Miten muualla Euroopassa puhutaan nyt sivistyksestä?

Bildung on saksan kielen koulutusta ja kasvatusta tarkoittava sana. Se on myös sivistystä laajemmassa merkityksessä. Bildung voi englanninkielisessäkin keskustelussa tarkoittaa sivistystä tulevaisuutta rakentavana voimana, siten kuin se hahmotetaan myös Sitran Sivistys+-projektissa. Se ei ole pelkkää yksilön tietoa ja osaamista, vaan siihen sisältyy eettinen ja tiedostava osallisuus yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Euroopan maissa toimii joukko tieteilijöitä, taiteilijoita ja sivistysaktiiveja, jotka haluavat herättää keskustelua sivistyksen merkityksestä tämän päivän yhteiskunnalle. Sivistystoimijoiden verkosto European Bildung Network järjesti 8.–9. toukokuuta konferenssin, joka koostui lukuisista puheenvuoroista, keskusteluista ja workshopeista.

Mukana oli lähemmäs sata osallistujaa sekä Euroopan maista että myös muualta maailmasta. Sitran johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti oli yhtenä pääpuhujana kertomassa sivistyksen merkityksestä kestävän yhteiskunnan rakentamisessa.

Eri maissa järjestettiin samana viikonloppuna paikallistapahtumia. Sitran verkkotapahtumassa tutustuttiin tulevaisuuden sivistyksen käytännön esimerkkeihin. Omista hankkeistaan kertoivat Sivistys+-kumppanit, mutta myös yleisö pääsi jakamaan omia hyviä käytäntöjään.

Sivistyksen syvät juuret

European Bildung Networkin perustajiin kuuluva tanskalainen Lene Rachel Andersen on kirjailija, ekonomisti, futuristi ja filosofi sekä Rooman klubin jäsen. Hän on itse tutkinut pohjoismaista sivistystä ja sitä, miten emotionaalinen, psykologinen ja moraalinen kehitys linkittyvät koulutukseen.

Andersenin mukaan sivistys vaatii muodollista koulutusta, koska se auttaa ymmärtämään maailmaa. Sivistys on kuitenkin jotain enemmän. Pelkän testaamisen ja suoritusten sijaan on pohdittava, onko koulutus opiskelijoille ja yhteiskunnalle aidosti merkityksellistä. Tämä on Andersenin mukaan eräs tärkeä syy herätellä sivistystietoisuutta.

”Keskustelulla hyvästä koulutuksesta on todella syvät juuret Euroopassa: kuinka paljon hyvä koulutus on pelkkää tiedon välittämistä, kuinka paljon sen pitäisi olla ihmisten emotionaalista ja moraalista kehittymistä – kehittää identiteettiä, arvoja ja kykyä ottaa vastuuta”, Andersen sanoo.

Konferenssin yksi pääpuhuja Zak Stein kertoi puheenvuorossaan 1600-luvun opettajasta Comeniuksesta, joka ymmärsi, että koulutuksen pitää perustua siihen, mitä oppilaat jo ymmärtävät ja rakentaa sen pohjalle. Nykyisin se on itsestäänselvää, mutta omana aikanaan käsitys oli aivan uutta.

Andersen on itse perehtynyt erityisesti pohjoismaisten kansanopistojen historiaan, josta hän kirjoitti Tomas Björkmanin kanssa kirjan The Nordic Secret. Andersenin mukaan tanskalainen folkehøjskole mullisti maatalousyhteiskunnan elämän, ja siitä voi ammentaa inspiraatiota tähänkin päivään ja tulevaisuuden sivistykseen.

1800-luvun hiljainen mullistus syntyi siitä, kun iso joukko maaseudun nuoria vietti joitakin kuukausia sisäoppilaitoksessa keskustellen, opiskellen käytännön taitoja, sekä kysellen kysymyksiä opettajilta, jotka myös kysyivät kysymyksiä heiltä. Ei tuon ajan maalaisnuorilta kukaan ollut ennen kysynyt mitään. Yhtäkkiä syrjäseuduilla oli paljon nuoria, jotka olivat oppineet ilmaisemaan itseään, seuraamaan yhteiskunnallisia keskusteluja ja joille oli syntynyt tietoisuus itsestään, omasta maastaan ja historiastaan.

Andersenin mukaan sivistys on läsnä kaikkialla, missä ihmiset toimivat paremman yhteiskunnan eteen. Valitettavasti monet eivät osaa ajatella nykyhetkeä pidemmälle, ja monet poliitikot tähtäävät vain seuraaviin vaaleihin. Andersenin mukaan sivistykseen kuuluu kyky hahmottaa asioita sekä lähiympäristössä että globaalisti.

”Tarvitsemme paikalliselle ja kansalliselle tasolle poliitikkoja, jotka osaavat ajatella myös koko maanosan ja maailman tasolla. Joitakin asioita ei voi ratkaista maailmanlaajuisesti, vaan ne pitää ratkaista paikallisesti. Toisia asioita ei voi ratkaista paikallisesti vaan ne pitää ratkaista globaalisti.”

Perustava näkökulman muutos

European Bildung Day -konferenssissa hyvin erilaiset sivistystoimijat kertoivat työstään ja järjestivät työpajoja. Yksi näistä oli englantilainen tieteentekijöiden, taiteilijoiden, aktivistien ja futuristien kollektiivi Perspectiva, joka tavoittelee parempaa ”systeemien, sielujen ja yhteiskunnan” suhdetta.

Perspectivan ajatuksena on, että ihmisten tulee käyttää luovuuttaan ja kykyjään, jotta olisi mahdollista elää viisaammin ja sopusoinnussa maapallon kanssa. Älyllisen keskustelun lisäksi sivistymiseen kuuluu taidetta, elämyksiä ja kokemuksia.

Perspectiva järjestää The Realisation -nimisen festivaalin heinäkuussa Englannin Dorsetissa. Perspectivan johtaja, filosofi Jonathan Rowson kertoi, että The Realisation on yksi tapa kääntää sivistys englannin kielelle: se on perustavanlaatuinen näkökulman muutos.

Rowson kuvasi uutta sivistyskäsitystä neljällä termillä: post-tragic, post-growth, post-rational, ja post-tribal. Post-tragic tarkoittaa, että uusi sivistysyhteiskunta tarvitsee toivoa. Post-growth viittaa irrottautumiseen talouskasvun pakosta ja muun merkityksellisyyden löytämistä. Post-rational tarkoittaa, että järjen käytöstä huolimatta on ymmärrettävä järjen rajat ja lähestyttävä ihmisenä elämistä kokonaisvaltaisemmin. Post-tribal kertoo siitä, että ihmiset toimivat yhteisönä, eivät pelkästään omissa kuplissaan.

Komedia- ja improvisaatiotaiteilija Pippa Evans on yksi Perspectivan jäsenistä. Hän toi esiin, kuinka improvisaatiossa on paljon samaa kuin sivistyksessä. Improvisaatiossa kokoonnutaan yhteen, heittäydytään tilanteeseen, jossa ei olla varmoja, mitä syntyy. Improvisaatiossa pyritään tulemaan spontaanisti viisaammiksi, ja sekä oman itsen että muiden kuuntelu on äärimmäisen tärkeää. Kaikki tämä pätee myös sivistykseen.

Sivistysmanifesti puhuttelee yli rajojen

Konferenssissa julkaistiin sivistysmanifesti otsikolla Better Bildung – Better Future. Sitran Sivistys+-projekti pääsi kommentoimaan manifestia sekä luonnosvaiheessa että konferenssin aikana ja vaikuttamaan siihen, että lopullinen versio on selkeästi tulevaisuuteen suuntautunut ja näkökulmaltaan globaali.

Useat muutkin osallistujat eri maista toivat esiin, että manifestin pitää puhutella ihmisiä ympäri maapallon ja kulttuurirajojen, vaikka se onkin eurooppalaisen verkoston laatima.

Manifestin mukaan ihmiskunta on tienristeyksessä, jossa ilmastonmuutos, lajikato ja muut viheliäiset ongelmat haastavat nykyiset yhteiskuntarakenteet. Tulevaisuus on avoinna, ja meidän sukupolvemme täytyy määritellä se uusiksi.

Manifesti kritisoi kapeaa sivistyskäsitystä: liian pitkään sivistys on ymmärretty vain koulutukseksi, joka mukautuu työelämän ja talouskasvun tarpeisiin. Uuden sivistyksen pitää toimia muutosvoimana, joka auttaa suojelemaan planeettaa ja elämään aidosti merkityksellistä elämää.

Manifesti näkee sivistyksen yhdistelmäksi koulutusta ja tietoa sekä moraalista ja emotionaalista kypsyyttä. Sivistys on sekä prosessi että lopputulos. Se on omien juurien tuntemista ja kykyä kuvitella tulevaisuutta. Tulevaisuuksien kuvittelussa manifesti on samoilla linjoilla kuin Sitran Tulevaisuuden uudistajat -projekti, jossa on kehitetty Tulevaisuustaajuus-työpajamenetelmä.

Koronapandemia on yksi herätys ihmiskunnalle. Se on aiheuttanut paljon pahaa, mutta se voi kannustaa myös muutokseen. Manifesti toteaa, että keskiajan musta surma käynnisti Euroopan renessanssin. Nykyinen pandemia voisi parhaimmillaan avata mahdollisuuden renessanssi 2.0:aan.

Sivistyskäsitys muuttuu ajassa

Eurooppalaisessa keskustelussa kuten Sivistys+-projektissa sivistyskäsitystä on pyritty laajentamaan tavanomaisesta, hieman pölyttyneestä merkityksestään. Sivistyskäsityksen päivittämisen tarvetta on nähty ennenkin.

Väitöskirjatutkija Antti Moilanen on tutkinut sivistysteoriaa eurooppalaisessa kasvatustieteessä ja kertoo, että eri ajattelijat ovat sisällyttäneet eettisyyttä ja kiinnostusta yhteiskuntaan sivistyskäsityksiinsä jo yli 100 vuoden ajan. 1950-luvulta alkaen on esitetty, että sivistävä opetus ei vain lisää tietoa ja arvostelukykyä vaan myös kykyä osallistua yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen. Sivistyskäsitykset myös muuttuvat ajan myötä.

”On ajateltu, että käsitettä pitää täsmentää erilaisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Tällä hetkellä ei voida ottaa kantaa siihen, miten sivistys ymmärretään sadan vuoden päästä”, Moilanen sanoo.

Moilanen on itse tutkinut Wolfgang Klafkin sivistysteoriaa ja selvittänyt, mitä on sivistystä tukeva opetus. Klafkin 80-luvulla kehittämä malli kuulostaa yhä varsin ajankohtaiselta. Sivistykseen kuuluu kyky vastata ympäristökriisiin, eriarvoisuuteen, sotiin, teknologian negatiivisiin sivuvaikutuksiin, sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kysymyksiin.

Miten ihminen sitten sivistyy? Moilasen mukaan yksi käsitys on se, että elämässä tulee käännekohtia, kriisejä ja ongelmia, joita ei pysty sen hetken toimintatavoilla ratkaisemaan. Nämä luovat tilaisuuksia sivistyä: muodostaa uusia käsityksiä itsestä ja maailmasta.

Ei siis pelkästään niin, että sivistyksen avulla tartumme viheliäisiin ongelmiin. Viheliäiset ongelmat myös pakottavat meidät sivistymään.

Mistä on kyse?

• European Bildung Network on vapaamuotoisesti toimiva, sivistystä edistävä verkosto. Verkosto järjestää vuosittain konferenssin sekä virtuaalisia Coffeehouse-keskustelutilaisuuksia joka toinen maanantai.
• Ensimmäinen konferenssi järjestettiin Berliinissä vuonna 2019.
• Toukokuun 2021 konferenssissa julkaistiin sivistysmanifesti, jonka kuka tahansa voi allekirjoittaa. Tarkoituksena on kannustaa ihmisiä ja organisaatioita toimimaan paremman tulevaisuuden hyväksi.
• Sitran Sivistys+-projektin tavoitteena on vahvistaa sivistystä, jotta ihmisillä olisi valmius uudistua ja siirtyä kestävämpään elämäntapaan. Sivistys+ tekee yhteistyötä eurooppalaisen verkoston kanssa.