sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Yhteiskunnan ja työelämän muutoksen vauhti on nykyaikana kiihkeä. Sitran Megatrendit 2016 -julkaisussa tuodaan esiin näkemys, jonka mukaan ihmiskunta saattaa muuttua tulevan kolmenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Jo nyt tämä näkyy työn luonteen muutoksina ja ammattien katoamisena. Monet yritykset eivät jatkossa tarvitse kovinkaan suurta määrää työntekijöitä tuottaakseen suuria voittoja. Esimerkiksi kuvienjakopalvelu Instagram työllisti vain 12 henkeä, kun se myytiin vuonna 2012 yhteisöpalvelu Facebookille miljardilla dollarilla. Kun vertailukohdaksi ottaa 1900-luvun valokuvausalan jättiläisen Kodakin, joka parhaimmillaan työllisti yli 140 000 ihmistä, saa hyvän kuvan digitalisaation mukanaan tuomasta potentiaalisesta muutoksesta.[1]
Vaikka rohkeimmat ennusteet digitalisaation vaikutuksista työmarkkinoihin eivät toteutuisikaan, on todennäköistä, että työmarkkinoiden polarisaatio ja epävarmuus lisääntyvät tulevaisuudessa.
Monien mielestä perustulo olisi paras pitkän aikavälin ratkaisu teknologian kehityksen aikaansaamaan murrokseen.
Monien mielestä perustulo olisi paras pitkän aikavälin ratkaisu teknologian kehityksen aikaansaamaan murrokseen. Perustulon on nähty olevan joustava tapa taata ihmisille vähimmäistoimeentulo tilanteessa, jossa yhtäältä kaikkien työlle ei enää riitä kysyntää, toimeentulon lähteet ovat moninaisia, eivätkä sosiaaliturvan jäykät jaottelut työllisiin ja työttömiin enää päde. Tarvetta perustuloon on perusteltu myös sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamisella, sen aukkojen tilkitsemisellä ja kannustinloukkujen purkamisella.
Perustulo määritellään tuloksi, joka maksetaan säännöllisin väliajoin kaikille yhteiskunnan jäsenille henkilökohtaisesti ilman ehtoja ja tarveharkintaa. Sen päälle voisi ansaita tuloja ilman, että se häviäisi. Perustulon toteuttamiseksi on esitetty useita malleja, joissa on mietitty ratkaisuja järjestelmän rahoitukseen ja muihin yksityiskohtiin. Mallit vaativat kuitenkin edelleen kehittelyä, jotta perustuloon liitetyt odotukset toteutuisivat.
Useimmissa malleissa ansiotason nousu otetaan huomioon tuloverotuksessa. Etuus on lähtökohtaisesti kaikille samansuuruinen, mutta siihen voidaan lisätä porrastuksia esimerkiksi saajan iän tai muun kriteerin mukaan. Perustulon rinnalla voidaan säilyttää harkinnanvaraisen sosiaaliturvan eri osia. Suomalaisessa keskustelussa on perustulon lisäksi esiintynyt termi kansalaispalkka, jolla on viitattu toisinaan vastikkeettomaan tuloon ja toisinaan jonkinlaista yhteiskuntapalvelusta edellyttävään vastikkeelliseen tuloon. Näiden kahden lisäksi on puhuttu myös kansalaistulosta, osallisuustulosta ja negatiivisesta tuloverosta.
Työllistymisen helpottaminen Suomen perustulokokeilun keskiössä
Jo teollistumisen alkuvaiheissa yhteiskunnalliset reformistit esittivät, että yhteiseksi katsotun kansallisomaisuuden tuotosta jaettaisiin osinkoja säännöllisesti tai kertaluonteisesti. Tällaiseksi yhteisomaisuudeksi katsottiin erityisesti maa ja luonnonvarat. Vastaavanlainen ajattelu on noussut esiin myös nyt erityisesti reaktiona digitalisaation potentiaalisesti aiheuttamaan varallisuuserojen kärjistymiseen. Joidenkin ajattelijoiden mukaan tuloverot eivät ole legitiimi tapa rahoittaa perustuloa, koska kaikki varallisuus on lopulta kollektiivisen toiminnan tulosta. Näin ollen perustulon rahoitus pitäisi järjestää muuten, esimerkiksi omaisuutta tai pääomia ja niiden tuottoja verottamalla tai vaikkapa jonkinlaisella robottiverolla. Yleensä perustulomalleissa tuloverotus on kuitenkin kytketty perustuloon ja sitä saatetaan täydentää muulla rahoituksella.
Useat maat suunnittelevat nyt perustulokokeiluja.
Perustulosta ja sitä lähellä olevista ideoista on keskusteltu maailmalla keinona uudistaa sosiaaliturvaa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Viime vuosina keskustelu on laajennut paitsi Euroopan eri laidoille myös köyhempiin maihin. Useat maat suunnittelevat nyt perustulokokeiluja. Esimerkiksi Hollannissa useampi kaupunki haluaa käynnistää oman perustulokokeilunsa. Myös Kanadassa valmistellaan omaa kokeilua. Yhdysvalloissa yksityinen pääomasijoitusyhtiö aikoo toteuttaa oman perustuloprojektinsa.
Suomessa vuoden 2017 alussa käynnistyvä ensimmäinen perustulokokeilu on kaksivuotinen. Sen kohdejoukkona ovat 25–58-vuotiaat työmarkkinatukea tai työttömyysperuspäivärahaa saavat. Tästä joukosta arvotaan 2 000 henkeä kokeiluun. Verottaja ei ole tässä ensimmäisessä kokeilussa vielä mukana, joten kokeiluun osallistujien verotusmalli on sama kuin muillakin suomalaisilla. Verovapaa perustulo on kokeilussa 560 euroa kuussa ja se korvaa samansuuruisen peruspäivärahan. Muut mahdolliset sosiaalituet säilyvät ennallaan. Jos kokeilussa oleva työtön työllistyy, hän ei kuitenkaan menetä perustuloaan eikä summa myöskään pienene. Tämä on käytännössä kokeiluun osallistujille suurin etu ja työnteon kannustavuutta lisäävä asia. Kokeilulla halutaan selvittää erityisesti sitä, työllistyvätkö siihen osallistuvat enemmän kuin muut vastaavat työttömät. Kokeilu on osa Suomen nykyisen hallituksen hallitusohjelmaa ja kokeilu perustuu erilliseen lakiin.
Suomalainen perustulokeskustelu: kannatusta yli puoluerajojen, erimielisyyttä tavoitteista
Suomalaisessa keskustelussa esiintyi mainintoja negatiivisesta tuloverosta ja kansalaispalkasta jo 1970-luvulla, mutta 1980-luvun alussa keskustelu muuttui säännöllisemmäksi. Poliittista keskustelua käytiin myös perustoimeentulojärjestelmästä, joka yhtenäistäisi tulonsiirrot ja takaisi lakisääteisen vähimmäistoimeentulon elämäntilanteesta riippumatta. 1990-luvun puolivälistä alkaen termi perustulo vakiintui vähitellen käyttöön. Kiinnostus on ollut aalloittaista, mutta idea ei ole missään vaiheessa kokonaan kadonnut julkisesta keskustelusta. Keskustelun huiput ajoittuvat pääsääntöisesti eduskuntavaalien alle niille vuosille, jolloin perustulo on esiintynyt puolueiden ohjelmissa (1987, 1994, 1996–1998, 2006–2007). Viimeinen ja korkein huippu liittyy ennen kaikkea vuonna 2015 aloittaneen hallituksen suunnittelemaan perustulokokeiluun.
Vaikka kiinnostus on ollut puoluerajat ylittävää, puolueiden väliltä löytyy runsaasti eroja siinä, mitä perustulolla tavoitellaan ja millaista mallia kannatetaan.
Kiinnostusta kansalaispalkkaan ja perustuloon on Suomessa ollut vaihtelevassa määrin kaikissa eduskuntapuolueissa. Vaikka kiinnostus on ollut puoluerajat ylittävää, puolueiden väliltä löytyy runsaasti eroja siinä, mitä perustulolla tavoitellaan ja millaista mallia kannatetaan. Puolueiden lisäksi myös useat eturyhmät, asiantuntijat ja mielipidevaikuttajat ovat osallistuneet keskusteluun.
Ymmärrys kansalaispalkan ja perustulon luonteesta on vaihdellut eri aikoina. 1980- luvulla kansalaispalkasta keskusteltiin ratkaisuna teknologisen kehityksen aikaansaamaan teollisen työn vähenemiseen. Automaation ennustettiin vähentävän ihmistyön tarvetta radikaalisti. Kansalaispalkka nähtiin ensisijaisesti keinona vähentää työn tarjontaa vastaamaan alentunutta kysyntää ja mahdollistaa ihmisarvoinen toimeentulo myös niille, jotka jäävät ilman ansiotyötä. Kansalaispalkalla katsottiin voitavan jakaa töitä tasaisemmin ja siirtää osa ihmisistä työskentelemään yhteiskunnan ”pehmeälle” sektorille (kotitalouksiin, yhdistyksiin tai paikallisyhteisöihin) erilaisten yleishyödyllisten tehtävien pariin. Usein vaadittiin koko työn käsitteen uudelleenmäärittelyä.
1990-luvun alun lamavuosina kansalaispalkkakeskustelu hiipui. Se virisi uudestaan syvimpien lamavuosien jäätyä taakse. Samalla termi perustulo vähitellen yleistyi ja syrjäytti kansalaispalkan käsitteen. Kiinnostusta perustuloon piti yllä koko 1990-luvun jälkipuoliskon jatkunut ennätysmäisen korkea työttömyys. Laman jälkimainingeissa ymmärrys perustulosta kuitenkin muuttui. Tämä muutos liittyi sosiaalipoliittisessa keskustelussa tapahtuneeseen yleisempään muutokseen, jossa työn tarjontatekijöihin liittyvät poliittiset toimet ja työttömien aktivointi saivat enemmän tilaa. Toisin kuin 1980-luvun kansalaispalkkakeskustelussa, perustulon tehtävänä nähtiin nyt olevan kannustaa ihmisiä täyden työttömyyden sijasta satunnaisiin ja matalapalkkaisiin töihin. Ajateltiin että palvelusektorin laajeneminen voisi korvata teollisen työn vähenemistä, jos pystyttäisiin alentamaan työvoimakustannuksia, joustavoittamaan työehtosopimuksia ja muuttamaan sosiaaliturvaa kannustavammaksi. Perustulon avulla katsottiin voitavan purkaa sosiaaliturvan kannustinloukkuja niin, että työn tekeminen lisäisi aina käteen jääviä tuloja. Perustulo olisi matalahko pohjatulo, jonka päälle toimeentulo voitaisiin koota useista lähteistä.
2000-luvun alkupuolella työllisyys koheni ja keskustelu perustulosta jälleen hiljeni. Uusi keskusteluaalto käynnistyi parannuksia silpputyöläisten oikeuksiin vaatineen prekariaattiliikkeen aloitteesta vuonna 2006. Aktivistit vaativat perustuloa, joka turvaisi ihmisarvoisen toimeentulon ja parantaisipienituloisten neuvotteluasemaa työmarkkinoilla. Vuosina 2006–2007 käytiin lehtien mielipidepalstoilla perustulosta vilkas keskustelu. Erityisesti vihreät tarttuivat eduskuntavaalien alla perustuloteemaan. Huomio kohdistui nyt ennen kaikkea työn muutokseen ja toimeentulon epävarmuuteen. Perinteisen sosiaaliturvajärjestelmän loukkuineen ja monimutkaisine sääntöineen nähtiin vastaavan huonosti jälkiteollisten työmarkkinoiden tarpeisiin. Perustulo esitettiin työhön ja yrittäjyyteen suunnattuna investointina, joka mahdollistaisi uudenlaisen (silpuista koostuvan) täystyöllisyyden tavoittelun. Uusin keskustelu on pyörinyt erityisesti digitalisaation sekä Juha Sipilän hallituksen suunnitteleman perustulokokeilun ympärillä.
Myös uuden kansainvälisen perustulokeskustelun taustalla on robotisaation ja digitalisaation nykyvaiheen aikaansaama näkemys siitä, että tämä vaihe uhkaa tuhota enemmän työpaikkoja kuin teknologinen kehitys ehtii toisaalle tuottaa. Syntymässä oleva uudenlainen työelämä vaatii yhtä lailla uudenlaista sosiaaliturvaa. Perustulon on katsottu olevan tärkeä osa sellaista tai ainakin merkittävä vaihtoehto osaksi sellaista.
Perustuloa koskevat argumentit pähkinänkuoressa
Argumentit perustulon puolesta ja sitä vastaan perustuvat harvoin tieteelliselle näytölle. Tuloksia ei ole päästy mittaamaan, koska perustuloa ei ole käytännössä kunnolla kokeiltu. Eri toimijoilla on myös erilaisia painotuksia sen suhteen, mitkä nähdään perustulon keskeisimpinä hyötyinä tai uhkina. Alla on lista keskeisimmistä perustulon puolustajien ja vastustajien argumenteista.
Puolesta:
Perustulo
– poistaisi sosiaaliturvan loukkuja
– yksinkertaistaisi ja selkiyttäisi järjestelmää
– tekisi satunnaisen työnteon kannattavammaksi
– poistaisi sosiaaliturvan väliinputoamisongelmia
– vähentäisi köyhyyttä
– tukisi ihmisten omia elämänvalintoja
– mahdollistaisi joustavan siirtymisen eri elämäntilanteiden välillä
– parantaisi pienituloisten mahdollisuuksia neuvotella omista työehdoistaan
– poistaisi sosiaaliturvasta sen nöyryyttäviä ja kontrolloivia ominaisuuksia
– mahdollistaisi työajan ja työnteon tapojen muokkaamisen oman elämäntilanteen ja kiinnostuksen mukaan
– mahdollistaisi kieltäytymisen epätyydyttävästä työstä
– tukisi mahdollisuuksia pienyrittämiseen ja itsensä työllistämiseen sekä sellaiseen luovaan työhön ja aktiivisuuteen, josta ei saa suurta rahallista korvausta, mutta joka on itsessään palkitsevaa
– vähentäisi syrjäytymistä tarjoamalla mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan myös ansiotyön ulkopuolella
– vapauttaisi sosiaalityön ammattilaisten ja työvoimaviranomaisten aikaa paperityöstä asiakkaiden auttamiseen.
Vastaan:
Perustulo
– olisi joko liian kallis toteuttaa (korkea perustulo) tai riittämätön korvaamaan syyperustaista sosiaaliturvaa (matala perustulo)
– heikentäisi työnteon kannusteita ja antaisi mahdollisuuden elää toisten kustannuksella
– jakaisi rahaa myös niille, jotka eivät sitä tarvitse
– vakiinnuttaisi pätkätyöt ja edistäisi työehtosopimusten heikennyksiä
– vaatisi liian korkeat marginaaliverot ja heikentäisi siten työnteon kannusteita
– polarisoisi yhteiskunnan niihin, jotka kykenevät elämään työllään, ja niihin, jotka eivät kykene
– jättäisi apua tarvitsevat selviytymään omillaan ja edistäisi nuorten syrjäytymistä
– kaikille maksettava tasasuuruinen summa ei huomioisi yksilöllisiä tarpeita
– heikentäisi naisten työmarkkina-asemaa, koska naiset jäisivät miehiä todennäköisemmin hoitamaan lapsia kotona perustulolla.
Tasasuuruinen yleistulo tarjoaisi nykyistä sosiaaliturvaa yhdenvertaisemman kohtelun erilaisissa elämäntilanteissa oleville.
Perustulolla halutaan vaikuttaa sekä työmarkkinoiden toimintaan että sosiaalipolitiikan periaatteisiin ja käytäntöihin. Vaikka eri toimijat tavoittelevat perustulolla erilaisia asioita, yleisesti jaettuja tavoitteita ovat olleet tukijärjestelmän byrokratian selkiyttäminen, sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamiseen liittyvien ”loukkujen” karsiminen, sosiaaliturvan väliinputoamisen ehkäisy, köyhyyden vähentäminen ja joustavien siirtymien mahdollistaminen eri elämäntilanteiden välillä. Yhtenäisen ja kaikille automaattisesti myönnettävän vähimmäisturvan on ajateltu keventävän etuuksien myöntämiseen liittyvää hallintoa. Sen on ajateltu myös helpottavan tuensaajien työllistymistä, kun kaikkia tuloja ei tarvitsisi enää raportoida viranomaisille. Lisäksi perustulon on ajateltu tarjoavan toimeentuloturvaa niille, jotka eivät pienituloisuudesta huolimatta ole syystä tai toisesta oikeutettuja etuuksiin tai jotka eivät ole osanneet tai halunneet hakea etuuksia, joihin olisivat oikeutettuja. On myös nähty, että tasasuuruinen yleistulo tarjoaisi nykyistä sosiaaliturvaa yhdenvertaisemman kohtelun erilaisissa elämäntilanteissa oleville ja mahdollistaisi joustavat siirtymät työn eri muotojen, opintojen ja perhe-elämän välillä.
Perustulon vastustajat ovat yleensä vedonneet järjestelmän oletettuihin suuriin kustannuksiin ja sen työmoraalia rapauttaviin vaikutuksiin. On ajateltu, että ilman ehtoja maksettava toimeentuloturva antaisi periaatteellisen oikeutuksen vapaamatkustamiselle ja heikentäisi työn asemaa yhteiskunnan perustana. Vastustajia, aivan kuten puolustajiakin, on ollut niin poliittisen oikeiston kuin vasemmistonkin piirissä. Oikeiston piirissä on kannettu huolta ensisijaisesti järjestelmän kustannuksista ja sen kannustinvaikutuksista. Vasemmistossa (erityisesti ammattiyhdistysliikkeen piirissä) on pelätty perustulon johtavan matalapalkkatöiden lisääntymiseen ja työmarkkinoiden polarisaatioon.
Erilaisia perustulomalleja
Perustulon ideana on, että jokaiselle järjestelmän piiriin kuuluvalle maksetaan henkilökohtaisesti tasasuuruinen tulonsiirto tietyin aikavälein. Määritelmän mukaan perustulon saamiseen ei liity mitään ehtoja tai vastikkeellisuutta. Tarkoitus ei ole lisätä keski- ja suurituloisten käteen jääviä tuloja, joten perustulomalleihin liittyy yleensä aina verojärjestelmän uudistus, jossa perustulon tuoma lisä peritään hyvin ansaitsevilta takaisin verotuksen kautta.
Yleensä ajatellaan, että perustulon tarkoitus olisi korvata syyperustaisen vähimmäissosiaaliturvan eri muotoja. Suomalaisessa keskustelussa on yleensä lähdetty siitä, että asumistuki säilyisi perustulosta irrallisena, mutta periaatteessa myös asumistuki olisi mahdollista kattaa perustulolla, jos perustulo olisi riittävän korkea. Tämä kuitenkin aiheuttaa haasteen rahoitukselle. Rahoituksen lisäksi haasteena olisi alueellisten erojen huomioiminen. Jos esimerkiksi pienellä paikkakunnalla maksettaisiin perustuloa huomioiden asumiskustannukset Helsingissä, tarkoittaisi tämä ehkä kohtuuttoman suurta vastikkeetonta tuloa. Pääkaupunkiseudulla taas ei riittäisi pienten paikkakuntien mukaan mitoitettu perustulo. Lisäksi asumiskustannuksissa on huomattavia eroja riippuen siitä, asuuko omistus- vai vuokra-asunnossa. Alueellisia eroja asumiskustannuksissa olisi mahdollista ottaa huomioon esimerkiksi suhteuttamalla perustulo paikkakunnan keskimääräiseen neliövuokraan. Asumismuotoon liittyviä eroja puolestaan voisi tasoittaa verotuksella.
Yksi mahdollinen perustulon toteutustapa on negatiivisen tuloveron malli. Siinä tukea maksetaan vain tietyn tulorajan alle jääville siten, että tulonsiirron määrä pienenee liukuvasti henkilön tulojen noustessa.
Perustulomalleja on kaikkiaan hyvin erilaisia.
Perustulomalleja on kaikkiaan hyvin erilaisia. Niitä voidaan ryhmitellä esimerkiksi sen mukaan, mikä on mallin
- suhde muuhun sosiaaliturvaan (kohderyhmä, taso, täydentävät etuudet)
- rahoitustapa (tuloverotuksen uudistus tai muut rahoituslähteet)
- tavoitteet (liittyen työmarkkinoihin, sosiaalipolitiikkaan ja yhteiskuntaan laajemmin)
- vaikutukset (niiltä osin kuin niitä pystytään arvioimaan).
Perustulo ja muu sosiaaliturva
Perustulo on, mallista riippuen, laajahko vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän reformi, joka on tavalla tai toisella sulautettava osaksi jo olemassa olevia instituutioita. Yleensä ajatellaan, että perustulo korvaisi harkinnanvaraisen sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia ja asettaisi ne yhtäläiselle tasolle. Mitä korkeampi perustulo olisi, sitä useampia eri tukimuotoja sillä voitaisiin korvata. Yleensä kuitenkin esitetään, että joitain harkinnanvaraisia etuuksia säilyisi perustulon rinnalla, vähintäänkin sellaisille erityisryhmille, joiden syystä tai toisesta ei voida odottaa osallistuvan työmarkkinoille.
Perustulomallit vaihtelevat senkin mukaan, mitä ryhmiä kuuluisi perustulon piiriin. Joissain malleissa perustuloa maksettaisiin ainoastaan työikäisille. Toiset mallit taas kattaisivat myös alaikäiset ja/tai eläkeläiset, jolloin perustulossa voisi olla erilaisia tasoja eri ikäryhmille. Osa malleista esittää perustuloa maksettavaksi ainoastaan kansalaisille, kun taas toiset myöntäisivät sitä myös maassa pysyvästi asuville ei-kansalaisille esimerkiksi tietyn oleskeluajan jälkeen. On myös malleja, joissa perustuloksi nimitetty etuus kohdennettaisiin ainoastaan jollekin väestöryhmälle, esimerkiksi sosiaaliturvaan oikeutetuille, työttömyysturvaa ja epäsäännöllisiä ansiotuloja saaville, tai oikeus siihen olisi ajallisesti rajoitettu. Lisäksi on esitetty malleja, jotka jossain määrin muistuttavat perustuloa, mutta rakentuvat vastikkeellisuuden ja/tai tarveharkinnan periaatteille.
Myös etuuden tasossa on huomattavaa vaihtelua eri mallien välillä. Täydestä perustulosta puhutaan silloin, kun etuuden taso on riittävä välttämättömien asumis- ja elinkustannusten kattamiseen. . Osittaisesta perustulosta puhutaan, kun perustulon täydentäjäksi tarvitaan vielä muuta sosiaaliturvaa, jos henkilöllä ei ole riittäviä ansiotuloja. Vaihtelua mallien välillä esiintyy myös siinä, kuuluisiko perustulo itsessään verotuksen piiriin vai olisiko se verovapaa etuus. Perustuloa on esitetty myös rajatumpana, nykyisen sosiaaliturvan osaksi sulautettuna järjestelmänä.
Miten perustulo rahoitettaisiin?
Perustulon rahoittamiseen on periaatteessa lukuisia eri vaihtoehtoja. Useimmissa malleissa tuloverotusta uudistettaisiin siten, että perustulon tuoma tulonlisäys peritään vähitellen takaisin henkilön tulojen noustessa. Ajatuksena on, että perustulo ei olennaisesti muuttaisi keskivertopalkansaajan käteen jääviä tuloja Veroasteita ja vastaavasti perustulon suuruutta säätelemällä voidaan vaikuttaa tulonjakoon: perustulomallista voidaan tehdä nykyisen tulonjaon ylläpitävä tai vaihtoehtoisesti muuttaa tulonjakoa suuntaan tai toiseen. Raha kiertää taloudessa nykyiseen verrattuna eri tavalla, kun kaikki saavat perustuloa ja maksavat vastaavasti korkeampaa tuloveroa. Tuloverotusta voidaan tarpeen mukaan täydentää muilla välittömillä tai välillisillä veroilla.
Perustulon yhteydessä esitetään usein myös siirtymistä tasaveroon tuloverotuksen osalta. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä, sillä myös progressiivinen verotus on sovitettavissa yhteen perustulon kanssa.
Suomessa esitettyjä perustulomalleja on yleisesti kritisoitu niiden edellyttämistä korkeista marginaaliveroasteista, jotka nähdään epäkannustavina. Marginaaliveroasteen alentamiseksi perustulomalleissa tuloverotukseen pohjautuvaa rahoitusta voidaan täydentää muilla veroilla. Suomessa julkaistuissa perustulomalleissa ansiotuloveroa täydentäväksi rahoitukseksi on ehdotettu muun muassa ympäristöveroja, perintö- ja varallisuusveroja, verovähennysten poistoa sekä kiinteistö- ja pääomatuloverotuksen korotusta. Joissain yhteyksissä on myös puhuttu perustulon rahoittamisesta kulutusveroilla.
Yksi mahdollisuus perustulon toteuttamiseen on niin kutsuttu negatiivisen tuloveron malli. Negatiivinen tulovero on verotuksen ja automaattisen tulotuen yhdistelmä, jossa määritellyn tulorajan alle jääville maksetaan tulonsiirto, joka leikkautuu asteittain pois tulojen noustessa. Vaikka perustulolla ja negatiivisella tuloverolla on ollut jossain määrin erilainen historia ja kannattajakunta, teknisesti ne voivat johtaa melko samanlaiseen lopputulokseen. Negatiivisen tuloveron etuna on nähty, että sen avulla voitaisiin saavuttaa perustulon oletettuja vaikutuksia alhaisemmalla marginaaliveroasteella. Mallin toteuttaminen edellyttää kuitenkin mahdollisuutta reaaliaikaiseen tulojen seurantaan. Suomessa tämän mahdollistaisi muutaman vuoden sisään käyttöön otettava kansallinen tulorekisteri.
Miten perustulo vaikuttaisi meihin?
Perustulomallien vaikutuksia yksittäisiin kotitalouksiin ja koko väestöön voidaan arvioida mikrosimulaatioanalyysien avulla. Niiden perusteella on yleensä arvioitu, että perustulo nostaisi käteen jääviä tuloja sellaisilla pienituloisilla, joilla on sosiaaliturvan lisäksi myös ansiotuloja. Tällöin vaikutukset eivät kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa kovin yksiselitteisiä tukien yhteisvaikutuksen takia.
Selkeimmin perustulo nostaisi käteen jääviä tuloja niillä sosiaaliturvaa saavilla, joiden nykyinen etuustaso on perustuloa alhaisempi, sekä niillä tulottomilla tai pienituloisilla, jotka eivät nykyisellään saa mitään sosiaaliturvaetuutta. Perustulo parantaisi olennaisesti esimerkiksi pienituloisimpien yrittäjien toimeentuloa, koska heillä ei nykyisellään ole mahdollisuutta soviteltuun työttömyyspäivärahaan. Perustulomalleja on usein pyritty myös rakentamaan siten, että keskituloisilla palkansaajilla käteen jäävät tulot eivät nykyisestä muuttuisi.
Erikseen olisi mietittävä myös sitä, miten perustulo suhteutuu nykyisin Suomessa käytössä olevaan työttömyysturvan 300 euron suojaosuuteen. Jos suojaosuus ei säilyisi perustulomallissa, satunnaisia töitä tekeville voisikin jäädä nykyistä vähemmän käteen ansaituista tuloista. Lisäksi työmarkkinatuen ja työttömän peruspäivärahan lapsi- ja aktivointikorotukset saattaisivat aiheuttaa oman loukkunsa, jos ne jäisivät voimaan.
Kiinnostavimpia perustulon vaikutuksia olisivat luonnollisesti niin sanotut dynaamiset eli ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset.
Kiinnostavimpia perustulon vaikutuksia olisivat luonnollisesti niin sanotut dynaamiset eli ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen liittyvät vaikutukset. Näitä pystytään jossain määrin saamaan esille ainoastaan kokeilun avulla. On esimerkiksi epäilty, että korkeampi marginaaliveroaste heikentäisi työnteon kannustimia keski- ja suurituloisilla.
Toisaalta on esitetty, että perustulo voisi rohkaista kokeilemaan yrittämistä, koska se takaisi vähimmäistulon myös niinä aikoina kun yrityksellä menee heikommin. Taloustieteilijät ovat laskelmillaan osoittaneet, että ehdotettuihin perustulomalleihin sisältyisi edelleen jonkinlaisia kannustinloukkuja, jollei muuta sosiaaliturvaa uudistettaisi samalla. Kuitenkin jo pelkkä tieto tulon jatkuvuudesta voisi psykologisesti lisätä uskallusta ottaa vastaan satunnaista työtä. Yksi nykyisen sosiaaliturvan ongelma on niin kutsuttu byrokratialoukku. Tällä tarkoitetaan ylimääräistä paperityötä, joka aiheutuu satunnaista työtä tekevälle työaikojen ja -paikkojen sekä työstä saadun palkan raportoimisesta viranomaisille, sekä raportoinnista ja sen tarkistamisesta aiheutuvia viivästyksiä tukien maksamisessa. Järjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa myös sen, että päällekkäisiä tukia saavien on vaikea hahmottaa, miten työnteko vaikuttaa eri etuuksiin. Pelkkä epätietoisuus työtulojen vaikutuksista saatuihin etuuksiin saattaa toimia kannustinloukkuna.
Jotta toivottuja myönteisiä vaikutuksia voitaisiin saavuttaa, olisi tarpeen kiinnittää tarkempaa huomiota perustulon, muiden sosiaaliturvan osien ja verotuksen yhteisvaikutuksiin. Nykyisissä perustulomalleissa on vielä monia puutteita liittyen erityisesti työnteon kannusteisiin. Yksi ratkaisu on madaltaa pienimpien ansiotulojen verotusta tai ottaa käyttöön ainoastaan pienituloisille suunnattu työtulojen verovähennys. Oman loukkunsa aiheuttaa se, että ensisijaisten etuuksien alhainen taso pakottaa monia pienituloisia säännölliseen toimeentulotuen käyttöön. Jos toimeentulotuki halutaan palauttaa alkuperäiseen rooliinsa tilapäiseksi hätäavuksi ja samalla välttää sen aiheuttamat kannustinloukut, perustulon olisi oltava nykyistä työttömän vähimmäisturvaa korkeampi.
Myös asumistukea olisi tarpeen uudistaa perustulomallin yhteydessä esimerkiksi säätämällä siihen suojaosuus pienille ansiotuloille. Luultavasti perustulomallin mahdolliset hyödyt saataisiin tehokkaimminesiin, jos perustulosta voitaisiin tehdä niin korkea, että se korvaisi myös asumistuen ja huomioisi jollain lailla alueelliset ja muut erot asumisen kustannuksissa. Tällöin haasteena olisi kuitenkin korkean perustulon rahoitus.
Tämän artikkelin pohjana on käytetty Johanna Perkiön kirjoittamaa raporttia Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit[2].
[1] Kiiski Kataja, Elina (2016): Megatrendit 2016. Tulevaisuus tapahtuu nyt. Sitra. https://staging.sitra.fi/julkaisut/Muut/Megatrendit_2016.pdf
[2] Perkiö, Johanna (2016): Suomalainen perustulokeskustelu ja mallit. Työpapereita 85/2016. Kela. http://hdl.handle.net/10138/159369
Eteenpäin
Ei jäädä kinastelemaan.