Sivistyksen merkitys kasvaa, kun yhteiskuntamme digitalisoituu 

Tänä vuonna vietetään Sivistyksen teemavuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää 2.4.2024 yhteiskunnallisen keskustelusarjan digitaalisesta sivistyksestä osana Suomen digitaalisen kompassin toimeenpanoa. Digikompassi on vuoteen 2030 ulottuva kansallinen etenemissuunnitelma digitalisaation ja datatalouden kehitykselle.   

Kompassissa digitaalista sivistystä ei kuvata vain tietoina tai osaamisena. Se on myös empatiakykyä, omien arvojen ja uskomusten pohdintaa, avoimuutta uudelle sekä toimijuutta: mahdollisuuksia osallistua digitaalisen yhteiskunnan toimintaan.  

Sinua saattaisi kiinnostaa myös

aiheet

Sivistys+

Digitaalisesta sivistyksestä kansalaistaito 

Digitaalinen sivistys ankkuroituu vahvasti sivistyskäsitykseemme, mutta siinä pyritään huomioimaan teknologisen kehityksen vaikutukset. Nykyisessä sivistyskeskustelussa teknologia nähdään usein haasteiden näkökulmasta. Tekoälyn nopea kehittyminen on tarjonnut uudenlaisia mahdollisuuksia informaatiovaikuttamiselle. Väärän tiedon leviämistä pidetään merkittävimpänä lähivuosien globaalina riskinä ja uhkana demokratialle.  

Digitaalisen informaatiolukutaidon edistäminen onkin yksi tärkeä keino kasvattaa yhteiskunnallista iskunkestävyyttä, puolustaa demokratian toimivuutta ja lisätä kansalaisten luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Ymmärrys esimerkiksi algoritmien ja tekoälyn perusperiaatteista on kansalaistaito, joka vahvistaa yksilön toimijuuden edellytyksiä digitaalisessa ajassa.   

Toimivan demokratian edellytyksenä on myös ihmisten luottamus toisiin ihmisiin, jota rakennetaan arjen kohtaamisissa. Digitaalinen sivistys on kykyä käydä rakentavaa dialogia erilaisten ihmisten kanssa myös digitaalisissa ympäristöissä. 

Yksilön sivistyksestä yhteiskunnalliseen osallisuuteen

EU:ssa on viime vuosina säädetty joukko digitalisaatioon – ja myös tekoälyyn – liittyviä asetuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa eurooppalaisten oikeuksia palveluiden käytössä ja kehityksessä. Tämä on välttämätöntä, sillä yksilölle on tähän asti sälytetty kohtuuton taakka palveluiden erilaisten ehtojen käsittelyssä.  

Samaan aikaan kun julkinen hallinto digitalisoi vauhdilla jokaista nurkkaa julkisista palveluista, kansalaisten tai kuntalaisten osallistumiseen ei ole joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta panostettu juurikaan. Sitran tutkimuksen mukaan kansalaisilta löytyy kiinnostusta osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta oikeiden osallistumisen väylien löytäminen koetaan hankalaksi.  

“

Ihmisten osallisuuden vahvistaminen on teknisesti helpompaa kuin koskaan, mutta se vaatii päätöksentekoprosessien uudelleenajattelua. 

Yksi merkittävä haaste on se, että julkisen hallinnon politiikkaohjelmissa ja strategioissa ei ole riittävästi tunnistettu digitalisaation ja demokratian välistä yhteyttä. Esimerkiksi uudet demokratiateknologian ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden lisätä kansalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia. Ihmisten osallisuuden vahvistaminen on teknisesti helpompaa kuin koskaan, mutta se vaatii päätöksentekoprosessien uudelleenajattelua. 

Tekoälysovelluksiakin otetaan parhaillaan käyttöön julkisissa palveluissa ja organisaatioissa. Vaikka niillä on suuri merkitys ihmisten arkeen ja yhteiskunnalliseen luottamukseen, ei kansalaisilla tai kuntalaisilla ole juurikaan ollut sanomista niiden käytöstä.

Luottamusyhteiskuntaamme sopisi hyvin, että kansalaiset ja viranomaiset kehittäisivät yhteistyössä selkeät tekoälyn pelisäännöt, jotka toimisivat apuna esimerkiksi tekoälyasetuksen käytännön soveltamisessa. Voisi olla oikea aika valjastaa suomalainen digisivistys vauhdittamaan tekoälyä ja kutsua kansalaiset mukaan suuntaamaan sen käyttöä julkisissa palveluissa.  

Sivistys on kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja vaikuttaa niihin  

Pohtiessamme sivistystä digitaalisessa ajassa olisi tärkeää kohdistaa katse nykyhetkestä tulevaisuuteen ja tarkastella teknologiaa osana yhteiskunnan rakenteita; miten uusi teknologia yhtäältä haastaa ja toisaalta vahvistaa demokratiaa?

Millaista sivistyskäsitystä ja -yhteiskuntaa kohti haluamme mennä? Varmaa on, ettei yhteisiä tavoitteita sivistykselle voi syntyä, jollei keskusteluun osallistu riittävästi erilaisia ääniä yhteiskunnassa.  

Digitaalinen sivistys on vahvasti yhteydessä tulevaisuusvaltaan. Se on valtaa määritellä tulevaisuusnäkymiä, eli sitä, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana. Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan kansalaisten ja erityisesti lasten ja nuorten ääni ei kuulu riittävästi tulevaisuuskeskustelussa. Yhteiskunnan tulee tarjota kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua teknologiaa koskevaan tulevaisuuskeskusteluun.  

Tässä ajassa demokratiaa kannattelevat itsenäisesti ajattelevat, digitaalisesti sivistyneet kansalaiset. Poliittisten päätöksentekijöiden ja virkahenkilöiden on hyväksyttävä se, että tavallisten ihmistenkin mielipiteillä on merkitystä ja sitten luotava pysyviä keinoja kansalaisten osallistumiselle ja vaikuttamiselle.