Ekokriisin keskellä suurinta sivistystä on ennakkoluuloton kohtaaminen

Maailma palaa. Elämme keskellä ihmisen toimien synnyttämää ekologista kriisiä. Vaikutamme omalla toiminnallamme joka päivä muihin ihmisiin ja lajeihin ympäri planeetan. Vaikutamme myös tuleviin sukupolviin kuluttamalla luonnonvaroja enemmän kuin niiden uusiutumiskyky sallisi.

Ulkoavaruudesta kotiplaneettaa katsomaan päässeet kertovat usein vasta siellä ymmärtäneensä, miten kytkeytynyt kokonaisuus se on. Olemme kaikki riippuvaisia toisista ihmisistä ja planeettamme tarjoamista elämän edellytyksistä. Ihmiskunnan tärkein tavoite – siis myös sivistyksen tavoite – tulisi olla kyky elää siten, että elämän edellytykset säilyisivät planeetallamme myös tulevaisuudessa.

“

Onko ekologisen kriisin keskellä sivistystä se, mitä tiedämme, vai se, miten tietomme pohjalta toimimme ja haemme ratkaisuja?

Onko ekologisen kriisin keskellä sivistystä se, mitä tiedämme, vai se, miten tietomme pohjalta toimimme ja haemme ratkaisuja? Uskomme, että 2020-luvulla sivistyksen ytimessä ei ole se, kuinka paljon me tiedämme ekologisesta kriisistä tai muista monimutkaisista ja toisiinsa kytkeytyneistä asiakokonaisuuksista. Ihmisen sivistys voitaisiin sen sijaan mitata nyt siinä, miten suhtaudumme toisiimme ekologisen kriisin ja muiden, paikallisempien kriisien keskellä.

Me ihmiset olemme sosiaalinen laji ja hyvinvointimme ytimessä on lajitoveriemme hyväksyntä sekä joukkoon kuulumisen tunne. Ekologisen kriisin keskelläkin tarvitsemme tunteen, että olemme samalla puolella, yhdessä puolustamassa elämisen arvoista elämää ja sen edellytyksiä – kokemuksen siitä, että meitä ei ole jätetty ulkopuolelle.

Turvallinen tila kuulemiselle ja kohtaamiselle

Jotta voisimme kohdata toisiamme ja löytää itsemme samasta veneestä erilaisten ihmisten kanssa, tarvitsemme yhteisiä, turvallisempia ja kuulemiselle perustuvia tiloja. Sen vuoksi olemme perustaneet taustaorganisaatioidemme tuella Puistokatu 4 -hankkeen: jotta meillä olisi sekä fyysinen että henkinen tila moniääniselle keskustelulle hyvästä elämästä ja tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta planeetan kantokyvyn rajoissa. Keskustelulle, joka näyttää yhteisen suunnan ja muuttuu yhdessä tehtäviksi teoiksi.

Kirjailija-aktivisti Minna Salami tuo hienosti kirjassaan “Aistien viisaus” esiin sen, miten ihmisen tausta vaikuttaa siihen, miten näemme maailman ja maailma näkee meidät. Kirjassa erilaisia tulokulmia maailmaan symboloi vuori, joka pysyy muuttumattomana, mutta eri ilmansuunnista katsottuna näyttäytyy täysin erilaisena. Eri näkökulmien esiintuominen ja niiden kuuntelu ovat ainoa tapa saada kokonaiskuva, keskeneräinen sekin, mutta niin paljon kokonaisvaltaisempi kuin vain yhden näkökulman rakentama.

Haluamme rakentaa tilan kokonaiskuvan hahmottamista varten. Sitä varten meidän on kuultava toistemme todellisuuksia, vaalittava keskeneräisyyttä sekä nähtävä toisiimme kytkeytyneisyys mahdollisuutena. Olemme kirjanneet nämä arvot Puistokatu 4:n huoneentauluksi:

Kuullaan toistemme todellisuus

Maa-planeetan ekologinen kriisi koskettaa meistä jokaista, mutta lähtökohtamme, tietopohjamme ja arvomme määrittävät, miten kriisi meille kullekin ilmenee. Jotta voimme hidastaa kuilujen syvenemistä ja estää siilojen vahvistumista, meidän on opittava kuulemaan erilaisia todellisuuksia. Ymmärrys toisistamme lisää kuulumisen tunnetta ja luo pohjan yhteisen vision näkemiselle ja toiminnalle.

Vaalitaan keskeneräisyyttä

Uskaltaisimmeko me aikuiset myös nähdä itsemme ikuisina oppijoina? Voisimmeko innostua uusien “totuuksien” löytämisestä ja hyvinkin erilaisten tulokulmien ristiinpölytyksestä?  “Pysyvät” lopputulokset ja valmiit vastaukset ovat nopeasti vanhentuvaa kamaa. Ylläpidetään uteliasta ja ennakkoluulotonta, ikuisesti kehittyvää prosessia!

Olemme kaikki kytköksissä toisiimme

Maailma ja sen ilmiöt näyttäytyvät toisinaan niin monimutkaisina, että ehkä ei edes tee mieli miettiä omaa kytkeytymistä tähän vyyhtiin. Mutta jos hyppäämme kauas ulos avaruuteen ja katsomme mielessämme tätä sinistä kotiplaneettaa, niin onhan se ihan ilmiselvää, miten riippuvaisia olemme tästä planeetasta ja toisistamme. Voimmeko nähdä tämä kytkeytyneisyyden uhkan sijaan mahdollisuutena?

Tervetuloa Puistokadulle!

Me aloitamme sivistyskäsitteen päivittämisen pohtimalla tänäänkin, miten reagoimme toisiin ihmisiin heidät kohdatessamme tai heitä ajatellessamme. Oletammeko jo tietävämme heistä kaiken, tiedämmekö jopa mikä heille olisi parasta? Ajattelemmeko heidän haluavan lähtökohtaisesti hyvää vai pahaa – olemmeko kiinnostuneita ymmärtämään heidän todellisuuttaan? Tässä harjoituksessa olemme kaikki keskeneräisiä, mutta juuri se tekee sivistyneen kohtaamisen harjoittamisesta niin armollista.

Tervetuloa Puistokadulle jatkamaan keskustelua!

Anna Herlin ja Minttu Jaakkola

Puistokatu 4:n toiminnanjohtajat ja entiset kaikkitietävät