Onko omistamatta jättäminen utopiaa?

Tanskan entinen ympäristöministeri Ida Auken kirjoitti muutama vuosi sitten maailman talousfoorumin sivuilla vuoden 2030 kaupungista, jossa ei tarvitse omistaa mitään. Silti elämä ei ole kärvistelyä – päinvastoin.

Shoppailu on kadonnut ja tavaroita käytetään palveluina. Ruoanlaittoon tarvittavat laitteet toimitetaan tarvittaessa kotiovelle.

Todellisuudessa tuosta mallista ollaan vielä kaukana ja siihen tuskin kokonaan päädytään – ainakaan lähitulevaisuudessa.

Maailmassa on enemmän tavaraa kuin luontoa

Väitöskirjatutkimuksen mukaan tavallisessa suomalaiskodissa on 10000–50000 tavaraa. Omistamme paljon lyhytikäisiä tavaroita, joita käytetään vain harvoin. Tuotteet päätyvät käytön jälkeen usein hukkaan.

Mitä jos miettisimme järjestelmän uudestaan? Entä jos vastuu tuotteista, niiden huollosta, korjaamisesta ja käsittelystä käytön jälkeen, eli koko elinkaaren ajan, olisi niiden valmistajalla?

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tuote palveluna -liiketoimintamalleja, panttijärjestelmiä tai elinikäisiä takuita. Nämä liiketoimintamallit ovat kiertotalouden kiertotalouden ytimessä: tavaraa on vähemmän, tuotteet suunnitellaan pitkäikäisiksi ja ne ovat kovassa käytössä erilaisten palvelujen avulla.

Omistaminen ei tietenkään katoa kokonaan, eikä yksityisomistusta olla kieltämässä. Nykymeno on kuitenkin tulossa tiensä päähän.

Tuoreen selvityksen mukaan maailmassa on jo enemmän ihmisen tekemää tavaraa kuin luontoa, ja kulutus vain kiihtyy. Yhtälö on kestämätön ja jos jatkamme sitä, ammumme lopulta omaan nilkkaamme.

“

Hyvinvointia ei ole ilmastokriisin ja luontokadon piinaamalla planeetalla.

Hyvinvointia ei ole ilmastokriisin ja luontokadon piinaamalla planeetalla. Kulutuksen on siis muututtava.

Mistä omistamisen muutos alkaa?

Muutos on helpointa aloittaa kalliista tavaroista, joita käytetään harvoin. Tällaisissa tuotekategorioissa, kuten veneissä tai arvokkaissa vaatteissa, on myös helpompi verrata palveluna käytettävän tuotteen kokonaishintaa omaksi ostettavaan.

Esimerkiksi yhteiskäyttöveneitä tarjoava Skipperi joutui myymään Helsingissä ei oota koronakeväänä, kun kuukausitilaukset myytiin hetkessä täyteen. Partioaitta tarjoaa kanta-asiakkailleen mahdollisuuden lainata telttoja, retkikeittimiä ja muita retkeilytarvikkeita.

Nämä ratkaisut tuovat kuluttajien ulottuville uusia palveluita käyttömaksun hinnalla ilman kallista alkuinvestointia. Myöskään tavaroiden huollosta ja korjaamisesta ei tarvitse huolehtia.

Toinen mieleen tuleva tuoteryhmä ovat laitteet, kodinkoneet ja työkalut, joita tarvitaan vain harvoin. Tällaisiakin jakamispalveluja on jo tarjolla: kirjastoista ja lähikaupoista voi jo nyt lainata tai vuokrata taakkapyöriä, porakoneita ja muita työkaluja.

Kasvavien lasten vaatteet tai harrastusvälineet jäävät nopeasti pieneksi, mutta niitäkin onneksi saa jo hankittua palveluina, samoin kuin silmälaseja, astioita tai taidetta.

Sitran parin vuoden takainen selvitys kertoi, että edelläkävijäkuluttajat ovat jo siirtyneet pitkäikäisiin tavaroihin. Tällaisia edustavat vaikkapa laadukkaat ja kestävät vaatteet tai muiden tavaroiden korjaamiseen tai tuunaamiseen käytettävät luottokamat.

Mallia yritysmaailmasta?

Yritysmaailmassa omistamisen muutoksen liiketoimintamallit ovat jo arkea. Monet valmistavan teollisuuden yritykset ostavat esimerkiksi paineilmaa tai kemikaaleja palveluna. Työvaatteiden ostaminen palveluna helpottaa yrityksen arkea ja kannustaa palveluja tarjoavia yrityksiä suunnittelemaan kestäviä ja helposti korjattavia työvaatteita, joita voi vuokrata yritysasiakkaille mahdollisimman pitkään. Sama pätee myös läppäreihin ja puhelimiin.

Materiaalien käytön kannalta omistamisen muutoksen merkittävimmät vaikutukset voivatkin syntyä teollisuudessa ja yrityksissä.

Omistamisen muutos luo kilpailuetua

Uusien omistamisen muotojen verraton etu on se, että kun tuotteet palautuvat, valmistaja saa niiden raaka-aineet käyttöönsä. Uusia tuotteita varten tarvitaan tällöin vähemmän neitseellisiä luonnonvaroja. Sekä talous että ympäristö hyötyvät.

Hiipuvien raaka-aineiden maailmassa omavaraisuus on kilpailuetu. Myös koronashokki on osoittanut nykymallin heikkouden komponenttien saatavuudessa. Sitran selvitysten mukaan monet yritykset halki maailman miettivät, miten voisivat parantaa raaka-aineiden omavaraisuutta esimerkiksi ottamalla takaisin myymiään tuotteita.

Omistamisen muutos näkyy jo yritysten liiketoimintamalleissa. Valmistaja voi esimerkiksi uusia koneiden ja laitteiden nopeimmin kuluvat tai vanhentuvat osat. Uudelleenvalmistettu tuote palautetaan sen jälkeen takaisin käyttöön. Mallissa valmistajan intressi on tehdä pitkäikäisiä, kierrätettäviä ja uudelleen käytettäviä tuotteita.

Tuotteiden huolto ja korjaus puolestaan luovat yhteiskunnalle elintärkeitä työpaikkoja.

Paljon tavaraa vai parempaa elämää?

Omistamisesta luopuminen vaatii muutosta ennen kaikkea asenteissa.

Tavaran määrän sijaan meidän kannattaisi siirtyä tavoittelemaan vaikkapa käytön helppoutta tai palvelun ympäristöystävällisyyttä.

Uusiin omistamisen muotoihin päteekin sama kuin vaikkapa veganismiin: kaikkea ei tarvitse muuttaa heti, ja muutoksen voi aloittaa itselle sopivista tavaroista.