Millä maustuvat Pohjois-Amerikan ja Afrikan maiden tiekartat kiertotalouteen?

World Circular Economy Forumin isäntämaan väelle, suomalaisille, kompassi on ollut vuosikymmeniä tärkeä väline – pitkien välimatkojen ja asumattomien saloseutujen maassa suunnan määrittämiseen on tarvittu usein apua.

Kompassi astui valokeilaan myös neljännessä World Circular Economy Forumin painoksessa, virtuaalisessa WCEFonlinessa. Tapahtuman pääjärjestäjä Sitra jakoi oppinsa yhden kansallisen kompassin – kiertotalouden tiekartan – laatimisesta kaikille halukkaille opaskirjan muodossa.

”On selvää, että opaskirja tarjoaa pohjan, joka voi auttaa kutakin maata löytämään oman tiensä ja tapansa edistää kiertotaloutta. Mutta pelkästään sellaisenaan Suomen opit eivät ole välttämättä siirrettävissä suoraan toiseen maahan. Kulunutta sanontaa toistaen: One size doesn’t fit all”, WCEF:n projektijohtaja Mika Sulkinoja Sitrasta summaa foorumin lopuksi.

Kansallisten strategioiden lisäksi esillä WCEFonlinessa oli myös Euroopan Unionin vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvät kiertotaloustoimet.

Kulttuuri maustaa suunnan

WCEFonlinen useasta puheenvuorosta oli kuultavissa, että uuden, fiksumman talouden alkutahtien jälkeen ymmärrykseen keinojen ja reittien moninaisuudesta on havahduttu.

Esimerkiksi Kate Daly Closed Loop Partnersista totesi New Yorkista käsin pitämässään puheenvuorossaan, että ”meidän täytyy sopeuttaa menestyneitä eurooppalaisia kiertotalouden malleja niin, että ne toimivat pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa ja hallinnossa”.

Lähtökohtien erilaisuutta alleviivasi myös Kanadan ympäristöministeri Jonathan Wilkinson. ”USA:n ja Kanadan taloudet nojaavat vahvasti luonnonvaroihin, toisin kuin kiertotalouden varhaisten edelläkävijämaiden.”

Afrikan vapaakaupasta vetoa kiertotalouden vaatimalle yhteistyölle

Lähtökohtia on muovannut myös koronapandemia, joka on värittänyt eri maiden taloustilannetta eri tavoin. Luonnonvarojensa tarjoamiseen muulle maailmalle pitkälti keskittynyt Afrikka on monen muun maanosan kanssa nyt päinvastaisessa tilanteessa – vienti ei vedä.

Joy Kategekwa YK:n kehitysohjelmasta muistuttikin, että paikallisten kiertojen kehittäminen mahdollistaisi Afrikan talouden resilienssin parantamisen – eli että se kestäisi paremmin äkillisiä muutoksia ja shokkeja.

Hänen mukaansa maanosalla olisi paljon edellytyksiä kiertotalouden nopealle kehittymiselle.

”Afrikka on yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin”, hän viittasi Afrikan tuoreeseen vapaakauppasopimukseen. Kiertotaloudelle kehityskulku on suotuisa – suljettujen kiertojen toteutuminen kun vaatii yhteistyötä kiertojen eri vaiheiden osapuolilta. Ilman yhteistyömahdollisuuksia kiertotalouden kehityksen tulppa jää kiinni.

Tarjoamme mielellämme havaintoja ja kokemuksiamme – karvaitakin sellaisia – kiertotalouden kehittämisestä, Mika Sulkinoja viittaa tuoreeseen tiekarttakäsikirjaan.

Sulkinoja toivoo, että vastaisuudessa afrikkalaisia yrityksiä nähtäisiin enemmän niin WCEF:ssä kuin kiertotalouden kehittäjien yhteisöissä. ”Etsiytymällä kiinnostavien kiertotalouden esimerkkien äärelle ne voivat löytävät omat liiketoimintamallinsa ja päästä tulevaisuuden talouden edelläkävijöiden joukkoon.”

Kyllä me teemme tämän itse?

Pohjois-Amerikan tilannetta analysoinut YK:n ympäristöohjelman johtaja Inger Andersen painotti myös, että kiertotaloudella on vahvat edellytykset kehittyä ilman valtion nopeita toimenpiteitäkin. Hän muun muassa korosti kaupunkien roolia muutoksen ajureina sekä teknologiajättien edelläkävijyyttä etenkin kuluttajaelektroniikan sitoutuneiden materiaalien kiertotalouden kehittäjinä.

Tarvitaanko siis valtioiden kirittämistä, vaikkapa ohjekirjojen muodossa?

Sitran johtava asiantuntija Laura Järvinen muistuttaa, että hallinnon tiekarttojen laatimisessa on tärkeää paitsi lopputulos, mutta ennen kaikkea prosessi.

”Tiekartan laatiminen luo mahdollisuuden monille osapuolille osallistua tulevaisuuden talouden suuntaviivojen suunnitteluun, aina valtioista liike-elämään ja kunnista kolmanteen sektoriin asti. Prosessi on myös keino sitouttaa heitä muutokseen.”

Kiertotalouteen siirtymiseen ei siis pääse pelkästään omalla työllä – ”minä itse”-periaate ei toimi – vaan inspiraatiot ja parhaat käytännöt on saatava jakoon. WCEF:n kaltaisille foorumeille nähdäänkin edelleen tilausta:

”Tämä tulee olemaan ja tämän täytyy olla enemmän kuin mahtava tapahtuma – tämän täytyy palvella kiihdyttäjänä ja laukaisualustana kirkkaalle ja vastustamattomalle tiekartoille tulevaisuuden kiertotalouteen”, ministeri Wilkinson kiteytti.