Metaversumikeskustelua on käytävä myös vastuullisuusnäkökulmasta

Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg kertoi lokakuussa suunnitelmistaan muokata yhtiöstä metaversumiyhtiö. Olipa Facebookin pyrkimyksistä mitä mieltä hyvänsä, keskeinen kysymys on, kuinka reiluksi metaversumi voi muodostua.

Keskustelua digitaalisesta tulevaisuudesta onkin syytä käydä vastuullisuuskysymykset huomioiden.

Metaversumi ei ole Facebookin keksintö. Termi on tuttu scifikirjallisuudesta ja viittaa puhujasta riippuen erilaisiin visioihin tulevaisuuden internetistä, jossa digitaalinen maailma rakennetaan täydentämään fyysistä maailmaa.

Metaversumista on käytetty myös termiä ”kehojen internet”. Tällä tarkoitetaan sitä, että internetin käyttö ei tulevaisuudessa ole enää riippuvainen esimerkiksi älypuhelimesta, vaan sitä voidaan käyttää oman kehon avulla.

Ensimmäisiä pilkahduksia tästä kehityssuunnasta ovat olleet Google Mapsin kaltaiset karttasovellukset, jotka ovat tuoneet ikään kuin uuden ulottuvuuden fyysisen maailman rinnalle. Tulevaisuudessa navigointi voi tapahtua ilman kännykän kaltaista käyttöliittymää esimerkiksi virtuaalilasien avulla.

Miltä metaversumikeskustelu näyttää vastuullisuussilmälasien läpi?

Tulevaisuus rakennetaan tämän päivän valinnoilla. Kun internetin seuraavaa vaihetta suunnitellaan, on tärkeää puhua vastuullisuudesta ja kestävyysnäkökulmista. Näistä käytetään usein termiä ESG. Lyhenteellä viitataan yhtiöiden ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen sekä hyvään hallintotapaan. ESG-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista environmental, social ja governance.

Haluamme nostaa esiin kolme näkökulmaa, jotka metaversumikeskustelussa on syytä huomioida tarkemmin ESG-mallia hyödyntäen.

1. Miten metaversumi rakennetaan ekologisesti kestävästi?

Koska kenelläkään ei ole tietoa, millainen metaversumista lopulta muodostuu ja mihin tarkoitukseen sitä tullaan pääasiallisesti käyttämään, on sen kokonaishyötyjä vielä vaikea arvioida. Käytetäänkö sitä yhteiskunnan ja ympäristön hyödyksi, viihde- ja peliteollisuuden uutena pelikenttänä vai kenties uudenlaisena virtuaalisena kauppapaikkana?

Jo nyt on kuitenkin varmaa, että internetin keinotodellisuusversio kasvattaa kerätyn, siirretyn, prosessoidun ja talletetun datan määrää valtavasti. Sen odotetaan hyödyntävän virtuaalista ja lisättyä todellisuutta sekä 5G-teknologian nopeampia mobiiliverkkoja.

Datan käsittely ja liikuttelu ei ole ympäristön kannalta ongelmatonta, sillä se kuluttaa runsaasti sähköä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on arvioinut, että ICT-alan sähkönkulutus voi vuoteen 2030 mennessä harpata jopa 14 prosenttiin maailman vuotuisesta sähkönkulutuksesta.

Arvio perustuu nykyisiin teknologioihin pohjautuviin laskelmiin. Siinä ei ole huomioitu sitä valtavaa datan määrän ja sähkönkulutuksen kasvua, jonka mahdolliset uudet teknologiat (VR, AR, tekoäly, esineiden internet, jne.) tai uudenlainen metaversumi tulevat vaatimaan.

Datan määrän kasvu edellyttää myös yhä nopeampaa tiedonsiirtoa ja suurempaa verkkokapasiteettia. Lisäksi tarvitaan uutta teknologiaa ja suuria määriä uusia datakeskuksia. Päästäkseen “sisälle” metaversumiin käyttäjät tarvitsevat digitaalisia laitteita, kuten virtuaalilaseja tai -rannekkeita. Tämän kaiken rakentaminen, valmistaminen ja käyttö vaatii energian lisäksi runsaasti luonnonvaroja, kuten harvinaisia maametalleja.

ICT-ala kilpailee metalleista monien muiden alojen kanssa. Samoja metalleja tarvitaan niin vihreän energian kapasiteetin kuin sähköautojen määrän lisäämiseen. Päästöttömän sähkön tai kriittisten metallien riittäminen esimerkiksi ICT-alan kasvavaan tarpeeseen ei ole itsestäänselvyys.

Jotta metaversumi voidaan rakentaa kestävästi, tulee sen suunnittelun lähtökohdaksi ottaa maapallon kantokyvyn rajoissa pysyminen. Tämä vaatii uudenlaista ajattelu- ja toimintatavan muutosta. Sen rakennuspalikoita ovat kiertotalous, kestävä ohjelmisto- ja palvelukehitys, resurssitehokkuus ja kestävät kulutusvalinnat.

2. Miten metaversumi rakennetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisesti?

Internetiin pääsy on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Niin valtioiden kuin yritystenkin on ponnisteltava sen turvaamiseksi. Tällä hetkellä maapallon väestöstä vain noin puolella on pääsy internetiin.

Metaversumikeskustelussa olisi otettava huomioon uudenlaiseen käyttökokemukseen liittyvät haasteet. Miten esimerkiksi varmistetaan, että kaikilla on sijainnistaan tai varallisuudestaan riippumatta mahdollisuus käyttää uusia palveluita?

Metaversumia tuottaville yhtiöille kertyy myös todennäköisesti suuria data-aineistoja käyttäjiensä toiminnasta alustalla. Kehitykseen liittyy uusia yhteiskunnallisia ja eettisiä huolia. On esimerkiksi pohdittava, voiko yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeistä infrastruktuuria rakentaa yksityisten yritysten varaan.

Entä miten käy ihmisten yksityisyyden, kun arkemme digitalisoituu entisestään? Jo aiemmin suurten someyhtiöiden vaikutukset demokratiaan, keskusteluilmapiirin kärjistymiseen ja kansalaisten luottamukseen ovat puhuttaneet ympäri maailman.

Jos käyttökokemusta personoidaan voimakkaasti, voi syntyä hyvinkin erilaisia kokemuksia todellisuudesta. Kevyt pintaraapaisu tähän ajatukseen voisi olla tulevaisuuden katumainonta. Kun kävelemme tulevaisuudessa kaupungilla ystävämme kanssa, saattaisimme nähdä kumpikin eri mainokset. Ne houkuttelevat meitä ostoksille tai tarjoavat personoituina lööppeinä meille makupaloja ajankohtaisista uutisista.

Tällainen todellisuuskokemuksen eriytyminen saattaisi vahvistaa yhteiskunnan kuplautumista entisestään.

3. Miten metaversumille rakennetaan reilut pelisäännöt?

Miten sitten voidaan varmistua siitä, ettei massiivinen datan kerääminen tule aiheuttamaan odottamattomia haittoja? Datan hyödyntämisessä ja seuraavan sukupolven internetissä piilee valtavasti mahdollisuuksia. Luottamuksen rapautuminen saattaisi vaarantaa edessä siintävän valtavan potentiaalin.

EU:lla onkin suuri mahdollisuus olla edelläkävijä ja päättää pelisäännöistä, joilla dataa voidaan hyödyntää reilusti tulevaisuudessa. Lisäksi olisi varmistettava, että yritykset myös toimivat uusien lakien ja pelisääntöjen mukaisesti. Kun datan kerääminen kasvaa, myös vaatimukset läpinäkyvästä datankäytön raportoinnista kasvavat.

Osa vaatimuksista tulee suoraan lainsäädännöstä. Paljon tilaa jää silti myös yrityksille kehittää omia parhaita vapaaehtoisia käytänteitä. Yritykset voivat esimerkiksi kertoa omasta vastuullisesta datankäytöstä tietotilinpäätöksellä, jossa raportoidaan yrityksen keskeiset periaatteet ja käytännöt tietojen turvallisesta käsittelystä ja hyödyntämisestä. Harmillisen harva yritys on kuitenkin ottanut tietotilinpäätöksen käyttöön.

Ennakoimme, että ympäristökysymysten jälkeen seuraava vastuullisuuskeskustelun aalto koskee vastuullista teknologiaa ja datan keräämistä. Kun keskustelu herää isommin, siitä kiinnostunevat myös sijoittajat.

Tästä syystä ESG-viitekehys kannattaa pitää mielessä internetin seuraavaa evoluutiota pohdittaessa. Myös uusien teknologioiden kehittäjien on syytä rakentaa vastuullisuudesta kilpailuvaltti.