Läpikapitalisoitumisen rinnalla tapahtuu talouden sosiaalistuminen

Kun aloitin sosiologian ja valtio-opin opintoni kaukaisella 1980-luvulla, yksi ensimmäisiä tentittäviä kirjoja oli saksalaisen Joachim Hirschin kirja Turvavaltio (Vastapaino 1983). Muistan kirjasta sen, että Hirschin mukaan nyky-yhteiskuntamme on ”läpikapitalisoitunut”. Tällä hän tarkoitti sitä, että tavarasuhteet ovat tunkeutuneet yhä laajemmin sosiaalisiin suhteisiin, eli lähes kaikki sosiaaliset suhteemme ovat nyky-yhteiskunnassa tavaravälitteisiä. Tästä oltiin yliopistolla 1980-luvulla huolissaan.

Tavaravälitteisyyden käsite viittaa suoraan Marxin Pääoma-teoksessaan esittämiin ajatuksiin tavarafetisismistä. Marxin kuvaamassa tapahtumaketjussa ihmiset kiinnittävät hyödykkeitä hankkiessaan huomiota niiden vaihtoarvoon, eivätkä niiden todellista arvoon, joka perustuu työpanoksiin, joita hyödykkeiden tuotantoon on käytetty.

Läpikapitalisoituminen tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, että kaikkea mitataan rahalla, eli Marxin termein vaihtoarvolla. Monien vasemmistolaisten ajattelijoiden mukaan tästä on seurauksena ihmisten vieraantuminen, tarkemmin ilmaistuna ihmisen vieraantuminen omasta työstään. Lisäksi heidän mielestään todelliset arvot, kuten kauneus, totuus, vapaus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, jäävät pahasti rahallisten arvojen varjoon, kun kaikki asiat siirtyvät markkinatalouden piiriin.

Läpikapitalisoitumisen voittokulku

Läpikapitalisoitumisen käsite on viime aikoihin asti ollut lähinnä vasemmistolaisten ajattelijoiden käytössä. Heidän mukaansa maailmassa on ollut käynnissä valtavan kokoinen läpikapitalisoituminen, maailmanlaajuinen markkinafundamentalistinen vallankumous. Ensin se tapahtui kolonialismina, minkä jälkeen kapitalismin piiriin ovat tulleet aina uudet ja uudet elämänalat, tuotteet ja ihmisyyden osa-alueet.

Vallankumousta on edistänyt esimerkiksi hallintoideologia, joka korostaa kilpailua, julkishallinnon tehtävien ulkoistamista, tehtävien sisäistä markkinoistamista sekä hallinnon, tutkimuksen, opetuksen ja julkisten palvelujen tulos- ja kustannusvastuuta. Keskeisenä argumenttina käytetään säästyviä kuluja sekä tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisääntymistä. Myös yhteistä ja jaettua omaisuutta on vähitellen käännetty yksityisomistukseksi. Esimerkiksi yhteisiä luonnonvaroja, kuten öljylähteitä ja puhtaan veden kaivoja, on yksityistetty. Jopa luonnon monimuotoisuus on tullut kapitalismin piiriin, sillä jopa muunneltuja ja jalostettuja kasvilajikkeita voidaan tapauskohtaisesti patentoida.

Suomestakin on halutessaan melko helppo löytää esimerkkejä laajasti käsitetystä läpikapitalisoitumisesta tai markkinoistamisesta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa kuljetaan ainakin osin siihen suuntaan. Tiettyjä, aiemmin yleensä pelkällä julkisella rahalla toimineita palveluja on myös muutettu osittain mainos- tai sponsorirahoitteiseksi. Näin on esimerkiksi hankittu varoja taidemuseoille sekä yliopistojen ja sairaaloiden rakennusprojekteihin, ja saatu Helsinkiin yhteiskäytössä olevia kaupunkipyöriä.

”Markkinoistaminen” koskettaa yhä useampaa ihmistä

Koko niin kutsutun jakamistalouden nousukin voidaan nähdä merkiksi läpikapitalisoitumisesta. Uudessa jakamistaloudessa moni ennen ilmaiseksi jaettava asia saa hinnan:

Ennen lainasin autoani sen enempää ajattelematta ilmaiseksi autottomille ystävilleni, jos he sitä tulivat pyytämään. Jakamistaloustietämykseni kasvaessa halusin rekisteröidä autoni niiden jakamista organisoivan yrityksen listoille, jotta ystäväni voisivat reilusti maksaa jotain auton lainasta. Tosin autoni oli kuitenkin liian vanha päästäkseen listoille, joten entinen käytäntö sai jäädä voimaan.

Liftarit ovat lähes kadonneet teiden varsilta samaan aikaan, kun maksullisten kimppakyytien käyttö on lisääntynyt. Kuten moni muukin jakamistalouden piiriin kuuluva toiminta, myös kimppakyytien lisääntyminen on tullut mahdolliseksi internetin ja siellä toimivien alustojen myötä. Verkossa toimivien alustojen, kuten Uberin, avulla myös jokaisesta autonomistajasta on tullut potentiaalinen taksipalvelujen tarjoaja. Samoin jokaisesta kodinomistajasta on tullut potentiaalinen majoituspalvelujen tarjoaja muun muassa yöpymispaikkojen vuokraussivuston Airbnb:n ansiosta.

Jakamistalous on mahdollistanut yhtä aikaa tulojen hankkimisen ja uudet sosiaaliset kohtaamiset.

Myös pienten kirpputorimyymälöiden ja -hallien rinnalle on syntymässä verkkoon todella isot vertaiskauppamarkkinat. Vaikka edellä mainitut esimerkit perustuvat vapaaehtoisuuteen, on jakamistalous tavallaan tehnyt hyvin monista meistä potentiaalisia pienyrittäjiä. Markkinoistaminen koskettaa näin siis yhä useampaa ihmistä.

Irtaantuminen omistamisen pakosta

Onko läpikapitalisoituminen pelkästään paha asia? Käytännössä esimerkiksi jakamistalous on voimaannuttanut monia ihmisiä. Se on luonut eräänlaisen lisäturvaverkon monille, jotka ovat jääneet työttömiksi tai jotka ovat syystä tai toisesta jääneet pätkätöiden varaan. Jos työttömäksi jäänyt omistaa asunnon tai auton, hänen on jakamistalousalustojen ansiosta helppo saada niistä lisätuloja. Jotkut ovat jopa työllistäneet itsensä kokonaan työvoimaa välittävien jakamistalousalustojen avulla.

Työelämä muuttuu voimakkaasti digitalisaation ja robotisaation takia, ja jakamistalouden mekanismit voivat tarjota vaihtoehtoisen ja parhaassa tapauksessa jopa entistä mielekkäämmän tavan työllistyä. Tästä näkökulmasta läpikapitalisoitumiseen liittyy myös hyviä asioita. Niin sanottuun keikkatalouteen liittyy toki myös sosiaalisia riskejä, kuten työmarkkinoiden polarisoitumisen vaara. Näiden lieventämisen pitäisikin olla tärkeä tehtävä työmarkkinatoimijoille ja lainlaatijoille. Olisi nimittäin kurjaa, jos päättäjät eivät uskaltaisi nähdä työelämän muutosten peruuttamattomuutta ja tämän takia jättäisivät uudistamatta säädöksiä.

Jakamistalouteen kuuluva irtaantuminen omistamisen pakosta ja käyttöoikeuden arvostuksen nousu tarjoavat kuluttajille mahdollisuuksia, joita myös perinteiset läpikapitalisoitumisen kriitikot saattaisivat pitää tavoittelemisen arvoisina.

Esimerkiksi polkupyöräilemään haluavan köyhän helsinkiläisen ei nyt tarvitse hankkia kesäksi omaa pyörää, koska hän voi pienellä panoksella saada hyvälaatuisen kaupunkipyörän käyttöönsä. Laajasti ymmärrettynä jakamistalouteen kuuluu Helsingissä sekin, että verovaroin ylläpidetyt kirjastot lainaavat luistimia, kuulokkeita, verenpainemittareita ja muita vastaavia käyttötavaroita. Lisäksi muutama kirjasto toimii fyysisenä alustana nettivuokrauspalvelu Kuinomalle, jonka kautta voi vertaisvuokrata erilaisia harrastusvälineitä.

Läpikapitalisoitumisen inhimillisempi puoli

Jakamistalous voi edistää myös yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi erilaiset ruokapiirit ovat lisänneet monien sosiaalisia kontakteja. Mitä enemmän jakamistalouden alustat alkavat tarjota tavaroiden lisäksi myös palveluja, sitä enemmän ne muuttavat myös tapoja hoitaa käytännön asioita. Aikaisemmin, esimerkiksi merkittävän uuden siivoustarpeen yllättäessä, ratkaisu oli joko ostaa siivousvälineitä ja siivota itse tai harkita siivoojan palkkaamista ja luultavasti neuvotella siitä työläästi siivousfirman kanssa. Nykyään yhä useampi voi tilata verkkoalustoilta parilla klikkauksella juuri tiettyyn tarpeeseen vastaavan siivouspalvelun ja maksaa sen verkossa joko rahalla tai tehdä työvaihtarit aikapankkipalvelun kautta. Tällaiset kätevät palvelut mahdollistavat monimuotoisen toiminnan ja vaihdon, tekevät taloudesta dynaamisemman ja voivat ainakin teoriassa olla perusta myös kasvavalle sosiaalisuudelle.

Jakamistalous, erityisesti sen yhteisöllinen tai osuustoiminnallinen osa, on tehnyt ihmisistä entistä vahvemmin omaehtoisia taloudellisia toimijoita. Tätä kautta läpikapitalisoituminen voi siis saada sosiaaliset ja inhimilliset kasvot. Itsetuotetut palvelut, esimerkiksi autojen vertaisvuokraus tai vaikka luomutuotteiden lähiviljely ja kotiin toimitus, ovat vaihtoehto suurten persoonattomien firmojen samankaltaisille palveluille, esimerkiksi autonvuokraamojättien vuokrapalveluille tai supermarketketjujen tehoviljellyille tuotteille. Vaikka ihmisten omassa lähipiirissä tapahtuva uudenlainen taloudellinen toiminta on kiistatta markkinamuotoista – esimerkiksi lähiluomutuotteista maksetaan oikealla rahalla – se samalla korvaa aivan yhtä markkinamuotoista persoonatonta toimintaa. Ehkä tämä kehitys ei olekaan aivan niin vaarallista kuin jotkut ovat ajatelleet. Voi olla, että vieraantuminen ei lisäännykään, vaan sittenkin vähenee.

Lainsäädännön selkeyttäminen tarpeellista

Jakamis- ja alustatalous muuttaa vääjäämättä koko taloutta. Osa vasemmistoakin on jo herännyt tähän. Esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kirjoitti tiedotteessaan 5.2.2016 siitä, kuinka opiskelija-asuntojen asukkaat ovat viime vuosina oivaltaneet mahdollisuuden hankkia lisätienestejä vuokraamalla asuntojaan turisteille Airbnb-nettipalvelun kautta. Kontula piti ikävänä, että ”toiminnan tultua tietoon ovat asunnot omistavat opiskelija-asuntosäätiöt joutuneet tuettuun asumiseen liittyvien säännösten vuoksi kieltämään jälleenvuokrauksen.”

Kontulan mukaan tapaus muistuttaa jälleen kerran lainsäädännön päivitystarpeesta: ”Opiskelijoiden kohdalla kyse ei ole ammattimaisesta ja säännöllisestä toiminnasta, vaan pienituloisten ihmisten mahdollisuudesta rahoittaa elämäänsä ja opintojaan satunnaisilla lisätuloilla, esimerkiksi kotiseudulla vietetyn viikonlopun aikana. Tällaista toimintaa ei pidä tuomita, vaan päinvastoin ymmärtää sen mahdollisuudet.” Selkeä ja ajantasainen lainsäädäntö estäisi ristiriitoja ja turvaisi jakamistalouden eri osapuolten oikeudet. Lisäksi verotus on helpompaa, jos säännöt ovat selvät.

Selkeä ja ajantasainen lainsäädäntö estäisi ristiriitoja ja turvaisi jakamistalouden eri osapuolten oikeudet.

Viime vuosina tavalliset ihmiset ovat parantaneet olemassa olevien resurssien käyttöastetta käymällä yhä enemmän kauppaa keskenään. Vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi käyttöönotto, oli kyseessä sitten tavarat, tilat, taidot tai vaikkapa autot, onkin yksi suurimmista jakamistalouden lupauksista ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta.

Vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi käyttöönotto on yksi suurimmista jakamistalouden lupauksista ihmisille ja ympäristölle.

Ihmiset ovat jakaneet ja myyneet asioita toisilleen ennenkin, mutta uudet kommunikaatioteknologiat ovat kiihdyttäneet ilmiön ennennäkemättömään vauhtiin. Esimerkiksi suomalaisen vertaisverkkokaupan rahavirrat ylittävät jo suomalaisten kulutuksen Virossa. Jos kotimaisen vertaisverkkokaupan kasvu jatkuu samaan tahtiin kuin viime aikoina, ennustetaan sen volyymin ohittavan kivijalkakaupan myynnin alle 10 vuodessa. Monet isot brändit ovat heränneet ilmiöön ja pohtivat rooliaan tuotteiden ennakko- ja jälkimarkkinoilla. Lisäksi on jo selvää, että tiedon ja osaamisen jakaminen vertaisverkoissa on yksi nykyisen tietoyhteiskunnan perusasioista.

Jakamistalouden voima: taloudellisesti ja sosiaalisesti arvokkaat kohtaamiset

Jakaminen kaikissa muodoissaan on nyt suositumpaa kuin ennen. Jakamisen nähdään myös vahvistavan kokemusta omista kyvyistä ja mahdollisuuksista. Joillekin jakaminen on myös eräänlainen selviytymiskeino.

“Asuinlähiöissä, leikki- ja koirapuistoissa tai kantakapakoissa oli syntynyt erilaisia jakamistalouksia, joissa vaihdettiin palveluksia, tietoa ja taitoa, esimerkiksi astioiden pesua leipäjonokäynteihin ja työllistymis- ja harrastusvinkkejä”, kirjoittavat Anna-Maria Isola, Elina Turunen ja Heikki Hiilamo artikkelissa “Miten köyhät selviävät Suomessa?” (Yhteiskuntapolitiikka 2/2016).

Jakamistalouden voima on perustunut siihen, että parhaassa tapauksessa se on mahdollistanut yhtä aikaa tulojen hankkimisen ja uudet sosiaaliset kohtaamiset. Nämä ovat toisiaan vahvistavia motivaatiotekijöitä. Jakamistaloustutkija Airi Lampinen on todennut, että myös maksujen hoitaminen ”näkymättömästi” verkossa olevan alustan kautta vahvistaa myönteisiä kokemuksia sosiaalisuudesta. Kun maksu hoituu palvelun kautta, rahasta ei tarvitse puhua kiusallisesti kasvokkain, eikä tarvitse pelätä, että toinen osapuoli ei hoida osuuttaan. Silloin mahdollisessa kasvokkaisessa kohtaamisessa on helpompi korostaa vieraanvaraisuutta tai yhteisöllisyyttä. Alustapalvelun takaama, selvärajainen transaktio voi siis auttaa alkuun myös sosiaalisen vuorovaikutuksen, joka on arvokasta muutenkin kuin taloudellisesti.

Läpikapitalisoitumisen rinnalle pitää nostaa uusi termi: läpisosiaalistuminen.

Syntyy eräänlainen hyvän kierre. Myönteiset kokemukset johtavat jakamispalvelujen lisääntyneeseen käyttöön, joka sosiaalistaa taloutta entisestään. Yhdestä palvelusta tai osallistumismuodosta saadut hyvät kokemukset voivat rohkaista laajempaan tai moninaisempaan osallistumiseen. Näin koko talous muuttuu. Läpikapitalisoitumisen rinnalle pitää siis nostaa uusi termi: läpisosiaalistuminen.