Miksi pelillisyyttä kannattaa hyödyntää tulevaisuusajattelussa?

Edessämme on valtava systeeminen muutos, kun tavoitteena on elämä maapallon kantokyvyn rajoissa. Tarvitsemme entistä enemmän kykyä haastaa ja avartaa käsityksiämme siitä, mitä tulevaisuus voi olla: miten vaikkapa tuotamme ruokaa, mitä opimme koulussa tai miten rakennamme kaupunkeja. Eli tarvitsemme paljon uusia ideoita, koska vanhat tavat eivät enää toimi. Toiseksi tarvitsemme myös toivoa ja toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Se lietsoo myös toimintaa. Jos vaivumme epätoivoon ja apatiaan, menetämme myös rohkeutemme rakentaa parempaa tulevaisuutta. 

Mutta miten tehdä tulevaisuusajattelusta helpommin lähestyttävää kenelle tahansa? Miten madaltaa kynnystä innostua tulevaisuusajattelusta ja sitä kautta edistää sitä, että yhä useampi ihminen pohtisi tulevaisuutta ja olisi mukana tulevaisuuskeskusteluissa? 

Sitran uusi Hyvät kortit -korttipeli yrittää vastata tähän haasteeseen. Peli on luonteeltaan kevyt ja leikkisä ja siksi toivottu lisä Sitran tulevaisuuden tekijän työkalupakin valikoimaan. Peli on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa kehittää kykyään kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja sitä kautta harjaantua tulevaisuusajattelijana. Peli ei siis vaadi mitään ennakko-osaamista, tiettyä koulutustasoa tai asiantuntemusta.  

Luovat menetelmät ovat ennakoinnin peruskauraa 

Erilaisilla ihmisten luovuudesta ammentavilla menetelmillä on aina ollut keskeinen rooli ennakoinnissa. Futuristi Elina Hiltunen on kiteyttänyt luovuuden merkitystä oivaltavasti ennakoinnin kaavalla, joka kuuluu näin: faktat + mielikuvitus = ennakointi. Toisin sanoen, menneisyydestä ja nykyhetkestä kerätty tieto ja data muodostavat faktoja, mutta vain mielikuvitus auttaa avartamaan ajatteluamme siitä, mitä tulevaisuudessa voi olla.  

Vaikka mielikuvitus on ihmisen supervoima, tutkimusten mukaan ihmisten luovuus ja kyky keksiä uutta on ollut pitkään laskukäyrällä. Syiksi on epäilty muun muassa stressiä ja kiirettä, digilaitteita ja aivojen liiallista kuormitusta. Toisaalta tutkimuksissa on myös osoitettu, että aivoja ja luovaa ajattelua voi myös treenata.  

Erilaisten, erityisesti positiivisten tulevaisuusvisioiden kuvittelu tai toivottavien tulevaisuuksien äärelle heittäytyminen on monelle vaikeaa. Yksi keino tukea irrottautumista nykyhetken rajoitteista ja reunaehdoista on tulevaisuusajattelun pelillistäminen. Peli tarjoaa valmiin rakenteen ja puitteet tulevaisuuskeskustelujen käynnistämiselle tai niihin osallistumiselle. Tulevaisuudentutkija Sohail Inayatullahin mukaan pelaaminen antaa puitteet tarkastella näkökulmia, jotka muuten jäisivät helposti marginaaliin ja mahdollistaa uusien, vielä nupullaan olevien ajatusten syntymisen. Myös futuristi ja designer Stuart Candy näkee pelit työkaluna rohkaista ihmisiä omaksumaan tutkiva ajattelutapa, jolloin ei vain yritetä ajatella toisin, vaan tarjotaan konkreettista materiaalia mielikuvituksen tueksi. Juuri tähän Hyvät kortit tähtää: pelaaja voi haastaa omaa ajatteluaan ja synnyttää ihan uusia ajatuksia tulevaisuudesta pelaamisen luomassa turvallisessa ympäristössä – ja samalla pitää hauskaakin. 

Pelaaminen tai pelillisyys ei siis ole ennakoinnin kentällä uusi lähestymistapa. Erilaisia ennakointi- ja tulevaisuuspelejä on paljon, esimerkiksi Peter Haywardin ja Joseph Vorosin kehittämä The Polak Game ja Haywardin, Vorosin ja Sohail Inayatullahin The Sarkar Game. Näille peleille on yhteistä se, että ne edellyttävät fasilitaattoria, joka perehtyy peliin ja suunnittelee pelitilanteen etukäteen. Uudempia ja vähän kevyempiä pelejä ovat esimerkiksi Stuart Candyn ja Jeff Watsonin The Thing From The Future (tätä voi pelata myös Mikko Dufvan toteuttamana verkkoversiona) ja Leah Zaidin  Decode the Future -skenaariopeli. Näitä pelejä yhdistää se, että niitä pelataan yhdistelemällä erilaisia kortteja, samaan tapaan kuin Hyvät kortit -pelissä.  

Eri näkökulmien avulla kiinni tulevaisuusvaltaan 

Hyvät kortit -pelissä rakennetaan paremman huomisen visioita. Nimensä mukaisesti kortit ohjaavat ajattelemaan hyviä tulevaisuuksia, eikä se ole aina helppoa– ajatuksemme ohjautuvat helpommin dystooppisille kuin utopistisille urille. Tähän vaikuttaa muun muassa negatiivisuusharha, minkä vuoksi ihmiset muistavat ja kokevat negatiivisia asioita helpommin ja vahvemmin kuin positiivisia asioita. Siksi Hyvät kortit keskittyy juuri toivottavien tulevaisuuksien eli visioiden luomiseen. 

Visiota mietitään aina jonkin teeman, tilanteen ja aikaperspektiivin kautta, jotka ovat kaikille pelaajille samat. Lisäksi kukin pelaaja saa näkökulmakortin, joka ohjaa pelaajia miettimään tulevaisuuksia empaattisesti, jonkun toisen saappaista. Mietitäänkö parempaa tulevaisuutta esimerkiksi vanhuksen, poliittisen päättäjän vai paperittoman näkökulmasta? Näin keskusteluun syntyy samoista aineksista erilaisia visioita ja peli auttaa hahmottamaan erilaisten tulevaisuuskuvien välisiä jännitteitä. Tulevaisuus kun ei näytä samalta kaikkien näkökulmasta. 

Joskus oman toivottavan tulevaisuuden hahmottamisessa auttaa kuulla muiden toivottavia tulevaisuuksia ja ymmärtää tätä kautta, minkälaista tulevaisuutta itse ei ainakaan halua. Yhden aikamme populaarikulttuurin arkkipahiksen, Margaret Atwoodin Handmaid’s tale -romaanin komentaja Fred Waterfordin sanoin; ”Better never means better for everyone”, eli yhden ihmisen parempi tulevaisuus on harvoin parempi kaikille. Samaan aikaan kyse on myös Tulevaisuusvallasta. Parhaimmillaan peli herättää pohtimaan kenellä oikeastaan on valta määritellä tulevaisuusnäkymiä ja keiden näkemykset otetaan huomioon – ja ketkä ylipäätään ovat edustettuina tulevaisuudenvisioissamme.  

Pelaaminen vaatii rohkeutta heittäytyä, kykyä kuunnella ja rutkasti mielikuvitusta. Todennäköisesti korttipelin tarjoamista sattumanvaraisista aineksista syntyy myös jotain sattumanvaraista. Tämän vuoksi peli ei tuota valmiita, käyttökelpoisia visioita (tai voi niitäkin joukossa olla) vaan se harjoittaa pelaajien kykyä kuvitella toivottavia tulevaisuuksia. Peli ihan tarkoituksella riisuu visioinnin sen prameasta viitasta ja mahtipontisista prosesseista ja kutsuu kuvittelemaan tulevaisuutta kahvipöytiin, luokkahuoneisiin tai vaikka auton takapenkille. Tosielämässäkin visioiden tulee olla idealistisia ja luovia, jopa villejä ja hulluja, jotta ne aidosti eroavat nykyhetkestä. Visiothan ovat lopulta kuin majakoita tuntemattomilla vesillä – emme välttämättä koskaan pääse perille juuri sen meidän majakkamme luo, mutta siitä huolimatta valopilkku ohjaa meitä matkallamme toivomaamme tulevaisuuteen.  

Peli myös ohjaa konkretiaan. Tulevaisuuden kuvittelu jää helposti abstraktille tasolle: haluamme maailmanrauhaa, puhtaan ympäristön ja onnellista elämää – karrikoidusti. Mutta kun ryhdymme miettimään, mitä kukin edellä mainituista voisi tarkoittaa konkreettisesti, huomaamme miten erilaisia ajatuksemme voivat olla. Vaikka Hyvien korttien kautta syntyvät visiot ovat keinotekoisia, pelin dynamiikka pakottaa miettimään tulevaisuutta hyvin konkreettisella, arkisellakin tasolla. Kun käteensä saa kortit, joissa teemana on esimerkiksi köyhyys, tilanteena ensitreffit, aikajänne 100 vuoden päästä ja asiaa pitäisi katsoa keski-ikäisen näkökulmasta, niin on vaikea jäädä leijumaan kovin abstraktille tasolle.  

Pelaamisen hyödyllisyys ei riipu siitä, kuinka “oikeaan” visioidut tulevaisuudet osuvat. Ennemminkin kyse on siitä, että opimme ajattelemaan tulevaisuutta mielikuvituksellisesti ja näkemään siten myös nykyhetkessä enemmän madollisuuksia rakentaa haluamaamme tulevaisuutta.