Viisi tärkeää kysymystä digitalisaation ympäristövaikutuksista

Koronakriisi on vauhdittanut digiloikkaa suomalaisilla työpaikoilla ja kodeissa. Toistuvat Teams-palaverit, vanhat kädet ja Netflix-vinkit ovat olleet vuoden vakiopuheenaiheita.

Digitaalisten palvelujen käytön ympäristövaikutuksesta on puhuttu vähemmän. Etätyö on tuonut mukanaan ympäristöhyötyjä, mutta digiloikka on vauhdittanut myös digitalisaatiota, joka ei aiheuta ympäristöhyötyjä, vaan kuormittaa ympäristöä.

Vuoden teemaan sopivasti Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa valmistelevan työryhmän loppuraportin joulukuun alussa. Loppuraportti esittelee vision Suomesta kestävien ICT-ratkaisujen käytön ja kehittämisen edelläkävijänä ja esittää toimenpide-ehdotuksia visioon pääsemiseksi.

Suomi on strategiatyön myötä ensimmäisiä maita, jotka ovat nostaneet ICT-alan ilmasto- ja ympäristöasiat kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Kansallisia avauksia on nähty myös Saksassa ja Ranskassa. Saksa on tämän hetken EU-puheenjohtajamaana myös nostanut aiheen yhdeksi keskeisistä teemoistaan puheenjohtajakaudellaan.

Aihe siis kiinnostaa ja nyt on aika toimia. Digitalisaation ympäristövaikutusten osalta vastauksia kaivataan seuraaviin viiteen kysymykseen.

Miten ICT-infrastruktuuri vaikuttaa energiankulutukseen?

Digiloikka lisää datan kulutusta ja uusien digitaalisten palveluiden määrää. Kasvu näkyy sekä tietoliikenneverkoissa siirretyn että datakeskuksissa säilytetyn ja prosessoidun datan määrissä.

Viestintäverkkojen ja datakeskusten suurimmat ympäristövaikutukset tulevat niiden käytön aikaisesta energiankulutuksesta.

Suomen tietoliikenneverkko on hyvin mobiilipainotteinen: mobiilidataa kulutetaan asukasmäärään suhteutettuna eniten maailmassa. Taustalla on Suomen halu olla edelläkävijä mobiiliverkkojen rakentamisessa ja käyttöönotossa sekä alhainen kuluttajahinnoittelu yhdistettynä rajattomiin mobiilidatan liittymiin.

Mobiiliverkot ovat energiatehokkuudeltaan kiinteitä verkkoja huomattavasti huonompia. Tutkimusten mukaan esimerkiksi verkkovideon katsominen kotona kuluttaa vähiten energiaa silloin, kun videoita katsotaan kiinteän valokuituverkon yli. Kodin langattoman wifi-verkon aiheuttama lisäys kuituverkon energiankulutukseen on suhteellisen vähäinen.

Kuluttajien kasvavan datankäytön lisäksi datan siirtoa ja prosessointia kasvattavat myös uudet nousevat teknologiat kuten tekoäly, esineiden internet ja lohkoketjut. Dataan ja pilvipalveluihin perustuvien palveluiden määrä lisää myös datakeskusten tarvetta. Vaikka uudet datakeskukset ovat huomattavasti vanhoja datakeskuksia energiatehokkaampia, keskusten lisääntyvä määrä ja suurempi koko kasvattavat energian kulutusta.

Koska digitalisaation merkitys tulevaisuudessa vain kasvaa ja datan kuluttaminen monikertaistuu, tulee tulevaisuuden ICT-infrastruktuuriin liittyvien valintojen perustua hyvään kokonaiskuvaan, monipuoliseen tutkittuun tietoon ja pitkän aikavälin ympäristötavoitteisiin.

Mitä informaatiosektorin tuotanto- ja arvoketjuista oikeastaan tiedetään?

Digitaaliset palvelut eivät ole sidottuja käyttäjän maantieteelliseen sijaintiin. Suomalaisen kuluttajan ostama digipalvelu voidaan tuottaa missä päin maailmaa tahansa. Tämä tarkoittaa, että myös digipalvelun tuottamiseen kulutettu energia ja siitä syntyneet päästöt näkyvät sen maan tilastoissa, jossa palvelu tuotetaan.

Myös suurin osa kuluttajien laitteista, kuten älypuhelimet ja tietokoneet, tuotetaan ulkomailla. Laitteissa tarvittavista metalleista ja muista raaka-aineista iso osa kaivetaan ja prosessoidaan EU:n ulkopuolella, jolloin ympäristövaikutuksetkin jäävät tuottajamaihin.

Suomalaiset kuluttajat ostavat huomattavia määriä digitaalisia palveluita suoraan ulkomailta. Karkeitakaan arvioita ulkomailta ostettujen palveluiden määrästä on tällä hetkellä vaikea tehdä ilman erillistä toimitus- ja arvoketjutarkastelua.

Jotain voidaan päätellä kansainvälisten IT-jättien datakeskusten sijainnista. Isoista IT-jäteistä ainoastaan Googlella on datakeskus Suomessa, mikä tarkoittaa, että IT-jäteistä ainoastaan sen datakeskusten energiakulutus kirjautuu Suomen tilastoihin. Kaikki suomalaisten käyttämien Google-palvelujen liikenne ei kuitenkaan välttämättä kulje Suomessa sijaitsevan datakeskuksen kautta.

Jotta voidaan arvioida, miten paljon suomalaisten digitaalisesta kulutuksesta sekä siihen liittyvistä ympäristövaikutuksista ulkoistetaan Suomen rajojen ulkopuolelle, tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä ICT-sektorin arvo- ja toimitusketjuista. Pelkästään maa- ja yritystason tilastoja tarkastelemalla, ei pystytä arvioimaan ICT-sektorin energiankulutusta, hiilineutraaliutta tai muuta resurssien käyttöä.

Riittävätkö arvokkaat luonnonvarat laitteiden määrän lisääntyessä?

Koronakriisi on saanut suomalaiset ostamaan lisää elektroniikkaa. Erityisen suosittuja ovat olleet etätyössä tarvittavat laitteet, mutta myös uusien viihde-elektroniikkalaitteiden myynti on kasvanut.

Samalla kun ostetaan uutta elektroniikkaa, tuotetaan yhä enemmän elektroniikkajätettä. Elektroniikkajäte on maailman nopeimmin kasvava jätelaji ja sen määrä kasvaa 7 prosenttia vuodessa. Viime vuonna maailmassa tuotetun elektroniikkajätteen määrä vastaa viiden tuhannen Eiffel-tornin rakentamiseen tarvittavaa materiaalimäärää (54 Mt eli 54 miljoonaa tonnia). Tulevaisuudessa jätemäärä tulee vain kasvamaan.

Kuluttajien tietoisuuden lisääminen laitteiden asianmukaisesta kierrättämisestä ja laitteiden eliniän pidentämisestä on tärkeää, mutta ilman kokonaiskuvaa ei pystytä tunnistamaan vaikuttavimpia ratkaisukeinoja ICT-sektorin luonnonvarojen käyttöön liittyviin haasteisiin.

Tällä hetkellä vain 17 prosenttia maailmassa tuotetusta elektroniikkajätteestä kierrätetään asianmukaisesti.

Tilastojen mukaan maailmassa hukataan vuosittain noin 50 miljardin euron edestä kultaa, hopeaa, kuparia ja muita arvokkaita ja uusiokäytettäviä materiaaleja. Syynä on aiemmin mainittujen tekijöiden lisäksi jätteeksi päätyvien laitemäärien valtava kasvu ja niissä olevien arvokkaiden raaka-aineiden hyvin pienten määrien talteenoton heikko taloudellinen kannattavuus.

Koska monet tulevaisuuden kannalta tärkeät teknologiat, kuten sähköautot, akut, aurinkopaneelit ja tuulivoimalat, kilpailevat samoista arvokkaista metalleista, on välttämätöntä löytää ratkaisuja siihen, kuinka käytöstä poistuvien laitteiden raaka-aineet saadaan otettua talteen ja käytettyä uusien tuotteiden valmistukseen. Ratkaisuja tarvitaan myös laitteiden elinkaarten pidentämiseen.

Elektroniikkalaitteissa olevien materiaalivirtojen ymmärtäminen ja niihin liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää nykyistä parempaa kokonaiskuvaa ICT-sektorin luonnonvarojen käytöstä.

Kansainvälisen luonnonvarapaneelin arvion mukaan luonnonvarojen hankkiminen ja prosessointi aiheuttaa noin puolet globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä ja 90 prosenttia luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta.

Vain noin 9 prosenttia käyttöönotetuista materiaaleista säilyy kierrossa ja suurin osa materiaaleista hävitetään lyhyen käytön jälkeen.

Kiertotalous Kiertotalous onkin otettava kokonaisvaltaisesti osaksi kaikkea ICT-sektorin materiaalien käyttöä ja sen periaatteet on oltava mukana jokaisessa tuotteen elinkaaren vaiheessa – aina materiaalivalinnoista ekosuunnitteluun ja korjattavuudesta kierrätykseen.

Osaammeko arvioida ICT:n hiilikädenjälkeä ja hiilijalanjälkeä?

ICT-alan ilmastovaikutuksia kuvataan usein hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen avulla. Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Tuotteen tai palvelun käytön aikaansaamia ilmastohyötyjä kuvataan puolestaan hiilikädenjäljellä.

Hiilijalanjälki voidaan laskea yksittäiselle tuotteelle kuten älypuhelimelle tai palvelulle, kuten esimerkiksi tunnin pituiselle verkkovideolle. Tuotteiden ja palveluiden hiilijalanjäljen laskentaan sisältyy kaikki elinkaaren vaiheet. Digitaalisten palveluiden hiilijalanjäljen laskennassa tulisi siis huomioida niin päätelaitteiden kulutus, tiedonsiirto kuin datan prosessointi.

ICT-ala puhuu mielellään hiilikädenjäljestä ja siitä, miten ICT-sektori mahdollistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä muilla aloilla. Joidenkin arvioiden mukaan ICT-alan mahdollistamat hyödyt muilla aloilla ovat jopa moninkertaiset ICT-alan omaan hiilijalanjälkeen verrattuna. Hiilikädenjäljen laskennan pohjana on hiilijalanjälki.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtavan tutkijan Timo Seppälän mukaan teknologian positiivisia vaikutuksia liioitellaan varsinkin digialalla.

Kuten ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa valmistelevan työryhmän väli- ja loppuraportista käy ilmi, on alan ilmasto- ja ympäristövaikutusten arviointi, vertailu ja kehityksen seuraaminen haastavaa, koska arvioinnissa tarvittavia tietoja ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Samasta syystä myös hiilijalanjäljen ja -kädenjäljen laskenta on tämänhetkisten tietojen valossa vähintään haastavaa. Suuntaa antavia arvioita on mahdollista tehdä, mutta tällöin olisi syytä tuoda esille myös ne epävarmuudet, oletukset ja rajaukset, joita laskelmiin liittyy.

On selvää, etteivät kaikki digitaaliset ratkaisut tuota ympäristöhyötyjä.

Globaalista internetliikenteestä kuluttajien osuus on tällä hetkellä noin 83 prosenttia.

Erilaisten videoiden lataamista ja lähettämistä globaalista internetliikenteestä on 78 prosenttia. Videoliikenne pitää sisällään mm. Youtuben ja muiden videopalvelujen käytön, sosiaalisessa mediassa katseltavat videot ja suoratoistopalveluiden, kuten Netflixin ja Yle Areenan katselun.

Kuluttajien videoliikenne kasvaa: käyttäjämäärä lisääntyy, ruutuaikaa kasvaa ja laitteilta katsotaan yhä parempilaatuista videota.Kasvussa on myös online-pelaamisen osuus verkkoliikenteestä.

Kun iso osa internetliikenteen kasvusta selittyy kuluttajien kasvavalla videonkulutuksella, näyttää selvältä, että ICT-palvelujen hiilikädenjäljen ohella enemmän huomiota tulisi kiinnittää myös hiilijalanjälkeen.
Jotta päättäjät, yritykset ja kuluttajat pystyvät tekemään tulevaisuuden ja ympäristön kannalta oikeita digitaaliseen kehitykseen liittyviä päätöksiä, tulee alan pystyä jatkossa tuottamaan nykyistä ajantasaisempaa, avoimempaa ja kattavampaa ympäristötietoa.

Riittääkö puhdas sähkö?

ICT-alan toimijat ovat panostaneet energiatehokkuuteen ja onnistuneet vähentämään päästöjään. Kehitys on kuitenkin vaarassa valua hukkaan, jos käyttö lisääntyy, siirrettävän kuvan laatu kasvaa ja ohjelmistot kehittyvät entistä raskaammiksi.

ICT-sektori on tällä hetkellä iso uusiutuvan sähkön käyttäjä ja vihreän sähkön ostaja. Tämä on luonnollisesti hyvä asia, mutta globaalin ympäristökriisin kannalta oleellista ei ole se, mikä sektori käyttää eniten uusiutuvaa sähköä vaan se, että kaikki maailmassa käytettävä sähkö on lähitulevaisuudessa uusiutuvilla tuotettua.

Mitä enemmän sähkönkulutus maailmassa kasvaa, sitä haasteellisempaa on kaiken tarvittavan sähkön tuottaminen päästöttömästi.

Digitalisaatiolle asetetaan kovia odotuksia kiertotalouteen siirtymisessä ja päästöjen vähentämisessä. Kokonaisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin usein alan toimijoiden puheissa annetaan ymmärtää, ja tietoa tarvitaan lisää ainakin yllä mainituista aiheista.