Miltä paremmat tulevaisuudet näyttävät?

Lehtien otsikoista saa usein lukea, että seuraava katastrofi on nurkan takana. Osittain tällainen puhe on ymmärrettävää, sillä tulevaisuuden nykyiset kehityssuunnat asettavat suuria haasteita ratkottaviksi. Mutta vaikka tilanne on haastava, se ei missään nimessä ole toivoton. Uhkakuvilla on paikkansa muutoksen tarpeen herättäjinä, mutta niiden korostaminen saattaa johtaa apatiaan.

Ratkaisua haasteisiin ja sitä kautta mahdollisia tulevaisuuksia kuvataan usein sen kautta, mitä niissä ei ole. Parempien tulevaisuuksien siemenet kärjistyvät kurjiksi luopumisen dystopioiksi, joissa yksityisautoilu on kielletty ja lihaa ei saa enää syödä. Tällaiset kärjistykset estävät helposti kuvittelemasta sitä, millainen tulevaisuus voisi olla. Meitä vaivaa näköalattomuus – emme kykene näkemään parempia tulevaisuuksia, vaan korkeintaan nykyisen jatkoa. Tämä näköalattomuus näkyi esimerkiksi puoluejohtajien visioissa Suomesta vuonna 2050.

“

Näköalattomuutta ja apatiaa vastaan tarvitaan tulevaisuususkoa ja toivottavien tulevaisuuksien kuvittelua

Jotta pääsisimme apatiasta ja näköalattomuudesta, tarvitsemme lupaa uskoa tulevaisuuteen, useiden erilaisten tulevaisuuksien kuvittelemista ja uutta sanastoa ja kuvastoa parempien tulevaisuuksien tekemiseksi ymmärrettäväksi. Tässä kolme periaatetta, jotka kannattaa pitää mielessään tulevaisuuksia pohtiessa:

1. Tulevaisuuteen saa uskoa. Dystopioiden, uhkakuvien ja pelosta ponnistavien visioiden keskellä on edelleen lupa – ja oikeastaan suuri tarve – uskoa parempiin tulevaisuuksiin. Eksistentiaalisten riskien äärellä meillä on myös suuria toivon lähteitä. Paljon tehdään jo nyt parempien tulevaisuuksien eteen ja useimmilla mittareilla mitattuna meillä on nyt paremmat lähtökohdat tehdä suuria muutoksia.
2. Kuvittele uusia tulevaisuuksia. Meillä on tapana katsoa tulevaisuutta nykyhetken jatkeena ja meiltä jää lukuisia toisenlaisia tulevaisuuksia huomaamatta. Tarvitaan siis tulevaisuuksien avartamista, yllättävien ja ei-ilmeisten kehityskulkujen huomioimista ja tulevaisuutta koskevien oletusten haastamista. Heikot signaalit tarjoavat tähän yhden työkalun.
3. Tuo tulevaisuus nykyhetkeen koettavaksi. Tulevaisuuspohdinnat jäävät helposti liian epämääräisiksi, jotta niihin pystyisi kunnolla samaistumaan. On tarpeen tehdä tulevaisuudesta koettavaa ja arkipäiväistä esimerkiksi draaman, prototyyppien tai muiden taiteellisten menetelmien keinoin. Tällöin on myös helpompi käydä keskustelua siitä, mikä oikeastaan on toivottavaa.

Tulevaisuudentutkija Fred Polak kirjoitti kirjassaan The Image of the Future, että ihmisellä on kyky unelmoida hienompia unelmia, kuin mitä hän on tähän mennessä onnistunut unelmoimaan. Tämän monimutkaisen lausahduksen takana on mielestäni vankka usko kykyymme sekä kuvitella parempia tulevaisuuksia, että rakentaa niitä yhdessä.

Parempien tulevaisuuksien kuvittelemista kokeillaan ”Constructing social futures” konferenssissa järjestettävässä ”Utopias to combat futures-by-negation” työpajassa Turussa 13.6. Työkaluja visiointiin ja tulevaisuusajatteluun löytyy myös tulevaisuuden tekijän työkalupakista.