Näin Kannelmäen D-asemalla laajennetaaan tulevaisuusvaltaa

Kannelmäen D-asemalla Helsingissä tunnelma oli juhlavan jännittynyt. Melkein parisenkymmentä alueen asukasta oli tullut marraskuisena torstaina paikalle keskustelemaan siitä, miltä tulevaisuus näyttäisi vuonna 2050.

Kyseessä oli Finnsight-studio, joka järjestettiin kansallisen ennakointifoorumin Finnsightin yhteydessä. Tulevaisuudesta halusivat keskustella tuolloin muutkin kuin kannelmäkeläiset, sillä studioita pidettiin yhteensä 74 eri puolilla Suomea.

Studion aluksi katsottiin etäyhteydellä Sitran alustus Finnsightin teemasta eli tulevaisuusvallasta tulevaisuusvallasta . Osa kannelmäkeläisistä taisi vähän hämmästyä, että mihinkäs oltiin tultu mukaan, kertoo yhteisötyöntekijä ja projektipäällikkö Taru Tuomola Diakonissalaitokselta.

”Muut porukat oli ehkä sellaisia asiantuntijayhteisöjä. Täällä asiantuntijuus syntyy välillä haasteellisistakin arkikokemuksista, eikä esimerkiksi liity työelämään tai opiskelussa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Tietenkin jokaisella voi olla näkemyksiä tulevaisuudesta, mutta niitä ei välttämättä tule mietittyä ilman tällaisia keskusteluja.”

Diakonissalaitoksen D-asemat ovat yhteisön kohtaamispaikkoja ja kansalaistoiminnan keskuksia, joihin kaikki alueen asukkaat ovat tervetulleita. D-asemat Kalliossa, Kontulassa ja Oulussa tarjoavat osallistujilleen yhteisön lisäksi monipuolista ohjelmaa työpajoista taloyhtiöteatteriin ja yhteisövalmennuksiin sekä hävikin vähentämistoimintaan riippuen siitä, millaisia tarpeita ja toiveita alueelta nousee.

Toimintaa kehitetään tiiviissä yhteistyössä sekä toimintaan osallistuvien että alueellisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

On tärkeää osallistua keskusteluun

Taru Tuomolan mukaan Finnsight-tilaisuuteen osallistujat kokivat, että oli todella tärkeää osallistua keskusteluun, ja ihmiset halusivat olla mukana.

”On erityisen tärkeää, että keskustelulle on paikkoja ja ihmiset huomaavat, että heillä on oikeus ajatella ja tuoda ajatuksiaan mukaan keskusteluun”, Tuomola sanoo. ”Oli hyvä, että meillä oli monta osallistujaa, ja niin erilaisia.”

Ikäjakaumaa oli kahdesta ikävuodesta 80 vuoteen, ja taustat vaihtelivat.

”Koettiin että oltiin ison asian äärellä. Meillä on yhteinen tulevaisuus, ja osallistujilla oli valta vaikuttaa siihen, jos ääni vaan saadaan kuuluviin”, Tuomola kuvaa.

Aika tuntui lyhyeltä

Aluksi keskustelijat tarkastelivat ensimmäisiä aiheesta mieleen nousevia ajatuksia yhdessä. Tämän jälkeen siirryttiin pienryhmiin pohtimaan sitä, miltä hyvä arki kullekin näyttäisi 2050-luvulla. Teemat kulkivat tulevaisuuden taloudesta ja terveyspalveluista ruoan ja energian tuotantoon ja yhteisöllisyyteen.

Esiin nousi isoja asioita: rakkautta, terveyttä, sosiaalisia suhteita, vapautta ja oikeutta asumiseen.

Pienryhmissä tulevaisuusnäkymää alettiin hahmotella tulevaisuuskolmion ulottuvuuksien avulla: yhdellä sivulla oli menneisyys, toisella nykyhetki ja kolmannella tulevaisuus, keskiössä hyvän arjen tulevaisuus.

”Ihmiset lähtivät keskustelemaan rohkealla ja luottavaisella asenteella”, Tuomola sanoo.

”Puhuttiin rakkaudesta ja isoista toiveista ja unelmista, ja näytti siltä, että ajatusten jakaminen tuntui ihmisistä luontevalta.”

“

Aika keskustelulle tuntui lyhyeltä, koska elämä ja tulevaisuus eivät ole helppoja ja yksinkertaisia teemoja.

Eräs keskusteluun osallistunut mies toteaa, että aika keskustelulle tuntui lyhyeltä, koska elämä ja tulevaisuus eivät ole helppoja ja yksinkertaisia teemoja. Hän ei esiinny jutussa omalla nimellään.

”Teema oli erittäin hyvä, ja minä näin sen visuaalisena harjoituksena, että missä ihminen olisi kiteytettynä 2050-luvulla. Oli ehkä vähän liian vähän aikaa, että voi nähdä itsensä kiteytettynä. Varaisin siihen huomattavasti enemmän aikaa, koska tällainen tarvitsisi enemmän meditointia.”

Se helpotti, että keskustelussa oli muita ihmisiä ja osa oli aktiivisesti äänessä. Hiljaisemmat saivat pohtia ensin. Yhteiseen keskusteluun oli helppo osallistua.

Osallistuja sanoo ymmärtäneensä keskustelun aikana, että samalla kun miettii tulevaa, pitää myös menneisyyteen suhtautua avoimin mielin ja hyväksyä sen hyvät ja huonot asiat. Hänestä tuntui myös, että keskustelu toi elämään kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, mitä häneltä ehkä oli puuttunut. Yhteistä kuvaa tulevaisuudesta oli mukavaa rakentaa yhdessä.

Vapautta ja demokratiaa koneiden keskellä

Osallistujat miettivät, että tulevaisuudessa varmaankin moni asia digitalisoituu ja koneistuu, ja esimerkiksi ruokaa voidaan alkaa 3d-tulostaa. Samalla toivottiin, että moni hyvä asia pystytään silti säilyttämään.

”Nyky-yhteiskunta meillä Suomessa on demokraattinen ja meille on selvää, että ihmisillä on vapaus tehdä asioita ja eri sukupuolilla on samanlaiset oikeudet ja vapaudet. Se ei ole kaikkialla itsestään selvää, eikä se ole monessa kulttuurissa ollenkaan niin”, Tuomola sanoo.

”Ei me mitään diktatuuria haluta”, osallistuja naurahtaa.

Ryhmissä ihmiset toivoivat myös sitä, että jatkossakin olisi helppo päästä luontoon, ja että ihmisillä säilyisi vapaus toimia aktiivisesti eikä vain katsoa vierestä, kun koneet hoitavat kaikki työt.

”Vapaus työskennellä ja vapaus omaan kotiin nousivat esiin, ja että ruokaa riittäisi”, Tuomola kertoo.

Yksi tulevaisuuden toive osallistujille liittyi mediaan: toivottiin, että tulevaisuudessa ei olisi enää pelottelu-uutisointia. Nyt kun menee kauppaan, törmää lamauttaviin otsikoihin sairauksista ja sodista, oli kyse sitten menneisyydestä tai tulevaisuudesta.

Ihmiset haluavat tulevaisuudessakin olla tietoisia maailman menosta, mutta mieluiten niin, että media auttaisi ihmisiä toimimaan sen sijaan, että lietsotaan pelkoa ja toivottomuutta.

Osallisuutta voisi vahvistaa laajemminkin

Yhteiskunnallinen keskustelu oli jo ennestään tuttua D-asemien arjessa. Ensimmäinen ”Rauhanpaikka”-dialogi järjestettiin Kontulan ostarille pystytetyssä jurtassa jo vuonna 2016, ja eri aiheisia dialogeja on järjestetty säännöllisesti eri D-asemilla siitä lähtien.

Niissä on puhuttu esimerkiksi häpeästä ja sosiaalisista rajoista, päihdekulttuurista, kontrollista ja turvallisuudesta. Sitran kutsumana on aiemmin keskusteltu muun muassa poikkeusajoista ja luontokadosta.

Asemalla koetaan, että on tärkeää, että yhteisistä asioista, kuten tulevaisuudesta pääsevät puhumaan kaikki ihmiset.

Se oli Sitrankin ajatus: koko Finnsight-tapahtuman teemana oli tulevaisuusvalta, eli valta määritellä tulevaisuuden näkymiä. Ei ole itsestään selvää, kuka tulevaisuudesta pääsee keskustelemaan ja kenen näkemykset otetaan huomioon.

Tällä kertaa keskustelu keräsi hyvin osallistujia Kannelmäessä.

”Ihmiset tulevat rohkeammin mukaan, kun siihen on totuttu, että tällaisia järjestetään ja D-asema on monelle tuttu paikka”, Tuomola sanoo.

Keskusteluun osallistuminen ei ole Tuomolan mukaan aina yksinkertaista. Joitakuita kysytään useaan kertaan, mutta kynnys voi olla suuri. On kiireitä, ei huvita. Mutta kun sopivasti rohkaistaan ja paikka sekä ihmiset ovat tuttuja, uskallus voi kasvaa.

”Ja toisaalta mukana olleet saattavat joko tietoisesti tai tiedostamatta jatkaa keskustelua omissa ympyröissään, jolloin keskustelu laajenee.”

Tuomolasta yhteiskunnallista keskustelua voisi vieläkin Suomessa laajentaa. Keskustelut ovat esimerkiksi monen sellaisen ihmisen ulottumattomissa, jotka asuvat erilaisten asumispalvelujen piirissä.

”Olisi hyvä, jos olisi mahdollisimman selkokielistettyjä kokonaisuuksia, jotka voisi ottaa helposti käyttöön esimerkiksi vammaisille henkilöille tarkoitettuun asumisyhteisöön, jossa dialogeja voisi käydä siellä asuvien ihmisten kesken.”

Tulevaisuusdialogiin osallistunut mies vinkkaa, että erilaisista keskusteluista voisi kertoa siellä, missä ihmiset liikkuvat muutenkin: terveysasemilla, työvoimapalveluissa ja niin edelleen.

”Ja kun kadulla joku pysäyttää, niin yleensä kaupitellaan jotain puhelinliittymää. Ehkä samalla tavalla voisi kutsua myös tällaisiin keskusteluihin, se olisi jotain uutta.”

Keskustelun kautta saa ajatuksiaan kuuluviin, ja se myös auttaa muihin murheisiin.

”Suurimpia ongelmia on yksinäisyys”, mies toteaa.

Keskustelut ovat hyviä tapoja tuoda ihmisiä toisten joukkoon.

”On hyvä, ettei jää kotiin neljän seinän sisälle. Se käy niin helposti”, hän sanoo.

Vaikutus päätöksentekoon?

Rakkaus, luonto, vapaus, terveys ja demokratia korostuivat siis kannelmäkeläisten visioissa.

Keskusteluun osallistunut mies pohtii, että olisi mielenkiintoista, jos päätöksiä tehtäisiin oikeasti tällaisten keskustelujen perusteella.

”Syntyisi varmaan mielenkiintoinen yhteiskunta”, hän sanoo.

Taru Tuomola uskoo, että yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen voi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon, sillä ihmisten ajatukset tulevat sillä tavoilla näkyviksi.

”Kyllähän poliitikot huomioivat, miten ihmiset ajattelevat”, hän sanoo.

Joku päättäjä voi ottaa ihmisten mielipiteitä huomioon saadakseen äänestäjiä, tai joku toinen voi ajatella, että hän olisi hyvä ihminen ajamaan tietyllä tavalla ajattelevien ihmisten asemaa.

Tuomola haluaakin kiittää kaikkia keskusteluun osallistuneita ja toivoo, että sekä uudet ihmiset että jo keskusteluihin osallistuneet tulevat mukaan dialogeihin myös jatkossa.