Maailmanluokan yhteistyön itujen kasvu kiihtyi WCEF2018:n käytävillä

Tummaa beigeä alhaalla, vaaleaa beigeä sivuilla, samaa ylhäällä. Pacifico Yokohama -konferenssikeskuksen kolmannessa kerroksessa pitää varta vasten jäädä katselemaan lattioita, seiniä ja kattoa, jos aikoo saada vihiä siitä, että on Japanissa.

Keskuksen vilinässä tapahtumaosallistujien kauloissa keikkuvat osallistujakortit kertovat, että nämä kokoontumisajot ovat globaalit: pitkänhuiskean miehen kortissa lukee Ghana, tuossa kävelee rouva Brasiliasta, seuraavaa ryhmää johdattaa kanadalainen. Maiden lista on pitkä: Venäjä, Intia, Hollanti, Espanja, Indonesia, vain muutamia mainitakseni niistä kaikista noin 80 maasta, joista väkeä on paikalla. Toki vastaan kulkee lukuisia siistiin pukuihin sonnustautuneita aasialaisia, joten seinävärien varaan ei sijainnin määritys jää.

Sitran luoma World Circular Economy Forum (WCEF) raivasi kesällä 2017 tiensä maailman talouden uudistajien tietoisuuteen ensimmäisellä tapahtumallaan, joka järjestettiin Helsingissä. Nyt toista kertaa järjestetty WCEF keräsi Japanin Jokohamaan yli 1100 osanottajaa luomaan vuoteen 2050 asti ulottuvaa visiota ja ratkaisuja siihen, että maailman talous saadaan valjastettua aikamme suurimpien kriisien – ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen – torjumiseen.

Tuhatpäiselle yleisölle avajaisissa puhunut Japanin ympäristöministeri Yoshiaki Harada toi vahvan viestin siitä, että Japani aikoo leveänä yhteiskunnan rintamana kulkea vakaasti kohti kiertotaloutta.

”Talouskasvun kytkeminen irti luonnonvarojen ylikulutuksesta otetaan täällä vakavasti, se tuli selväksi”, totesi tapahtumaan osallistunut kansanedustaja Harri Jaskari (kok). Hän on yksi neljästä tapahtumaan osallistuneista Eduskunnan Japani-ystävyysryhmän jäsenistä.

”[Kiertotalouden edistämisessä] ratkaisevaa on, millaiset puitteet lainsäädäntö tarjoaa”, Jaskari kehui Japanin aktiivisuutta.

Toiveikasta herättelyä käytävillä

Japanin aktiivisuus ei ole jäänyt huomaamatta moskovalaiselta Vera Ereminalta, joka oli pysähtynyt konferenssikeskuksen pitkän ja kaarevan ulkoikkunan äärelle tarkistamaan sähköpostejaan ja luomaan vilauksen lasiseinän takaa avautuvaan valkoista hohtavien kerrostalojen, puistojen, rautateiden ja moottoriteiden kyllästämään maisemaan. Nurkan takana häämöttää lumihuippuinen Fuji-tulivuori.

”Japani on kiinnostava markkina, joka antaa vahvan signaalin tulevaisuuden ratkaisuista. Niiden kasvavat markkinat kiinnostavat”, yritysbrändien ja kuluttajien yhteistyötä edistävää Brands Embassy-yhtiötä edustava Eremina sanoo.

Ratkaisut ovatkin WCEF:n keskiössä – miten siirrymme maailmaan, jossa tuotteiden hamstraaminen itselle ei ole tekemämme työmme päämäärä, Sitran Kestävä arki -projektin johtaja Markus Terho muistutti avatessaan tapahtuman toisen päivän. Teemme mitä tahansa lapsuudessa, nuorina tai aikuisina – päämäärämme nykyään on ”saada tavaraa”.

Kokousyleisöstä huokui yhteisymmärrys siitä, että tuon elämänmittaisen tavoitteen on nyt, maapallon kantokyvyn rajojen tultua vastaan, muututtava.

Kuten globaalien ympäristöstrategioiden instituutin IGESin johtaja Lewis Akenji sanoi: ”Nyt kysymys kuuluu: ollako vai omistaa?”

WCEF2018:n käytäväkeskusteluista katkelmia kuuleva ajautuu vääjäämättä miettimään, olisiko osa nyt käsillä olevista ongelmista voitu välttää, jos omistamisen kulttuurin tavoittelulla ei olisi niin vahva asema? Ajatuksen vain katkaisee hissistä ulos astuttaessa tiukasti eteenpäin tuijottava, hievahtamatta tuntikausia asennossa seissyt univormupukuinen vartija. Vartija nyökkää kohteliaasti, ja ajatuksenjuoksu voi jatkua: Olisiko esimerkiksi maailman merien muoviongelma voitu välttää?

Vesistöihin ajautuneen muovin kerääminen raaka-aineeksi onkin suomalaisen Anssi Mikolan tarjolla oleva ratkaisu matkalle kohti kiertotaloutta. RiverRecycle.com-yrityksensä ratkaisuillaan Mikola pyrkii pysäyttämään muoviroskan jo valuma-alueilla joissa, ennen kuin roskat pääsevät meriin.

”Tässä voi olla miljardiluokan bisnes”, Mikola huikkasi WCEF:n modernein vivahtein maustetun japanilaisen Kabuki-show’n jälkeen.

Hän toivoikin tapaavansa Jokohamassa edustajia niistä maista, joissa ongelma on käsin kosketeltava. Myös Japanin teräs- ja metalliteollisuuden liittoa edustava Mio Kitayama oli keskittynyt uudenlaisten toimijoiden tapaamiseen liiton messuosastolla.

”Tämä on todella erityislaatuinen tapahtuma. Meidän on vaikea saada ääntämme kuulumiin Japanin ulkopuolella – täällä meillä on mahdollisuus puhua ihmisten kanssa ympäri maailmaa.”

Odottamattomien yhteyksien synty

WCEF:n ohjelmapäällikkö Ernesto Hartikainen hymyilikin kahden päivän jälkeen leveää hymyä: ”Esimerkiksi tänään lounaalla kävi innostunut puheensorina hyvin erilaisten ihmisten kesken – tämä ei aina ole Aasiassa itsestäänselvyys.”

Hartikainen pitikin tapahtumaa onnistuneena, onhan WCEF:n yksi tarkoitus tuoda yhteen niin poliitikot, yritysmaailman ja hallinnon edustajat, tiedemaailma, opetus kuin kansalaistenkin näkökulma.

”Tänne on saapunut myös paljon niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole kiertotalouden kehittämisen ytimessä. Etenkin aasialaisista moni on sanonut, että he ovat tulleet oppimaan.”

Kuinka moni heistä jo esittelee maailman huippuratkaisujaan, se nähdään ehkä jo WCEF2019:ssä Helsingissä tai WCEF2020:ssä Kanadassa.

Eduskunnan Japani-ystävyysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Skinnari (sd) haastattelussa WCEF2018:ssa Jokohamassa.