Muistio: Luontosuhteemme ovat murroksessa

Miten luontosuhteet ja luontokäsitykset näkyvät arvoissa, ihanteissa ja sivistysajattelussa ylipäätään? Millaisessa muutoksessa tämä ajattelu on ekologisen kestävyyskriisin vuoksi?

9.12. julkaistu Sitowisen ja Demos Helsingin tuottama muistio Ihminen osana elonkirjoa – luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella tutkii luontosuhteita (kokemuksellinen, toiminnallinen, tunteisiin liittyvä suhde luontoon ja ihmisyhteisöihin) ja luontokäsityksiä (tietopohjainen suhde luontoon). Muistiossa syvennytään muun muassa siihen, kuinka luontosuhteet ja luontokäsitykset vaikuttavat ekologisen kestävyyskriisin taustalla.

Muistio sisältää eri tutkimusaloja edustavien tutkijoiden ja asiantuntijoiden puheenvuoroja luontosuhteesta. Keskeinen havainto on, että vaikka näkökulmat eri tieteenaloilla vaihtelevat, niin meneillään on syvällinen suhtautumistavan muutos, jossa tulee esiin ihmisen riippuvaisuus luonnon järjestelmistä. Tämän myötä luontosuhteemme on kokonaisvaltaisen muutoksen edessä.

”Pelkät käytännön elämäntapamuutokset tai teknologiset ratkaisut eivät riitä ratkaisemaan kestävyyskriisiä. Nyt tarvitaan isoja rakenteellisia muutoksia – mutta nekään eivät toteudu, ellemme ole samalla valmiita tarkastelemaan myös arvojamme ja ihanteitamme. Voisiko ihmisen ja luonnon erillisyyden ajatuksesta luopuminen olla yksi avain ekologisen kestävyyskriisin ratkaisuun?” kysyy Sitran Sivistys+-projektin johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti. 

Vanhat ajattelumallit kohtaamassa haaksirikon

Elämme aikakautta, jossa ekologinen kriisi haastaa luontosuhteitamme ja käsityksiämme luonnosta. Vanhat ajattelumallit ovat kokemassa haaksirikon, koska ne tuntuvat ohjaavan meitä yhä syvemmälle katastrofiin.

Viime aikoina on vahvistunut ymmärrys siitä, että ihmisellä on moraalinen vastuu myös tulevista sukupolvista ja muusta elonkirjosta eli luonnon monimuotoisuudesta. Pitkään jatkunut ihmisen ja luonnon erottaminen toisistaan, mikä on historian kuluessa ollut osa sivistysajatteluammekin, onkin tullut monesta syystä tiensä päähän.

Ihminen osana elonkirjoa -muistion mukaan on tärkeää, että nykyajan sivistysihanne tukee myös edellytyksiä käydä rakentavaa keskustelua ympäristökriisiin liittyvistä suurista ja usein vaikeista kysymyksistä sekä niiden kytkeytymisestä erilaisiin käsityksiimme luonnosta.

Lisäksi muistiossa nostetaan esiin, kuinka teknologistaloudellisessa ajattelussa luontoa lähestytään usein vain tuotannon ja sen resurssien näkökulmasta. Koko talousjärjestelmämme nojaa pitkälti sellaiseen luontokäsitykseen, jossa luonto on ihmisestä erillinen hyödyntämiskohde. Taloutemme on perustunut tämän takia tuhoisalla tavalla luonnonvarojen ylikulutukseen.

Muistion tavoitteena on avartaa ajatteluamme sivistyksen suhteesta kestävyyshaasteisiin ja nostaa esille siihen liittyviä arvoja, ihanteita ja ajattelutapoja. Voimakkaimmat yhteiskunnalliset muutokset lähtevät liikkeelle juuri arvojen, ihanteiden, uskomusten ja ajattelumallien tasolta. Keskeistä onkin pohtia sitä, millaisen yhteiskunnallisen muutoksen äärellä tällä hetkellä olemme suhteessamme luontoon.

Luonto on tärkeä lähes kaikille suomalaisille

Samaan aikaan Ihminen osana elonkirjoa -muistion kanssa julkaistu Sitran teettämä Suomalaisten luontosuhteet -kysely kertoo, että suomalaisten keskuudessa vallitsee jopa yllättävän vahva samanmielisyys luonnon merkityksestä.

Vaikka luonto on monille tärkeä, luontoon liittyvät asenteet, ajatukset, tunteet ja toiminta vaihtelevat: luontosuhteita on siis monia erilaisia.

Mitä paremmin ihmisten erilaisia luontosuhteita ymmärretään, sitä paremmat mahdollisuudet Suomessa on löytää luontokatoon laajasti hyväksyttäviä ratkaisuja. Luontokadon pysäyttämisessä arvoilla, asenteilla ja ajatusmalleilla on iso merkitys.