Intohimoa ja intohimolla uudesta koulutuksesta

Muutamassa tunnissa kasvoi valtava puu, kuten arvata melkein saattoi, enkä oikein tiedä, mille sen oksista istahtaisin. Kun puhutaan tulevaisuuden koulutuksesta, keskustelu polveilee aina peruskoulutuksen didaktiikasta työelämän ja koulutuksen vastaavuuteen ja muuttuvasta opettajuudesta opettajakoulutukseen ja tietenkin sinne opettajien palkkausjärjestelmään. Uusi Koulutus -foorumin sidosryhmätyöpaja GLO Hotellissa kokosi viime torstaina yhteen koulutuksen asiantuntijoita ja kehittäjiä keskustelemaan siitä, mitä on tulevaisuuden koulutus. Mitä sen pitäisi olla? Ja ennen kaikkea, miten sen pitäisi olla? Keskustelua raamittavina suurina teemoina kulkivat tulevaisuuden globaalit haasteet, tulevaisuuden koulutusteknologiat ja oppimisympäristöt, tulevaisuuden koulutusjärjestelmä ja –politiikka sekä tulevaisuuden työelämä, tiedot ja taidot. Myös villit kortit lentelivät.

Jo ensimmäisessä puheenvuorossa kuultiin ratkaisutoimisto Seedin Marko Parkkisen ns. yrittäjämaailmaan terveisenä, että oikeastaan ei pitäisi edes puhua koulutuksesta valmistuvista. Koulutusputkesta kun ei putkahtele valmiita osaajia – päinvastoin työnantajat saavat ensitöikseen opettaa uransa alussa oleville työelämässä tarvittavia perustaitoja aina hyvistä käytöstavoista myyntitaitoihin ja ongelmanratkaisukykyyn. Ja kun jo muutama puheenvuoro myöhemmin aikuiskouluttaja, opettaja ja tietokirjailija Jarmo Paalasmaa ihmettelee, miksi koulutuksen tulisi ylipäänsä kouluttaa ihmisiä työelämää tai yhteiskuntaan varten, olemme askeleen lähempänä asian ydintä. Paalasmaan kasvatusfilosofinen tausta-ajatus ei noussut niinkään akateemisesta sivistysideaalista vaan tulevaisuusorientoituneesta katsontakannasta: sen sijaan, että ajattelemme kouluttavamme ihmisiä nykyiseen tai tulevaan yhteiskuntaan, voisimme ajatella kouluttavamme ihmisiä, jotka rakentavat tulevaisuuden yhteiskuntaa. Mutta millaisia nämä tulevaisuuden rakentajat sitten ovat ja missä ja miten niitä synnytetään?

Pian pienryhmien keskusteluissa piirtyi kuva uudesta koulusta, jossa oppijat kokeilevat, verkottuvat, tutkivat, opettavat toisiaan, toteuttavat projekteja ja osallistuvat. Yhtä lailla uusi opettajuus näyttäytyi kokeilevana, törmäyttävänä, valmentavana ja rohkaisevana verkottumisena ja yhteistyönä. Sisältöpainotteisen yhden totuuden opettelun sijaan tulevaisuuden koulutuksessa etsitään, kysytään, rakennetaan, tartutaan toimeen ja tehdään yhdessä. Ja näin koulutus ja oppiminen jatkuu läpi elämän symbioosina, jossa opinahjot, yritysmaailma, kunta, järjestöt sekä muut yhteisöt tekevät tiivistä yhteistyötä ja oppivat alati toisiltaan. Maailmoja mullistavia ajatuksia nämä eivät toki ole: uutta kokeillaan ja hyviä esimerkkejä on olemassa esimerkiksi siitä, kuinka oppilaat opettavat toisiaan, tuottavat palveluja lähialueelle tai toteuttavat erilaisia projekteja yritysten kanssa. Toisaalta asiat eivät muutu kovin nopeasti.    

Kerran eräs ruotsalainen tuttavani ihmetteli, miksi me suomalaiset luettelemme ruotsia puhuessamme epäsäännöllisen verbin yhteydessä kaikki verbin muodot – joskus jopa kesken lauseen. Skriva – skiver – skrev – skrivit. Veta – vet – visste – vetat.  Vastaus oli varsin helppo: niin meidät on opetettu tekemään. Tunnollinen ja ahkera koululainen oppii koulussa ulkoa monenmoista hyödyllistä ja varsin hyödytöntäkin asiaa. Älykkyydellä, tunnollisuudella ja ahkeruudella ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole tutkitustikaan tekemistä sen kanssa, miten ihminen esimerkiksi työelämässä pärjää. Sisäinen palo, rohkeus, luovuus, muutoskyky, itseluottamus ja ongelmanratkaisu ovat sen sijaan avaimia, joilla ovet aukenevat ja joilla uutta rakennetaan. Yksi koulutuksen tehtävä nyt ja tulevaisuudessa onkin rohkeista ja auttaa ihmisiä löytämään intohimonsa. Tähän päästään, kun autetaan kaiken ikäisiä tuntemaan itsensä paitsi oppijoina myös ihmisinä, kanssaihmisinä, yhteiskunnan jäseninä sekä nykyisyyden ja tulevaisuuden tekijöinä.

Ja kun puhutaan intohimosta ja rohkeudesta, en näe vain niitä tennareihin ja huppariin sonnustautuneita pelialan start up -toivoja, maailmaa valloittavia nuoria reissaajia, kunnianhimoisia yritysjohtajia tai nuorena kutsumuksensa löytäneitä maailman parantajia. Näen siinä sinut, minut, hänet ja hänen kollegansa myös. Suomessa on edistyksellinen aikuiskoulutusjärjestelmä, hyvät mahdollisuudet täydennys- ja jatkokoulutukseen, kansainvälisestikin ainutlaatuinen vapaan sivistystyön kenttä ja työelämä pursuaa konsultointia, coachausta, valmennusta ja työnohjausta. Silti väittäisin, että intohimon, rohkeuden, sisäisen motivaation ja oman osaamisen haltuunoton ja löytämisen saralla on uudella koulutuksella oma paikkansa. Tulevaisuuden yhteiskuntaa ja omaa tulevaisuuttamme rakennamme me kaikki.     

Sidosryhmätyöpajassa tunnelma oli lämmin ja positiivinen – etten sanoisi jopa intohimoinen. Tällainen tunnelma syntyy tietenkin hyvästä fasilitoinnista, mutta myös siitä, että paikalla on joukko ihmisen kasvuun, uuden oppimiseen ja kehitykseen uskovia ihmisiä. Toivon ja uskon, että Uusi Koulutus -foorumi synnyttää jotakin aidosti uutta, joka jää elämään osallistujien sydänten lisäksi myös yhteiskuntaan. 

Te, jotka tunnistatte tässä mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia ja oppia uutta yhdessä, tarttukaa hihasta. Gripa – griper – grep – gripit.

Kirjoittaja on Uusi koulutus -foorumin sitralainen osallistuja. Uusi koulutus -foorumin teemoista keskustellaan jo vilkkaasti Facebookin Uusi koulutus -ryhmässä. ja twitterissä hashtagilla #uusikoulutus. Tule mukaan!