Oma tila sivistykselle

Tulevaisuutta luodaan tässä hetkessä, ja siihen tarvitaan uudenlaista sivistystä. Sitran Sivistys+-projektin tukemissa ja Kansanvalistusseuran eli Kvs-säätiön tuottamissa Sivistystilatyöpajoissa asiantuntijat pohtivat, millaisella sivistystyöllä voidaan vastata ihmiskunnan suuriin haasteisiin.

Myös suuri yleisö pääsee osallistumaan sivistyksen tarinaan ja muotoilemaan tulevaisuuden sivistystä. Kvs-säätiö avaa ensi kesänä Helsinkiin uuden vierailukohteen: Sivistystilan. Se on kuin tämän päivän museo, jossa on tekemistä ja elämyksiä eri aisteille. Tilassa voi olla pysyviä ja vaihtuvia näyttelyitä. Jopa dystopiasta ammentavaa pakopeliä on ideoitu.

Sivistyksen tarinaa on tärkeä kertoa, sillä menneisyys auttaa hahmottamaan tulevaa. Suomen koulutushistoria on vain satavuotinen, ja isoja harppauksia on otettu aika lailla tyhjästä.

”Toivon, että voimme havaita, että olemme aikaisemminkin olleet epävarmoissa ja epäselvissä kohdissa. Ehkä saamme toivoa, uskoa ja luottamusta siihen, että on mahdollista luoda uutta ja tehdä toisin”, sanoo projektipäällikkö Nina Hjelt Kvs-säätiöstä.

Asiantuntijoiden työpajat pohjustavat fyysisen Sivistystilan sisältöjä, mutta niillä on myös laajempi tavoite. Päämääränä on syventää ymmärrystä sivistyksen tilasta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa.

Museokentän, kirjastolaitoksen ja vapaan sivistystyön asiantuntijat sekä eri alojen tutkijat etsivät yhdessä ratkaisuja sivistyksen edistämiseen. Tavoitteena on luoda perustavanlaatuinen, uudistava oppimiskokemus ja ihanteellisesti saada oivallukset siirtymään myös osallistujien taustaorganisaatioiden toimintaan.

Vanhoja ihanteita pitää päivittää

Kvs-säätiö on toiminut sivistyksen puolesta jo 1800-luvulta. Se on jatkuvasti joutunut määrittelemään sivistystä uudelleen ja pohtimaan, mitkä vanhat ihanteet toimivat tänä päivänä.

Yhteistyö Sitran Sivistys+-projektin kanssa oli luontevaa, koska niin Sitra kuin KVS haluavat katsoa sivistystä uusin silmin. Molemmat haluavat purkaa ajatusmalleja, jotka ovat johtaneet nykyiseen kuluttavaan elämäntapaan ja ilmastokriisiin. Sivistys+ laajentaa ja päivittää sivistyskäsitystä tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin.

”Nykyistä sivistyskeskustelua ei voi olla ilman että otetaan kantaa siihen, miten voimme toimia vastuullisesti maapallolla, kunnioittaa eri lajeja, luontoa ja ympäristöä ja mahdollistaa elämän maapallolla jatkossakin. Meillä on valtavasti opittavaa, ja meillä on kiire”, Hjelt sanoo.

Koulutuksella on iso rooli sivistyksen tuottajana, mutta sivistys on muutakin kuin muodollista koulutusta. Kvs-säätiössä, kuten myös Sitran Sivistys+-projektissa, herätetään keskustelua muun muassa siitä, millaista sivistystä tarvitsemme ja millainen sivistys auttaa meitä toimimaan yhdessä muiden kanssa.

”Pitää nähdä, että yhteiskunta on ihmisiä varten eikä ihminen yhteiskuntaa varten. Emme voi rakentaa yhteiskuntaa, joka toimii voittajien ehdoilla ja jakaa meitä eri leireihin”, Hjelt sanoo.

Sivistyksen monet motiivit

Sivistystila-hanke lähti liikkeelle oivalluksesta: suomalainen koulutus ja kasvatus kiinnostavat, mutta samalla koulutus ja sivistystyö ovat varsin kiistanalainen kenttä.

”Koulutukseen kohdistuu monenlaisia toiveita, tavoitteita ja intressejä. Koulutuspoliittinen keskustelu on usein muiden kuin syvimpien asiantuntijoiden, koulutettujen opettajien ja tutkijoiden, käsissä. Keskustelu velloo hahmottomasti”, Hjelt sanoo.

Hjeltin mukaan aikuiskoulutuksen kentällä on huoli siitä, että sivistyksen määritelmät ovat usein hyvin välineellisiä. Tähdätään ennen kaikkea kilpailukyvyn parantamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen. Lisäksi koulutus polarisoituu: ennestään korkeasti koulutetut käyvät eniten täydennyskoulutuksissa ja opiskelevat myös vapaa-ajalla, vähän koulutetut harvemmin.

Hjeltin mukaan on tärkeä tehdä näkyväksi se, mitä arvopäämääriä missäkin sivistystyössä tavoitellaan.

”Jos otetaan esimerkiksi kilpailukyky päämääräksi, meidän on hyvä tulla tietoisiksi siitä, että se samalla sulkee jotain muuta pois”, Hjelt sanoo.

Hjelt sanoo, että Sivistystilan ei ole tarkoitus pelkästään juhlia sitä, kuinka fantastista on suomalainen koulutus ja sivistys.

”Haluamme tuoda esiin myös kriittisen katseen. Vaikka olemme Suomessa onnistuneet monessa asiassa, meillä on myös paljon opittavaa ja kehitettävää.”

Kuuluuko sivistys kaikille?

Tutkijatohtori Jenni Helakorpi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta on yksi Sivistystilatyöpajojen asiantuntijoista. Hän osallistui keväällä tasa-arvoa käsittelevään työpajaan. Hän on itse tutkinut pohjoismaisten romanivähemmistöjen koulutusta ja koulutusjärjestelmän syrjiviä mekanismeja.

Suomalaiset ovat tottuneet kehumaan koulutusjärjestelmänsä tasa-arvoisuutta. Suomessa on silti koulupudokkaita, ja vanhempien koulutuksella, perheen tulotasolla tai maahanmuuttajataustalla on yhteys oppimistuloksiin ja koulutuspolkuihin.

Työpajassa hahmoteltiin, mitä sivistyksen ja tasa-arvon kysymyksiä ylipäätään kuuluisi kysyä ja miten näitä aiheita voisi tuoda Sivistystilaan. Helakorpi toivoo, että useammin kysytään, kenen ääni keskustelussa kuuluu ja kenen kokemukset ovat tärkeitä.

”On tärkeää käydä keskustelua paitsi siitä, mitä tarkoitetaan sivistyksellä, myös siitä, mitä tehdään sivistyksen nimissä.”

Helakorven omassa väitöstyössä selvisi, että romanit kokevat rakenteellista vallankäyttöä ja toiseuttamista. Kouluissa ei opeteta Suomen romanien historiaa osana muuta Suomen historiaa. Romanit joutuvat koulutustaipaleellaan usein osoittamaan, että vaikka he ovat romaneja, he ovat hyviä. Romaninuorelta saatetaan odottaa lähinnä, että hän käy koulussa, kun muita valmennetaan jatkokoulutukseen ja työuralle.

”Oppilaisiin ladatuilla odotuksilla on tutkitusti isoja vaikutuksia siihen, miten he alkavat itse ymmärtää itseään ja omaa oppijuuttaan”, Helakorpi sanoo.

Helakorven mukaan tärkeä osa nykypäivän sivistystä onkin tiedostaa omia ja muiden etuoikeuksia ja yhteiskunnan valtasuhteita. Koulussa oppilaita voi ohjata pohtimaan kriittisesti sitä, keitä kirjojen sivuilla näkyy ja keiden tarinoita kerrotaan. Tästä puhuivat myös Minna Salami ja Jazmina Amzil Sitran Sivistys+-aamukahveilla kesäkuussa.

Ei pelkkää välitöntä hyötyä

Kaikkina aikoina on kiistelty siitä, miten saadaan aikaan parasta sivistystä. Esimerkiksi kaikille yhteinen, huipputuloksia tuova peruskoulu oli alun perin kiistanalainen hanke, ja sitä vastustettiin tasapäistävänä. Lopulta siitä tuli kaikkien mielestä hyvä.

Uusi iso muutos on nuorten oppivelvollisuuden pidentäminen ja maksuton toisen asteen koulutus. KVS:n Nina Hjeltin mukaan on tärkeää, että kun päämäärä on asetettu, keinot ja koulutuksen laatu seuraavat perässä.

Kun tällä hetkellä pohditaan tulevaisuuden sivistystyötä, joudutaan edelleen elämään epävarmuudessa. Tutkijatohtori Jenni Helakorpi sanoo, että merkityksellistä on mahdollisimman laaja sivistys – ei ainoastaan se tieto, jolle keksimme välitöntä käyttöä.

”Kaikki sivistys ei ole sellaista, että siitä voi saman tien sanoa, mikä on sen taloudellinen sovellus. Kaikenlaista sivistystä on pidettävä yllä. Me emme tiedä, miltä tulevaisuus näyttää ja mikä on tärkeää tuleville sukupolville.”