sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Elefantteja on perinteisesti pidetty Intiassa ja Etelä-Aasiassa onnen ja vaurauden symboleina. Serbialais-amerikkalaisen taloustieteilijän Branko Milanovicin mukaan norsu todella toi vaurauden Aasiaan. Hänen teoriansa globalisaation vaikutuksista tulonjakoon tuli tunnetuksi vuonna 2016 julkaistusta kirjasta Global Inequality. Kirja perustuu niin kutsuttuun elefanttikäyrään.
Käyrä näyttää osoittavan, että globalisaatio on tuottanut selkeitä voittajia ja häviäjiä.
Globaalin keskiluokan eli Kiinan, Intian, Thaimaan, Vietnamin ja Indonesian kansalaisten, ostovoima on noussut kahdessa vuosikymmenessä jopa 60–80 %. He muodostavat elefantin korkean ja leveän selän.
Käyrän mukaan myös globaali eliitti – pääasiassa teollistuneiden maiden ylempi keskiluokka ja rikkaat – on voittanut.. He omistavat halvan työvoiman maihin siirretyn tuotannon ja tekevät tuottavia töitä. Terävimmän kärjen ostovoima on noussut lähes 70 %. Sen näyttää elefantin kohonnut kärsänhuippu.
OECD-maiden alemman keskiluokan ostovoima ei ole noussut käytännössä lainkaan vuosina 1988–2008. He sijaitsevat elefanttikäyrän kärsän notkelmassa.
Käyrää ei voi sokeasti käyttää selittämään länsimaisen populismin nousua.
Milanovicin elefanttikäyrä tarjoaa selkeän ja helpon selityksen länsimaisen populismin nousulle. Protestipuolueitahan äänestävät ne, jotka globalisaation aallossa unohtuivat! Tutkimuslaitokset, sanomalehtien pääkirjoitusosastot ja poliitikot ottivat elefanttikäyrän nopeasti lemmikikseen ja käyttivät sitä selittämään populististen liikkeiden, kuten Trumpin[1], brexitin ja perussuomalaisten suosiota. Käyrä selittää, miksi protestiliikkeiden äänestäjät ovat keskiluokkaa, eivät kaikkein huono-osaisimpia. Keskiluokka[2] ei olekaan pärjännyt, vaan on häviämässä globaalin kilpailun väkirikkaiden maiden kansalaisille.
Elefanttikäyrä tarjoaa selkeän ja helpon selityksen länsimaisen populismin nousulle. Protestipuolueitahan äänestävät ne, jotka globalisaation aallossa unohtuivat!
Elefanttikäyrä vihjaa, että populismin nousun syy olisi länsimaisen keskiluokan pelko valta-asemansa menettämisestä.
Tämä on kuitenkin liian yksinkertainen selitys. Pillastunut, kaiken selittävä elefanttikäyrä on ammuttava alas.
Elefanttikäyrällä näkyy väestönmuutos, ei lännen keskiluokan kurimus
Elefanttikäyrä vertaa eri maiden kansalaisille tehtyjä kyselyitä tuloista vuodelta 1988 vuoteen 2008. Käyrä ei siis kuvaa tiettyjen ihmisten – vaikkapa amerikkalaisen keskiluokan – tulokehitystä 20 vuoden aikana, vaan vertaa kuhunkin globaaliin tuloluokkaan vuonna 1988 ja 2008 osuvia ihmisiä. Kyse voi siis olla aivan eri ihmisistä, eri maassa tai eri sosiaaliluokassa vuonna 1988 kuin kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Pääsyy käyrän harhaanjohtavuudelle on globaalin etelän väestönkasvu. The Economistin esimerkkiä[3] mukaillen: kuvitellaan maailma, jossa on 750 miljoonaa köyhää globaalin etelän asukasta ja 250 miljoonaa rikasta pohjoisen asukasta. Jos tulot pysyvät paikallaan, mutta etelän väestö kaksinkertaistuu 20 vuodessa, etelän osuus maailman väestöstä kasvaa 75:stä 85 prosenttiin. Silloin rikkain osa etelän köyhästä väestöstä siirtyy tulonjaossa 75. persentiilin kohdalta 85. persentiilin kohdalle. Koska etelän asukkaat eivät kuitenkaan tienaa enemmän kuin aiemmin samalla kohdalla sijainneet pohjoisen asukkaat, tulojen kasvu 75–85. persentiilin välissä romahtaa.
Vuonna 1988 hyvinvoivat eteläamerikkalaiset ja länsimaalaiset olivat 75.–85. persentiilin välillä. 2008 samalta kohdalta löytyy lähinnä keskiluokkaisia kiinalaisia. Käyrää ei siis voi sokeasti käyttää kertomaan globalisaation vaikutuksista tulonjakoon tai selittämään länsimaisen populismin nousua. Sen sijaan se vertailee sitä, kuinka länsimaalaisten ja kiinalaisten varallisuus on muuttunut globaalisti 20 vuodessa.
Toiseksi, käyrä näyttää suhteellista reaalitulojen muutosta, ei absoluuttista muutosta. Milanovic perustelee tätä sillä, että suhteellinen muutos on se, jonka ihmiset vauraudesta kokevat. Se, että oma tulotaso säilyy, mutta muut rikastuvat, koetaan epäreiluna. Käyrän suhteellisuus on kuitenkin ongelma, jos siinä ei kuvata samoja ihmisiä.
Lisäksi suhteellisuus piilottaa todelliset erot absoluuttisen varallisuuden kehityksessä. Tähän Milanovic tarjoaa teoksessaan toisen käyrän.
Jos koko maailma olisi vuosina 1988–2008 tuottanut 100 kultaharkkoa, 44 niistä olisi mennyt rikkaimmalle viidelle prosentille. Rikkain prosentti olisi saanut lähes viidenneksen harkoista. Sen sijaan elefanttikäyrän harjalla ratsastava Aasian keskiluokka olisi saanut vain 12 tai 13 kultaharkkoa. Emme siis voi väittää, että länsimaiden keskiluokka on menettänyt ansionsa Aasiaan.
Emme voi väittää, että länsimaiden keskiluokka on menettänyt ansionsa Aasiaan.
On epärehellistä esittää, että globalisaatio on väistämättä johtanut länsimaissa keskiluokan ja työläisten tulojen taantumiseen. Eikä ole syytä ajatella, että kansallishallinnot olisivat voimattomia kasvavan eriarvoisuuden ja hallitsevaan luokkaan kohdistuvan epäluulon edessä.
Kasvottoman globalisaation sijaan politiikka vaikuttaa eriarvoisuuteen
Kun elefanttikäyrää tarkastellaan kriittisesti, kuten brittiläinen Resolution Foundation teki[4], sen muoto pysyy jokseenkin samana, mutta vähemmän dramaattisena.
Ei voida siis esittää, että globalisaatio on aina hyödyttänyt jokaista. Kuten amerikkalainen taloustieteilijä Tyler Cowen toteaa[5], voi hyvin olla mahdollista, että globalisaatio on paikoin laskenut keskiluokan palkkoja, esimerkiksi tietyillä aloilla Britanniassa[6].
Monissa kehittyneissä maissa on ollut aikoja, jolloin tulot ovat vähentyneet. Tästä ei voi kuitenkaan syyttää pelkästään globalisaation näkymätöntä kättä: yleensä vika löytyy kansallisvaltioiden tietoisesta politiikasta.
Esimerkiksi 2000-luvun Yhdysvalloissa Irakin sodan on väitetty pahentaneen eriarvoisuutta:[7] “Yksinkertaistaen köyhät sotivat, keskiluokka maksaa ja rikkaat hyötyvät”, toteaa Milanovic.
Perinteisesti maan sisäistä eriarvoisuutta taas on vähennetty koulutuksella ja sosiaalipolitiikalla.
Eriarvoisuudesta ei voi syyttää vain globalisaation näkymätöntä kättä: yleensä vika löytyy kansallisvaltioiden tietoisesta politiikasta.
Vääryydet eivät muutu oikeammiksi, jos lakkautamme globalisoitumisprojektin ja palautamme sen alkutekijöihinsä. Sen sijaan on syytä kiinnittää huomiota poliittisiin valintoihin ja niiden vaikutuksiin.
Länsimaiset ihmiset ovat edelleen maailman tulonjaon voittajia
Kun vaurautta tarkastellaan maailman mittakaavassa, länsimaiset ihmiset voivat edelleen erittäin hyvin. Vain syntymällä Yhdysvaltoihin ihminen saa 93-kertaiset tulot suhteessa kongolaiseen. Tätä Milanovic kutsuu kansalaisuusbonukseksi.
Milanovicin mukaan voimme selittää kaksi kolmasosaa maailman tuloeroista vain tiedolla ihmisen synnyinmaasta. Missä tahansa tuloluokassa on parempi syntyä Ruotsiin kuin Kongoon, ja erityisesti ruotsalainen köyhä on kongolaista köyhää paremmassa asemassa.
Kun vaurautta tarkastellaan maailman mittakaavassa, länsimaiset ihmiset voivat edelleen erittäin hyvin.
Oletamme helposti, että yksilö voi vapaasti päättää, miten hän maksimoi tulonsa ja pääomansa. Tosiasiassa synnyinmaa rajoittaa kykyä kasvattaa tuloja. Muuttaminen köyhästä maasta Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan mahdollistaa yksilöille moninkertaiset tulot. Kun ihmiset pyrkivät tasaamaan globaalia tulonjakoa maahanmuutolla, valtiot rakentavat sille esteitä. Globalisaatio lisää tavaroiden, pääoman ja informaation liikkumista, mutta sen vastavoimana valtiot pyrkivät kovin keinoin rajoittamaan työvoiman liikkumista.
Mikä on elefanttikäyrän opetus?
Globalisaation vastustajia yhdistää kaipuu menneeseen, mutta ei entiseen tulotasoon.
Kuvittele, että olet ollut rakentamassa ennennäkemätöntä vaurautta ja teollisuusyhteiskuntaa. Tunnet ylpeyttä ja näet itsesi osana suurempaa tarinaa. Kuin varkain pelin henki muuttuu ja arvoa alkaa syntyä aivan toisenlaisista asioista. Uuden auton sijaan arvoa luo globaalisti skaalautuva digitaalinen alusta. Ansiotasosi ei putoa naapuriasi alhaisemmaksi, mutta asiat, joita olet arvostanut, kuluttanut ja harrastanut – ja joita myös muut ovat arvostaneet – ovat menettäneet asemansa. Protestiliikkeet käyttävät taitavasti hyväkseen kaipuuta entisiin arvoihin.
Lopulta käyrä paljastaa vain sen, kuinka helposti uusi tarina länsimaisen keskiluokan ahdingosta hyväksytään.
Elefanttikäyrä ei kerro koko totuutta globalisaation vaikutuksista, mutta maailman muuttuminen herättää tunteita. Vaikka globalisaatio ei olisi aiheuttanut palkan alennusta, saattaa tuntua siltä, että kansainvälinen kilpailu uhkaa omaa toimeentuloa. Pelko voi näkyä populismin kannatuksena.
Milanovic huomauttaa kirjassaan, että puhtaan taloudelliset ennusteet ovat historiassa yleensä menneet pieleen. 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa ennustettiin, että muutama suuryritys hallitsee pian maailmaa. Kiinasta ei puhuttu lainkaan. Sitten monoliitit murtuivat, kehitys kulki toiseen suuntaan ja Kiinasta tuli maailmantalouden veturi.
Kenties elefanttikäyrän opetus liittyykin talousteoreettisten selitysten valtaan. Yhden käyrän piti selittää kaikki, mutta lopulta se paljastaa vain sen, kuinka helposti uusi tarina länsimaisen keskiluokan ahdingosta hyväksytään.
[1] *Donald Trumpin kannattajien mediaanitulot olivat korkeammat kuin Hillary Clintonin kannattajien (http://fivethirtyeight.com/features/the-mythology-of-trumps-working-class-support/, https://www.theguardian.com/us-news/2016/nov/09/white-voters-victory-donald-trump-exit-polls)
[2] Suomesta puhuttaessa korostettava että kyseessä on nk. alempi keskiluokka.
[3] http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21707219-charting-globalisations-discontents-shooting-elephant
[4] Resolution Foundation Report, http://www.resolutionfoundation.org/app/uploads/2016/09/Examining-an-elephant.pdf
[5] http://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2016/09/revisiting-elephant-chart.html
[6] http://cep.lse.ac.uk/pubs/download/dp1411.pdf
[7] James Galbraithin kirjassa Inequality and Instability esitetään sodan vaikuttaneen Washington DC:n tulojakoon eriarvoistavasti.
Muut artikkelit
Verrattain kevyttä tekstiä.