittavat, että 1,5 asteen tavoite on yhä mahdollista saavuttaa, tosin tiukoilla reunaehdoilla. Lisäksi raportin mallinnukset kertovat, etteivät järeät ilmastotoimet ja talouskasvu sulje toisiaan pois. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka tukee talouskasvua puhtaan teknologian investointien ja tuottavuuden kasvun kautta.

Mallinnusharjoituksissa ilmastopolitiikan kansantaloudellisia vaikutuksia verrataan usein referenssiskenaarioon eli miten talous kehittyisi ilman ilmastotoimia. Nämä referenssiskenaariot ovat usein puutteellisia, koska ne eivät ota huomioon ilmaston kuumenemisen aiheuttamia kustannuksia (esimerkiksi äärimmäisten sääolojen aiheuttamia vahinkoja infrastruktuurille, kuivuuden aiheuttamaa tuottavuuden heikkenemistä maataloudessa tai helleaaltojen aiheuttamia terveyshaittoja).  Tämän vuoksi arviot ilmastopolitiikan taloudellisista vaikutuksista ovat usein puutteellisia. Eli ilmastonmuutoksen hillinnän kustannukset ovat usein arvioitu yläkanttiin ja hyödyt alakanttiin.

Ilmastopolitikan kansantaloudelliset vaikutukset riippuvat myös siitä, miten päästövähennyksiin käytännössä kannustetaan. Sitra suosittelee kestävän kehityksen verouudistusta, jossa verotuksen painopistettä siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ilmasto- ja ympäristöhaittoja. Näin voidaan sekä vähentää päästöjä ja luontokatoa että vahvistaa työllisyyttä ja taloutta.

Kuinka paljon selvityksessä ehdotettujen korjausliikkeiden toteutus maksaa Suomelle?

Kaikista kalleimmaksi tulee, jos ilmastotoimia ei tehdä. Tässä selvityksessä on pyritty esittämään ratkaisukokonaisuus, jolla tavoitteet saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja fiksusti. Täysin kustannuksilta ei kuitenkaan vältytä – missään vaihtoehdossa.

Meidän on kuitenkin mahdollista valita, miten kustannukset jakautuvat. Kärjistettynä ohjauskeinot voidaan suunnitella niin, että saastuttaja maksaa, tai niin, että toivottavasta toiminnasta tehdään taloudellisesti kannattavaa yhteiskunnan tuilla. Tukiakin kuitenkin tarvitaan – yhteiskunnan kannattaa tukea uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa. Lisäksi oikeudenmukaisuus voi vaatia taakan jakamista laajemmin, eli kohtuuttomaksi katsotun rasituksen hyvittämistä.

Käsitteistöä

Miksi selvityksessä käytetyt sektorikohtaiset päästötilastot eroavat Tilastokeskuksen tavasta esittää päästötietoja?

Tilastokeskuksen kasvihuonekaasuinventaariossa maankäyttösektori raportoidaan yhtenä kokonaisuutena, ja Suomen päästöt ilmoitetaan usein ilman maankäyttösektoria. Maankäytöstä syntyy kuitenkin merkittäviä päästöjä, joihin muilla sektoreilla voidaan vaikuttaa, joten tässä selvityksessä ne on päätetty esittää osana sektoreiden päästöjä. Suomen nettopäästöt, eli päästöt joista on vähennetty nielut, ovat kummallakin esitystavalla samat.

Mikä on päästöbudjetti ja miksi sellainen tarvitaan?

Ilmaston kuumenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen tarkoittaa, että ilmakehään voidaan päästää enää tietty määrä sitä lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Tätä kutsutaan hiili- tai päästöbudjetiksi. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi, että globaali hiilibudjetti, jolla ilmaston kuumeneminen voidaan 67 prosentin todennäköisyydellä rajata 1,5 asteeseen, on suuruudeltaan 400 Gt alkaen vuoden 2020 alusta. Vertailun vuoksi vuosittaiset globaalit hiilidioksidipäästöt vuonna 2015 olivat noin 40 Gt.

Päästöbudjettien avulla voidaan asettaa tarvittavia päästövähennystavoitteita, jotta ilmaston kuumeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen.

Mitä tarkoittavat negatiiviset päästöt?

Hiilinegatiivisuudessa päästöjä sitovat nielut ovat päästöjä suuremmat. Negatiivisiksi päästöiksi kutsutaan hiilidioksidin sitomista ilmakehästä ihmistoimin. Esimerkiksi talousmetsän hiilivaraston kasvattaminen eli nielu tai bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ovat negatiivisia päästöjä.

Mikä on hiilinielutavoite ja miksi sellainen tarvitaan?

Hiilinielutavoitteella tarkoitetaan jollekin vuodelle asetettua määrällistä tavoitetta sille, kuinka paljon hiilidioksidia sidotaan ilmakehästä ilmastotoimin. Koska hiilineutraaliuden ja hiilinegatiivisuuden saavuttaminen vaativat sekä päästöjen vähentämisestä että nielujen kasvattamista on perusteltua, että molemmille asetetaan erilliset tavoitteet. Tämä auttaa politiikkatoimien ennakointia sekä auttaa hahmottamaan tarvittavien toimien suuruusluokkaa.