Pitäisikö maailman olla suunnitteluprojekti?

Tulevaisuuksien suunnittelussa oletetaan, että voimme ennakoida toimiemme seuraukset ja että meillä on suhteellisen kattava kokonaiskuva tilanteesta – ja käsitys siitä mikä on toivottava tulevaisuus. Mitä monimutkaisemmasta asiasta on kyse, sen huonommin nämä oletukset pitävät paikkansa. Emme välttämättä tiedä millaisia odottamattomia sivuvaikutuksia toimenpiteillä on, ja näkemyksemme ongelmasta saattaa olla vajavainen.

Millaisia suuria suunnitteluprojekteja sitten on näköpiirissä tai käsillä ja mitä niihin liittyen ei ole huomioitu? Yksi liittyy ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuokkaukseen, jolloin koko maailma näyttäytyy suunnitteluprojektina. Myös digitalisaatiota voidaan ajatella merkittävänä tulevaisuuden suunnitteluprojektina. Mitä heikot signaalit kertovat näistä aiheista?

Rajattoman luonnon rajat

Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pitää 1,5 asteen rajoissa, kuten IPCC:n raportissa vahvasti kehotetaan, on otettava käyttöön kaikki olemassa olevat keinot päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi. Keskustelussa keinoista väläytellään yhä enemmän radikaaleja ilmastonmuokkauksen toimia. Esimerkiksi jäätiköiden sulamisen estämiseksi on kehitetty erilaisia suunnitelmia ja USA:ssa tutkitaan aerosolien lisäämistä stratosfääriin yhtenä keinona hillitä ilmastonmuutosta. Kiina puolestaan rakentaa sateentekokoneita Tiibetin ylängöille ja metsittää Irlannin kokoisen alueen.

Ilmastonmuokkaus on tähän mennessä nähty liian riskialttiiksi. Esimerkiksi aerosolien lisäämisellä voi olla vakavia vaikutuksia maatalouteen. Ilmastonmuutoksen tuomat uhat saatetaan jossain vaiheessa kuitenkin arvioida suuremmiksi kuin ympäristönmuokkauksen. Esimerkiksi yrityskiihdyttämö Y-Combinator kutsuu startup-yrityksiä kehittämään ratkaisuita ilmastonmuokkaukseen. Silloin oleellinen kysymys on, kuinka hyvin olemme onnistuneet tunnistamaan mahdollisia yllätyksiä, joita kompleksisten järjestelmien peukalointi saattaa tuoda mukanaan.

Resursseja vaihtelevammin saatavilla

Kompleksisuudesta kielii myös äärimmäisten sääolosuhteiden välilliset seuraukset. Kuivuudet haittaavat esimerkiksi hiilivoimaloita, koska jäähdytysvesi loppuu. Resurssit eivät välttämättä lopu, mutta niitä on vaihtelevammin saatavilla. Oma lukunsa ovat uudet niukkuudet; esimerkiksi rakentamisessa tarvittava hiekka uhkaa loppua suuren kysynnän takia, ja hiekan haaliminen sieltä missä sitä vielä on tuhoaa ekosysteemeitä ja pilaa juomavettä. Ongelmana on oikeanlaisen hiekan saatavuus, sellaisen, jota tuuli ei ole hionut liian pyöreäksi. Esimerkiksi Dubaissa keskellä aavikkoa olevan pilvenpiirtäjän Burj Khalifan rakentamisessa tarvittava hiekka tuotiin Australiasta.

Mitä tulikaan digitalisaatiosta?

Jos maailmaa pitää suunnitteluprojektina, on tarpeen pohtia millaisiin oletuksiin suunnitelmat perustuvat. Otetaan esimerkiksi digitalisaatio, jonka esitetään etenevän vääjäämättä kuin juna. Se perustuu muun muassa oletuksiin siitä, että on olemassa aina saatavilla sähköä luotettavasti, tietoverkot toimivat ja kehittyvät entisestään ja ihmiset haluavat käyttää digilaitteita ja digipalveluita. Onko löydettävissä signaaleja, jotka haastaisivat nämä oletukset?

Äärimmäisten sääolojen lisäksi siirtyminen uusiutuvaan energiaan saattaa muuttaa energian saatavuutta, jos kysyntäjouston järjestelmiä ja monisuuntaisia kauppapaikkoja ei saada kehitettyä tuotannon tasaamiseksi. Tietoverkkojen luotettavuutta haastavat mm. lisääntyneet kyberhyökkäykset, erityisesti nimipalvelimiin kohdistuvat. Verkkoliikenteen samanarvoisuuden mitätöiminen, sensuuri ja USA:n, Euroopan ja Kiinan erilaiset lähestymistavat digitalouteen saattavat hajottaa internetin erillisiin osiin.

Ihmisen käyttäytymisestä aiheutuvia yllätyksiä ei myöskään pidä aliarvioida. Teknologiayhtiöihin luotetaan yhä vähemmän, erityisesti datan käytön ja yksityisyyden suhteen. Hiljaisuuden retriitit ja someaddiktioterapiat voidaan tulkita merkeiksi siitä, että haluamme ottaa digitalisaation hallintaamme ja päättää itse, miten käytämme digitaalisia teknologioita tulevaisuudessa.

Eksistentiaaliset riskit ja toivon lähteet

Oxfordin yliopiston professori Nick Bostrom julkaisi vuonna 2002 luokittelun ihmiskuntaa uhkaavista eksistentiaalisista riskeistä. Niitä voi toisaalta käyttää haastamaan tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, toisaalta suunnitelmien motivaationa: mitä meidän tulisi tehdä, jotta ehkäisemme näitä riskejä. Eksistentiaaliset riskit herättävät kysymyksen: voimmeko pelastaa tulevaisuuden? Onko se, että emme yritä ratkaista viheliäisiä ongelmia oikeastaan edes vaihtoehto?

Eksistentiaalisten riskien vastapainoksi viime aikoina on listattu myös ”eksistentiaalisia toivon lähteitä” ja työkaluja toivottavien tulevaisuuksien kuvitteluun. Reasons to be cheerful ja Seeds of good anthropocenes keräävät ruohonjuuritason esimerkkejä, jotka yleistyessään voivat ratkaista ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä haasteita. Tavoitteena on osoittaa, että ratkaisuita on jo olemassa ja paljon kehitystä kohti kestävämpää maailmaa tapahtuu jo eri puolilla maailmaa.

Jos emme tee mitään, toivottavaa tulevaisuutta ei ainakaan tule

Pitäisikö maailman sitten olla suunnitteluprojekti? Jos olettaa, että voi ottaa huomioon kaikki epävarmuudet ja riskit, voi olla varma vain siitä, että se ei onnistu. Toisaalta jos ei tee mitään, tietää että toivottavaa tulevaisuutta ei ainakaan tule. Haasteena on luovia läpi eksistentiaalisten riskien, epäjatkuvuuksien, yllätyksien ja odottamattomien sivuvaikutusten ja ammentaa hyvistä esimerkeistä eri puolilta maailmaa.

Työkalu: Ennakoinnin eläintarha

Nämä eläimet auttavat tunnistamaan asioita, joita helposti jää huomiotta, kun pohdimme tulevaisuutta.

Tee näin:

• Valitse alla olevista eläimistä yksi ja seuraa ohjeita. Jos teette harjoitusta ryhmässä, valitkaa jokaiselle yksi eläin. Tehkää harjoitus oman eläimen näkökulmasta ja keskustelkaa lopuksi havainnoista.
• Joutsenet: listaa yllättäviä tapahtumia, jotka saattaisivat muuttaa tarkastelemasi asian tulevaisuutta merkittävästi. Tapahtumat voivat olla hyvin epätodennäköisiä, ja niillä tulisi olla toteutuessaan suuri merkitys.
• Elefantit: listaa asioita, jotka ovat hyvin todennäköisiä, mutta joista ei juurikaan puhuta. Mikä tuntuu hankalalta tai mikä on tabu?

• Meduusat: listaa ilmiöitä, joiden nopealla yleistymisellä tai muutoksella olisi merkittävä vaikutus tarkastelemaasi asiaan. Miten vaikkapa asiakasryhmien muutos tai jonkin palvelun suosion kasvu voisi vaikuttaa tulevaisuuteen?
• Krottikalat: mieti millaisia taustaintressejä tarkastelemaasi aiheeseen liittyviin kehityskulkuihin tai esitettyihin tulevaisuuskuviin liittyy? Kuka tulevaisuusväittämät on esittänyt? Kuka hyötyy ja kenet on jätetty huomiotta?

Voit lukea lisää ennakoinnin eläintarhasta Postnormal Times sivustolta.