sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Suomen kaikissa kolkissa yritykset ja päättäjät pohtivat, miten osaajat ja osaaminen saadaan riittämään. Väestö vähenee ja ikääntyy, työpaikoilla osaamistarpeet muuttuvat nopeasti ja koulutetut muuttavat valikoivasti.
Sitran ja Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n tuore selvitys ja siihen liittyvä verkkopalvelu tarjoavat kokonaiskuvan osaajien sijoittumisesta ja koulutustasosta eri alueilla.
”Alueiden näkökulmasta tärkeintä näyttäisi olevan kyky työllistää oman alueen oppilaitoksista, erityisesti ammatilliselta toiselta asteelta, valmistuneita. Muutoin heidän osaamiseensa liittyvä potentiaali menetetään muualle. Valmistuneista kannattaisi pitää kiinni kaikin tavoin, vanhempi neuvonantaja Tapio Huttula Sitrasta sanoo.
Selvitys Miten osaajat liikkuvat alueilla? kertoo kunkin alueen väestön keskimääräisen koulutuksen vuosina koulutustasoindeksin avulla. Siitä käy myös ilmi, miten ammatillisen toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksesta valmistuneet sijoittuvat työmarkkinoille, mille alueille koulutetut sijoittuvat ja minne osaajien muuttoliike suuntautuu. Selvityksen on toteuttanut Sitralle Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI.
Koulutustasoindeksi kunnittain 2019
”Yllättävää on se, etteivät alueiden väliset, perinteisesti suuret koulutuserot ole poistuneet eivätkä kaventuneet, vaikka suomalaisten koulutustaso on noussut yhtäjaksoisesti jo vuosikymmenien ajan”, johtava asiantuntija Timo Aro MDI:stä toteaa.
Laaja aineiston perusteella näyttää Huttulan mukaan siltä, etteivät koulutetut enää muuttaisi työpaikkojen perässä yhtä suuressa määrin kuin aiemmin, vaan osaajat muuttavat sinne, missä on muita osaajia. Muuttoalttius kasvaa koulutustason nousun myötä.
”Kytkös väestökehityksen ja työpaikkojen välillä näyttäisi heikentyneen, mikä näkyy esimerkiksi teollisuusalan työpaikkoja tarjoavilla paikkakunnilla. Se, etteivät työpaikat ja osaaminen kohtaa, on haaste kansantaloudelle.”
Selvitys tuo alueiden erilaisuuden esiin. ”Siksi julkisten toimien – päätösvallan, ohjauksen ja rahoituksen – tulee olla sellaisia, jotka ottavat alueiden erot ja lähtötilanteet huomioon”, Huttula sanoo.
Erillisessä muistiossa Osaajien riittävyys alueilla tarkastellaan lähemmin neljän alueen lähestymistapoja osaajapulaan:
- Pirkanmaan maakunnan lähempi tarkastelu osoittaa, että koulutuksen erot maakunnan kuntien välillä ovat huomattavan suuria – lähes kaksi vuotta –, mikä tekee kehittämistyön maakunnassa vaikeammaksi kuin koulutustasoltaan yhtenäisemmän väestön.
- Raahen seutukunnassa osaajien riittävyyttä on ratkottu monikampusmallilla. Siinä toimijoiden yksituumaisella yhteistyöllä alueelle saadaan sen yritysten tarvitsemaa koulutusta ja osaamista.
- Seinäjoen ja Ilmajoen alueen elinvoiman tilanne on monella tapaa erinomainen mutta sen haasteena on matala osaamistaso. Jalostustasoa ja tuottavuutta voidaan nostaa alueen toimijoiden kyvyllä ennakoida ja tehdä hyvää yhteistyötä.
- Ylä-Savon seutukunta toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten osaamiskeskittymää rakennetaan aktiivisesti johtavien yritysten ja oppilaitosten yhteistyöllä. Siinä yhteinen visio ja julkisten toimijoiden aktiivinen rooli on merkittävä.
”Osaajien riittävyys voidaan ratkoa verkottuneella yhteistyöllä. Alueiden keskinäisellä kilpailulla ei saavuteta kestävää menestystä. Resurssit kannattaa laittaa kaikkia toimijoita hyödyttäviin ja osaamista ruokkiviin ratkaisuihin”, Huttula kiteyttää.
”Ainoa suhteellisen nopeavaikutteinen keino parantaa osaajien saatavuutta on aktiivinen koulutus- ja työperäinen maahanmuutto”, Huttula sanoo.
Selvitykseen liittyvästä Koulutustaso alueilla -verkkopalvelusta voi tarkastella kuntien, seutukuntien ja maakuntien väestön koulutustasoa sekä kymmentä muuta elinvoimaa kuvaavaa tunnuslukua.
Katso myös: Mille väestölle? -selvitys sekä uusien opiskelijoiden määrien ennuste alueittain vuoteen 2040.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.