Mistä puhutaan, kun puhutaan eriarvoisuudesta?

Yli 50 keskustelijaa eri puolilta yhteiskuntaa kokoontui 26.3.2019 dialogiin eriarvoisuudesta. Rakentavan keskustelun Erätauko-mallilla pyrittiin ottamaan selvää siitä, mistä oikein puhutaan, kun puhutaan eriarvoisuudesta. Dialogissa ei pyritä yksimielisyyteen, eikä haeta ratkaisuja, vaan yhteistä ymmärrystä.

Keskusteluissa nousi esimerkiksi seuraavanlaisia ajatuksia eriarvoisuudesta:

”Eriarvoisuus on osattomuutta taidoista, huolenpidosta ja välittämisestä.”

”Kenen ehdoilla sitä keskustelua käydään? Jos enemmistö käy vähemmistön puolesta, on tosi problemaattinen.”

“Ihmisellä pitää olla kokemus, että hän voi itse vaikuttaa elämäänsä.”

Mukana dialogeissa oli päättäjiä, tutkijoita, järjestöjen edustajia, kansalaisia ja mediaa. Tilaisuuden järjesti valtioneuvoston kanslia yhteistyössä Sitran kanssa.

Eriarvoisuusdialogien tavoitteena oli muuttaa yhteiskunnallista keskustelua eriarvoisuudesta ja rikkoa kuplia: sen sijaan, että kiistelisimme mittareista, halusimme syventää ymmärrystä siitä, mitä eriarvoisuus eri ihmisille tarkoittaa. Haimme uusia näkökulmia eriarvoisuudesta niin vaalikentille kuin koko yhteiskuntaan.  Tämä tilaisuus oli kuitenkin vasta alkua keskustelulle eriarvoisuudesta. Ymmärryksen syventämistä dialogin keinoin toivottiin erityisesti päättäjille, peruskouluun ja neuvolaan.

“Kun puhun ’noista toisista’ on helpompi olla ennakkoluuloinen. Kun lukee itsensä mukaan on helppo aloittaa. ’Toisiin’ ei ole vaikutusvaltaa, mutta itseensä on kohtuullisen paljon”, sanoi yksi keskustelijoista.

Tässä koosteessa on tiivistelmä käydyistä keskusteluista ja niissä syntyneistä oivalluksista. Ryhmille annettiin keskustelun tueksi alustavat teemat (1. Mitattu ja koettu eriarvoisuus; 2. Lähdemmekö samalta viivalta; 3. Eriarvoisuuden tasot ja rakenteet), mutta keskustelut saivat edetä luonnollisesti teemojen ylitse.

Koosteen pohjana ovat kunkin keskusteluryhmän sekä keskustelut yhteen vetäneen akvaariokeskustelun tarkat kirjaukset. Eri ryhmien keskusteluja on tiivistetty ja yhdistetty. Käsittelyjärjestys on satunnainen; päälinjauksena on edetä laajemmista näkökulmista erillisiin teemoihin. Mikään keskusteltu teema ei kuitenkaan ole toista tärkeämpi. Olemme halunneet tuoda mahdollisimman paljon suoria tai lähes suoria lainauksia keskusteluista ja oivalluksista, jotta jokainen voi itse muodostaa näkemyksensä keskusteluiden sisällöistä.

Koosteen laatijan kommentti

Moniääniset keskustelut eriarvoisuuden olemuksesta olivat avoimia, rohkaisevia ja tulevaisuuteen katsovia.

Keskustelut kiertyivät eri reittejä hyvinkin yhtenäisiin kysymyksiin. Ei puhuttu ’tutuista’ eriarvoisuustermeistä kuten tuloerot, terveys ja hyvinvointi, vaan kohtaamisesta ja osattomuudesta. Puhuttiin yhteiskunnallisista, yhteisöjen sisäisistä ja yksilöiden normeista ja kokemuksista. Pohjavireeksi nousivat stereotypioiden kyseenalaistamaton hyväksyminen toiminnan pohjaksi, jokaisen henkilökohtaisen vastuun tunnistaminen sekä tahtotila positiiviseen jälleenrakennukseen.

Keskusteluissa nousi ilmeiseksi, että aiemmin vahvasti esillä ollut yhteisöllisyyden lisäämisen tarve ja kaipuu ovat julkisessa keskustelussa konkretisoituneet eriarvoisuuspuheena. Ei siis vain tuska nykyisestä, vaan tahtotila tulevasta. Nämä molemmat on hyvä nivoa yhteen ja tunnistaa.

Jatkossa meidän on yhä selkeämmin tarkasteltava yhteiskunnan toimia kaikilla tasoilla ja sektoreilla myös yhteisöjen rakentamisen näkökulmasta, ei vain rakenteiden, palvelujen ja etuuksien. Meidän on opittava tunnistamaan yhteisöjen arvo erilaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä, ja luotava mahdollisuuksia aidosti kuulla, osallistua ja vaikuttaa nimenomaan yhteisöjen näkökulmasta.

Henkilökohtaisesti olen keskustelijoille kiitollinen rohkeudesta ja avoimuudesta sekä siitä toivon, rohkaisun ja tulevaisuuden näkymästä, mitä keskusteluista oli luettavissa.

Liisa Heinämäki, projektipäällikkö, valtioneuvoston kanslia

Lue koostetut ja teemoitetut kommentit keskusteluista tästä.