sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Asta Nieminen, 24: Ilmastopakolaiset näkyvät katukuvassa, mutta ylikulutus on taklattu
”Ollaan lähdössä ylioppilasjuhliin. Istun ikääntyvien vanhempieni olohuoneessa Keski-Suomessa, sylissäni kulmistaan rispaantunut valokuva-albumi. Ulkona paahtaa 27-asteinen helleaalto, samaan tapaan kuin abivuoteni alla, 2018. Nykyisin vain nää toukokuiset helteet on yleisempiä. No, ainakin abeilla on juhlakelit.
Siihen ne juhlan aiheet sitten loppuukin, ylioppilaskirjoitusten jälkeen ei enää lennähdetä bilelomalle etelään. Välimerellä on ollut jo vuosikymmenet tuskastuttavan kuumaa ja metsäpaloja. Alppiniittyjäkään ei voi enää mennä ihailemaan, sillä köysiratojen ja hissien perustukset eivät meinaa pysyä paikoillaan .
Jäljellä ovat vain enää muistot tuollaisista reissuista valokuva-albumissa. Vuonna 2011 oltiin Espanjassa, vuonna 2015 Italiassa. Nyt sinne ei pääse. Espanja ja Italia sulkivat rajansa turisteilta jo vuosia sitten. Onhan meillä nykyään kuitenkin Helsingissä näitä italialaiskortteleita!
Hikipisara tipahtaa albumille. Pyyhkäisen sen pois, turmelemasta muistoja kauniista maailmasta.
Katson keittiössä puuhaavia vanhempiani. Miten noi pysty olemaan niin kädettömiä 2000-luvun alkupuolella? Onneksi viime hetkillä mun sukupolvi käänsi ylikulutuksen riivaaman Euroopan suunnan, toki merkittävää oli itsevaltiuden luhistuminen Venäjällä. Sitä seurasi globaalin kaupan tervehtyminen ja saatiin raaka-aineita vihreään siirtymään.
Vaikka maanviljelyssä on siirrytty maaperän kuntoa parantaviin menetelmiin, aavikoituneet maa-alat eteläisessä Euroopassa pistävät miettimään, riittääkö ruokaa enää kaikille. Enkä ole yksin ajatusteni kanssa: kaksilapsisia perheitä näkee vain heidän oman yhdistyksensä tapaamisissa.”
Onneksi viime hetkillä mun sukupolvi käänsi ylikulutuksen riivaaman Euroopan suunnan.
Lue Sitran ehdotukset paremman Euroopan rakentamiseksi
Linda Vallenius, 26: Hyvinvointi on pelastanut Euroopan tuottavuuden
”Siellä se nyt istuu, ison yrityksen aulassa. Hänen isoisänsä on kertonut kauhutarinoita, miten 1990-luvulla kohdeltiin 16-vuotiaita kesätyöläisiä. Mutta tää yritys on erityisen kuulu siitä, miten aidosti he välittävät työntekijöistään ja heidän hyvinvoinnistaan. Siksi se on niin haluttu työnantaja, myös esikoistyttäreni silmissä.
Näin vast’ikään Hesarin AR-sovelluksessa jutun siitä, miten väestöltään vanheneva Eurooppa on parantanut nyt 2040-luvulla tuottavuuttaan. Ratkaisuna on ollut, että työntekijät on saatu jaksamaan töissä paremmin. Toi mun esikoisen mahdollinen työnantaja on siellä kärkikaartissa, tilanne kaikkialla Euroopassa on parantunut huimasti.
Itse asiassa talous on käännetty sosiaalisemman Euroopan rakentajaksi. Kymmenen vuotta sitten perustettu hyvinvointivero sai sote-kriisit hälvenemään. Yhä vaikeammatkin sairaudet osataan selättää, kiitos tekoälyn ja uusien innovaatioiden. Rintasyövästä on tullut flunssan tapainen haaste, ja se tuntuu helpottavalta, kun mietin tuota 16-vuotiasta teiniäni.
Ja päästä pidetään ihan eri tavalla huolta kuin maailman myllerryksen alla 2020-luvulla. Samaisessa Hesarin jutussa kerrattiin faktoja, kuinka nuorten itsemurhat ja psykiatrinen laitoshoito lisääntyivät huimasti tuolloin. Vihdoin 2030-luvulla EU perusti nuorten mielenterveyskriisirahaston. Nuoret tietävät nyt, että avun, tuen tai kuuntelevan korvan luo on helppo päästä.
Vaikka monin osin elämästä on tullut parempaa, tietty kovuus myöskin on alati läsnä. Köyhyys on yleistynyt, ja siksikin töihin pääsy on entistä tärkeämpää. Ja jos siellä työhaastattelussa kaikki ei menekään putkeen, on tutun psykologin apu vain teinin kännykkä-äpin klikkauksen päässä. Vois se teini kyllä mullekin soittaa.”
Nuoret tietävät nyt, että avun, tuen tai kuuntelevan korvan luo on helppo päästä.
Jesse Häyhä, 25: Mobiiliäppi tietää, mitä vatsa kaipaa juuri nyt
”Kiireisen työviikon jälkeen mun jääkaapissa energiapitoisinta on valo. Siispä kirjaudun keittiön pöydän äärellä ruokamarketin verkkokauppaan.
Silmätunnistuksen myötä ruokakauppa käy nappaamassa tiedot hyvinvointisovelluksistani. Mitä olenkaan viime aikoina syönyt ja miten liikkunut. Äppi todentaa, että minua vaivaa suomalaisten perisynti, B9-vitamiinin puute . Saan ehdotuksen kauppalistasta – se tyrkyttää mulle papuja ja poikkeuksellisesti hirven maksaa vitamiinin saamiseksi.
Nopeasti saatava, terveellistä ruokaa tarjoava automaattinen kauppalista on tekoälyn ja datan liikkumisen ansiota. Olen linkittynyt EU:n tekoälypohjaisen verkon kautta paitsi minulle palveluja tarjoaviin yrityksiin, myös muihin ihmisiin. Päätän itse, mitä tietoja ihoni alle asennettu mikrosiru jakaa kellekin. Kaverini Eetun liikuntaäppi saa mun hyvinvointitiedot vain sitä varten, että se osaa pyytää mua Eetun seuraksi oikeanlaisiin treeneihin. Nää palvelut ovat todiste siitä, että Euroopan talous perustuu vahvasti datan eettiseen hyödyntämiseen ja siten olemme entistä vähemmän riippuvaisia ulkovalloista.
Harhaudun kesken ruokaostosten tutkimaan uutisia. Enää mun ei tarvitse epäillä sitä mitä näen, toisin kuin opiskeluaikoina 2020-luvulla. Tekoälyn murros 2030-luvulla mahdollisti sen, että näkemäni informaatio ei ole valheellista. Eläköön unholaan jääneet huolet vieraiden valtioiden turvallisuusuhista digimaailmassa!
Luen uutisista eri puolueryhmien rakentavasta dialogista kohti yhdessä valittuja päämääriä. Mua huvittaa muistot ajasta, jolloin poliitikkojen aika meni tapellessa algoritmien kärjistämistä mielipiteistä.
Tekoäly on valjastettu Euroopassa hyvään, oikean tiedon levittämiseen, tutkitun ja faktapohjaisen tiedon syöttämiseen meille kansalaisille. Terveystietoja välittävän hyvinvointiäppini ja ruokakaupan väliin ei disinformaatio pääse.
Mutta äppi ei kyllä koskaan ehdota mulle kaljaa.”
Tekoälyn murros 2030-luvulla mahdollisti sen, että näkemäni informaatio ei ole valheellista.
