Digitaalisten palveluiden käyttäjät tarvitsevat lisää mahdollisuuksia heistä kerätyn datan hyödyntämiseen

Meistä kerätään suuret määrät dataa käyttäessämme digitaalisia palveluja. Datan perusteella on mahdollista rakentaa digitaalisten palveluiden käyttäjistä tarkka kuva kuluttajina ja yhteiskunnan jäseninä. Käyttäjät usein “maksavat” datallaan maksuttomienkin palveluiden käytöstä.

Tulevaisuudessa uusien teknologioiden kehittyessä dataa kerätään käyttäjistä yhä enemmän. Verkkoon kytketyt niin kutsutut esineiden internetin laitteet yleistyvät kodeissa ja arjessa. Yhä useampi meistä liikkuu ja asioi tulevaisuudessa erilaisissa virtuaalimaailmoissa ja käyttää niihin kytkeytyviä laitteita.

Nykyisessä datataloudessa muutamalla suurella teknologiajätillä on huomattavaa valtaa ja ansaintamahdollisuuksia niiden datamäärien ansiosta, joita ne ovat keränneet palveluidensa käyttäjistä. Yksilöt ovat olleet heikossa asemassa datataloudessa, koska heillä on ollut niukasti näkymää siihen, miten heistä kerättyä dataa käytetään. Sitran uusi muistio tarkastelee, miten tilannetta voitaisiin parantaa oikeudellisesti tukemalla yksilöiden päätäntävaltaa ja vahvistamalla heidän oikeuttaan hallita sekä siirtää heistä kerättyä dataa.

Oikeus oman datan siirtämiseen reilussa datataloudessa

Entä jos palveluiden käyttäjät voisivat hallita heistä kerättyä dataa paremmin ja siirtää tuota dataa halutessaan esimerkiksi kilpailevan palvelun käyttöön, saaden siitä hyötyjä itselleen? Entä jos myös kuluttaja voisi ansaita häntä itseään koskevilla tiedoilla ja valita, miten hän sen tekee?

Euroopan unioni rakentaa reilumpaa datataloutta sääntelyn avulla. Sitran muistion oikeudellisen tarkastelun johtopäätöksenä on, että EU:n nykyinen lainsäädäntökehys lähestyy datan siirtämisen oikeutta sirpaleisesti. Tämä voi vaikeuttaa yksilöiden mahdollisuuksia hyödyntää tuota oikeutta.

Oikeutta datan siirtämiseen käsitellään jo eri EU-säädöksissä. Se on todettu ensi kerran yleisessä tietosuoja-asetuksessa (artikla 20), jonka jälkeen sitä on käsitelty ja laajennettu myöhemmissä lainsäädäntöehdotuksissa, kuten EU:n datasäädöksessä, eurooppalaisessa terveystietoalueessa ja digimarkkinasäädöksessä. Esimerkiksi uusi datasäädös, joka tulee sovellettavaksi koko EU:ssa vuonna 2025, määrittää pelisääntöjä verkkoon kytkettyjen esineiden internetin eli IoT-laitteiden käytössä tuotetun datan siirtämiseen.

Sitra on esittänyt jo aiemmin, että yksilöiden oikeutta hallita omaa dataansa tulee vahvistaa digitaalisen ajan perusoikeutena ja digitaalisen vallan epätasapainon korjaamiseksi. Yksilön oikeus siirtää dataansa järjestelmästä toiseen on yksi tapa pyrkiä korjaamaan tuota vallan epätasapainoa.

Sitran muistio nostaa esiin neljä tapaa, jolla oikeutta tietojen siirtämiseen voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti, jotta datataloudessa toimivan yksilön asema kohentuisi.

Yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 20:n soveltamisalaa voisi laajentaa, jotta yksilöt voisivat käyttää oikeutta datan siirtämiseen myös esimerkiksi julkisissa palveluissa.
Yleisen tietosuoja-asetuksen artikla 20 voitaisiin ulottaa koskemaan myös muuta dataa kuin henkilötietoja. Näin datan monimuotoisuus otettaisiin paremmin huomioon ja oikeus datan siirtämiseen voisi toteutua tehokkaammin.
Oikeus datan siirtämiseen voitaisiin liittää Euroopan unionin perusoikeuskirjaan erillisenä oikeutena yksityisyyden suojan ja tietosuojan lisäksi. Se voisi pitää sisällään oikeuden hallita omaa dataa ja oikeuden siitä saataviin taloudellisiin hyötyihin.
Uutta lainsäädäntöä voitaisiin kehittää auttamaan määrittämään, millaista dataa yksilö voi siirtää. Soveltamisalan tulisi tällöin olla riittävän laaja. Tämä voisi parantaa ihmisten mahdollisuutta päättää heitä koskevan datan käytöstä.

Sitra on suositellut äskettäin julkaistussa uudessa työpaperissaan, että seuraavan komission toimikaudella (2024–2029) varmistetaan ihmisten oikeus hallita omia tietojaan ja päättää niiden käytöstä EU:ssa.