Sukella syvemmälle

Tästä eteenpäin.

julkaisut

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Ennakointikatsaus: Turvallisuusympäristön murros

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Uusi ennakointikatsaus avaa turvallisuusympäristön murroksen kokonaiskuvaa

Puheenvuoro

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Turvallisuus on tulevaisuuskysymys

Tapahtumat

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Foresight Friday: Turvallisuusympäristön murros kriisien aikakaudella

perjantai, 13.12.

Kommentti

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Nämä kolme jännitettä jäävät katveeseen presidentti Niinistön turvallisuus­raportissa

hankkeet

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Turvallisuus­ympäristön murros

Lausunnot

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran lausunto Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

UPI ja Sitra: EU määrittää myös Suomen tulevaisuutta – viisi kohtalonkysymystä

Jakson tekstilitterointi

[äänite alkaa]

[Jukka Vahti]
Moi. Tämä on Sitran tulevaisuuspodcastin niin sanottu haastojakso. Näissä lyhyissä jaksoissa kurkistamme ensi kertaa johonkin aihepiiriin, jonka parissa Sitra parhaillaan työskentelee, ja pyrimme haastamaan aiheeseen liittyviä oletuksiamme. Tervetuloa kuulolle. Minä olen Jukka Vahti Sitran ennakointitiimistä, ja tällä kertaa me puhumme ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkijan Hanna Smithin kanssa turvallisuusympäristön murroksesta. Tästä aiheesta me teemme parhaillaan Sitrassa selvitystyötä, ja siinä tätä turvallisuusympäristön murrosta tarkastellaan monesta näkökulmasta, ennen kaikkea yhteiskunnallisena ilmiönä. Tarkastelun näkökulmat ovat valta, talous, ihmiset, teknologia ja luonto. Tervetuloa tulevaisuuspodcastiin, Hanna.

[Hanna Smith]
Kiitoksia.

[Jukka Vahti]
Työskentelet tällä hetkellä turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin pääsihteerin vanhempana strategisena neuvonantajana Wienissä. Pitkä titteli, mutta siitäkin selvittiin. Menikö oikein?

[Hanna Smith]
Se meni ihan oikein.

[Jukka Vahti]
Mennään suoraan asiaan. Usein sanotaan, että nyt kun me elämme tällaista limittyvien kriisien aikakautta, niin epävarmuus kasvaa kaiken aikaa. Mutta pitääkö tämä epävarmuusnäkökulma oikeastaan paikkaansa, kun me oikeastaan samaan aikaan tällä hetkellä tiedetään enemmän kuin aikaisemmin, esimerkiksi siitä, miten Venäjä toimii tai miten meidän yhteiskunta toimii tai ei toimi pandemian aikana? Miten sinä itse näet tämän epävarmuusasian?

[Hanna Smith]
Mun mielestä tuo on tosi mielenkiintoinen näkökulma tähän kokonaisuuteen just sen takia, että tätä tietoa on tosi paljon. Mutta sitten myöskin tutkimukset osoittavat hyvin vahvasti, että sellainen epävarmuus, turvattomuuden tunne, niin nämä ovat asioita, jotka kuitenkin ovat oikeastaan nousussa. Yksi iso tekijä juuri tässä tavallaan hassussa tilanteessa, että tiedetään vaikka kuinka paljon, mutta silti ollaan ehkä jollain tasolla epävarmempia kuin kymmenen vuotta sitten, niin on just se, että ollaan kuitenkin isossa murroskohdassa, monen asian kohdalla. Teknologia on tuonut uusia juttuja. Maailmanpolitiikassa tapahtuu tosi paljon. Suomi on tehnyt sellaisia valintoja, että lähtenyt myös NATO-jäseneksi. Euroopassa on uudelleen… Venäjä on hyökännyt naapurimaahan. On monta sellaista tekijää, että vaikka tiedetään paljon näistä, niin ei oikein osattu nähdä, että näin tulee käymään. Esimerkiksi sekin, että Suomi on NATO-jäsen, niin ei sitä viisi vuotta sitten kukaan olisi sanonut, että 2024 Suomi on NATO-jäsen. Se on varmaan se, että nopeassa tahdissa tapahtuu asioita, joita ei oikein oletettu, ei nähty, samalla kun on tosi paljon tietoa. Silloin ei saada näitä menemään yksin, ja se tuo ehkä sitä epävarmuutta.

[Jukka Vahti]
Sekin me tiedetään, että tällaiset geopoliittiset ja myös niin sanotut geoekonomiset jännitteet ovat voimistuneet ja voimistumassa edelleen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että sotaa käydään Euroopassa ja monessa muussakin paikassa ympäri maailman. Me nähdään monenlaisia hybridivaikuttamisen, informaatiosodankäynnin operaatiota ympäri maailman. Nyt Yhdysvaltojen presidentinvaalien myötä kasvaa myös huoli kauppasotien vaikutuksista talouteen. Sinä olet joskus aikaisemmin sanonut, että jos kaikki on turvallisuutta, niin mikään ei ole turvallisuutta. Nyt kun tuntuu, että kriisiä pukkaa joka suunnasta, niin miten tässä tilanteessa lähtisit määrittelemään tällaista asiaa kuin turvallisuusympäristö?

[Hanna Smith]
Siinäkin on ajatus siitä, että nyt puhutaan niin paljon ikään kuin
turvallisuuskokonaisuudesta… informaatio on turvallisuutta, ja puhutaan
terveyspuolesta ja koulutuksesta. Tällaiset asiat, jotka eivät ole ehkä liipanneet turvallisuuskokonaisuutta niin paljon, niin rupeaa olemaan sellainen olo, että ehkä juuri se, että kaikki onkin turvallisuusviitekehyksessä, se onkin tuonut meille vielä enemmän turvattomuutta. Tämä on ehkä mielenkiintoinen kokonaisuus. Oikeastaan myös se, että kun puhutaan turvallisuuskeskustelua, joka on nyt laaja-alainen. Siinä on kaikki ympäristötekijät, taloudet, jo mainitut terveydet ja koulutukset. Sa miten lapset kasvavat, kasvaako ne turvallisessa perheympäristössä vai ei? Kaikki menee tähän. Sieltä unohtuu myöskin se, että missä on oikeasti se turvallisuus kuitenkin. Missä asiat menee positiiviseen suuntaan. Sen takia just se, että jos kaikki turvallistetaan, niin sitten rupeakin tulemaan sitä turvattomuuden tunnetta. Eli pitäisi tavallaan löytää niitä positiivisia kehityskulkuja aika paljon erottelemaan samalla uhat mahdollisuuksista.

[Jukka Vahti]
Tuo liittyy ehkä myöskin sellaiseen ilmiöön, että kun puhutaan tosi paljon
turvallisuudesta ja turvattomuuden tunnetta, limittyviä kriisejä, niin se on ihan inhimillistä että silloin katse kiinnittyy aika lähelle ja silloin eletään aika lailla tässä ja nyt. Ehkä ennakointikielellä sanottuna voidaan sanoa, että yhteiskuntien ja ihmisten tulevaisuushorisontti kaventuu ja kiinnittyy vahvasti nykyhetkeen.
Mikä siis tosiaan on tosi inhimillistä, kun kriisejä putoaa syliin oikealta ja vasemmalta. Se on vähän siinä ja siinä, että uskaltaako iltauutisia suurin piirtein katsoa. Millä keinoin itse jotenkin pyrit pitämään tätä tulevaisuushorisonttia näköpiirissä tällaisina aikoina?

[Hanna Smith]
Hyvin pitkälle ehkä se lähestymistapa on hiukan siinä, että pitää koittaa muistaa laajempi konteksti aina. Silloin kun on jotain yksittäisiä tapahtumia, niin ne pystytään laittamaan isompaan viitekehykseen. Tämä klassinen sanonta, että nähdään se metsä puilta, kun nykyään tuntuu aina välillä siltä, että tuijotetaan vain yhteen puuhun. Mutta siellä metsässä on todella monta muutakin puuta. Se on jonkunlainen metsä. Kokonaisuudessaan sekin unohtuu, että se on metsä metsä ja niin edelleen. Minun mielestä se on tosi tärkeää, että laitetaan niitä tiedon jyviä tai tietoa isompaan viitekehykseen. Ehkä se on hyvä koittaa muistaa sitä historiaa. Joskus semmoisessa kohdassa, kun sitä tietoa tulee valtavasti, eli just tämä modernin ajan kokonaisuus, että dataa ja tietoa on ihan käsittämättömän paljon ja siihen tarvitaan jo joku konekin, joka käsittelee kaikkea tietoa, niin muistuttaa vähäsen siitä, että mistä me ollaan tultu, mitkä on historialliset kehityskulut, miten aikaisemmin jotain konflikteja on ratkaistu, mikä on ollut turvattomuutta ehkä joskus, miten ihmiset ovat kyenneet kuitenkin menemään siitä eteenpäin. Silloin se antaa sellaista tulevaisuuden uskoa, että aikaisemminkin on jostain vaikeasta selvitty ja oikeastaan tämä yksityiskohta kuuluu laajempaan kokonaisuuteen, jossa on myöskin näitä mahdollisuuksia.

[Jukka Vahti]
Aika pitkälti juuri näihin tarpeisiin Sitra on tosiaan käynnistänyt tällaisen selvitystyön turvallisuusympäristön murroksesta, mistä tuossa alussa jo mainitsinkin. Tässä me pyritään parhaamme mukaan hyödyntämään tällaisia ennakoinnin menetelmiä. Sehän tarkoittaa käytännössä esimerkiksi tällaisia megatrendien tarjoamia näkökulmia, sekä myöskin omien oletuksiemme haastamista, koskipa ne sitten menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Näin sitten koitetaan muodostaa sitä kokonaiskuvaa tästä menossa olevista muutoksista. Mikä sitten taas auttaisi meitä jotenkin myös hahmottaa niitä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja pitää sitä tulevaisuutta avoimena. Jos me ajatellaan nyt erityisesti Suomea, niin miten hyviä me sinun mielestä ollaan pohtimaan tällaisia turvallisuuden, turvallisuusympäristön yhteiskunnallisia ulottuvuuksia nimenomaan pitkällä aikavälillä?

[Hanna Smith]
Suomihan on ihan tunnettu oikeasti siitä, että tätä tulevaisuusajattelua meillä on oikeastaan enemmän kuin aika monessa muussa paikassa. Varmaan yksi iso osasyy on kuitenkin se, että määrätyllä tasolla pienenä kansana nyt ainakin, ehkä valtiolla tasolla niin siis tavallaan tämä Suomen maaperä on kuitenkin aika iso, mutta kansana niin kuitenkin jollain tavalla pieni. Se, että selviydytään tällaisessa pohjois-Euroopassa, niin hiukan pitää katsoa eteenpäin. Jokuhan on sanonut, että esimerkiksi se, että kun Suomessa pitää aina katsoa näitä säätiedotuksia niin tarkkaan, niin siinä jo suunnitellaan useampi päivä eteenpäin. Tai vuodessa mietitään se, että koska kesämökki laitetaan talviteloille, niin se määrittelee, että siinäkin on jo tulevaisuuden ajattelua, pitää tehdä ennakointia. Se on tullut sieltä. Suomalaisilla se on jotenkin vähän paremmin ikään kuin tässä geeneissä. Meillä on Tulevaisuusvaliokunta eduskunnassa, jota ei monella muulla ole. Myös tämä kokonaisturvallisuuden ajattelutapa, että monet toimijat tekevät yhteistyötä, niin se on siellä. Eli jos verrataan kansainvälisesti, niin silloin Suomi on oikeastaan huippua tässä kokonaisuudessa. Mutta meillä Suomessa on myöskin tapana katsoa sitä vain siinä omasta kontekstista, mikä myöskin on ihan hyvä, koska sitten löydetään myöskin ehkä sellaista, mitä voi kehittää. Ja se on ehkä sitten just se, että Suomessa ehkä enemmän opittaisiin tai ajateltaisiin sitä kansainvälistä kokonaisuutta. Että me tämä oma metsä ehkä tiedetään, mutta mitä sitten tuolta rajojen toiselta puolelta tulee sellaista, mikä vaikuttaa sen oman metsän hyvinvointiin niin sanotusti. Niin siinä ehkä vielä on monta sellaista asiaa, joita ehkä pitäisi vielä tarkemmin tarkastella.

[Jukka Vahti]
Ja se varmaan vielä korostuu tälläinen keskinäisriippuvaisuuksien ajassa. Ja megatrenditason kehityskulut, nyt ei hirveästi mitään valtioiden rajoja katsele, niin me ollaan aika tiivisti sidoksissa kuitenkin siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

[Hanna Smith]
Ja se on oikeastaan yksi haaste tällaisissa megatrendianalyyseissäkin. Koska totutaan, ja tämä ei ole pelkästään suomen juttu, mutta Suomessa totutaan just siihen, että mietitään sitä omaa metsää ja miten sitä hoidetaan. Ja kun me tehdään näin, niin tämä homma hoituu. Mutta se sitten just näiden megatrendien kautta tuleekin sellaisia vaikutuksia, joita ei ihan tule suoranaisesti ajatelleeksi. Ja se on edelleenkin sellainen, joka haastaa omaa ajattelua. Että miten niin, jos minä hoidan oman tonttini hyvin, niin miksei tämä riitä? Ja tämä on ehkä just se semmoinen ajattelun murros, joka tässä nykymaailmassa, jossa nämä erilaiset rajat on hälventyneet ja virtuaalimaailma tuo ihmisiä ihan uudella tavalla yhteen. Ja vauhti on kova ja tapahtuu asioita, joita ei oikein ajatellut, että enää maailmassa tapahtuukaan.

[Jukka Vahti]
Viimeisenä kysymyksenä. Osittain tähän jo vastasitkin. Mutta mitä tai millaisia oletuksiamme turvallisuudesta tai turvallisuusympäristöstämme meidän olisi sun mielestä tärkeää juuri nyt haastaa.

[Hanna Smith]
No oikeastaan itse olen lähtenyt katsomaan sitä, että enemmän käytettäisiin kysymystä miksi. Eli jos nähdään joku trendi, niin me yleensä aina mietitään sitten sitä, että miten se vaikuttaa meidän arkipäivään ja mitä mahdollisesti härpäkkeitä pitää keksiä, jotta
ratkaistaan tai vastataan tähän trendiin tai jotain. Mutta siinä vauhdissa unohtuu se kysymys, että miksi. Miksi meillä on tämä näin? Koska se yleensä voisi rauhoittaa hiukan tilannetta ja auttaa ja antaa vähän lisää eväitä siihen ratkaisukeskeiseen ajatteluun, joka on. Mä itse lähtisin näihin kaikkiin trendeihin oikeastaan kysymään, että miksi me nähdään esimerkiksi jotkut teknologiakehitykset uhkana, miksi me ei nähdä sitä mahdollisuutena. Tai jos me nähdään joku mahdollisuutena, miksi ei me nähdä siinä mitään uhkia. Eli kysymyksen asettelun kautta oikeastaan, niin mä lähtisin miettimään sitä meidän ajattelua tähän turvallisuuteen, että sitä miksi-sanaa viljeltäisiin vähän enemmän, jotta päästäisiin vielä parempaan lopputulokseen, kun ruvetaan varautumaan ja miettimään tulevaisuutta.

[Jukka Vahti]
Ja tuota kautta varmaan myöskin keskustelu ikään kuin moniäänistyisi ja
moninäkökulmaistuisi.

[Hanna Smith]
Tästäkin mä oon kyllä ihan samaa mieltä, että meillä välillä keskustelussa unohtuu se, että vois kysyä vaikka sieltä keskustelukumppanilta, että miksi sinä ajattelet noin? Mistä se tulee? Että opettaisiin ymmärtämään just niitä joitain lähtökohtia, ja silloin ehkä pystyttäisiin löytämään myöskin yhteisesti ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, jotka on yhteisiä, mutta joissa on ehkä erilaista ajattelua.

[Jukka Vahti]
Kiitoksia erittäin kiinnostavista näkemyksistä ja vierailusta tulevaisuuspodcastiin, Hanna Smith. Kiitos, että kuuntelit Sitran tulevaisuuspodcastia. Ensi havaintoja Sitran tekemästä selvityksestä turvallisuusympäristön murroksen yhteiskunnallisista vaikutuksista julkaistaan joulukuussa 2024. Laajempi katsaus aiheeseen julkaistaan alkuvuoden 2025 aikana. Jos aihepiiri kiinnostaa, seuraile Sitran ennakoinnin verkkosivuja osoitteessa www.sitra.fi/ennakointi. Tulevaisuuspodcastin aiemmat 24 jaksoa aikaväliltä 2018-2022 taas löydät osoitteesta sitra.fi/tulevaisuuspodcast. Jaksot löytyvät myös Spotifysta. Kuulemisiin.