sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Jos museo keksittäisiin nyt, ei ensimmäisenä lähdettäisi miettimään arkkitehtuurikilpailun järjestämistä.
Todennäköisin toteutus museolle olisi digitaalinen. Näin se olisi jatkuvasti muokattavissa, sen palvelujen perustamis- ja käyttökynnys olisi matala ja se olisi maailmanlaajuisesti saavutettavissa. Nykypäivänä sisällöt ovat myös yhä useammin digitaalisia ja usein myös vuorovaikutteisia, muuntuvia ja muokattavia.
Minkä päälle siis katto ylipäätään rakennettaisiin?
Taide, kulttuuri ja koko luova ala elää tällä hetkellä suurta murroskautta, jossa luodaan kilpaa uudelleen niin rakenteita kuin tekijöiden ja teosten määritelmiä. Murrosta vauhdittavat digitalisaatio ja web 3.0 -teknologiat, jotka mullistavat paitsi sisältöjen ja taiteen muotoja sekä käyttötapoja, myös niiden ympärille rakentuvaa taloutta. Mitä tämä tarkoittaa taiteen instituutioille ja luovan alan tekijöille? Entä yleisöille?
Uusi luova talous rakentuu uuden kieliopin päälle
Ranskalainen filosofi Michel Foucault kirjoitti aikanaan tiedon muodostuksen kieliopista. Tällä hän tarkoitti tietämisen järjestelmää, joka määrittelee ihmisten ajattelua ja tekemistä tiettynä historiallisena hetkenä. 1600-luvulla ihmisten käsitys ja ymmärrys esimerkiksi vaikkapa kielestä ja taloudesta oli hyvin erilaista kuin 1800-luvulla, mutta kumpanakin hetkenä ne jakoivat saman kieliopin. Tämä käänne muutti kokonaan käsityksemme taloudesta, kielestä ja elämästä: mitä ne ovat, kuinka ne toimivat ja miten me osallistumme niihin.
Tällainen murros kohti uutta tiedon muodostuksen kielioppia on käynnissä jälleen kerran ja erityisen hyvin se näkyy luovalla alalla. Uusi luova talous rakentuu web 3.0 -teknologioiden ympärille, ja se luo mahdollisuuksia muotoilla uudelleen luovien tekijöiden ja yleisön välistä taloutta.
Uusi luova talous rakentuu web 3.0 -teknologioiden ympärille, ja se luo mahdollisuuksia muotoilla uudelleen luovien tekijöiden ja yleisön välistä taloutta.
Web 3.0 -tekijätalous (creator economy) viittaa uuteen paradigmaan, jossa sisällöntuottajat ja taiteilijat voivat jakaa sisältöjään suoraan käyttämällä hajautettuja teknologioita, kuten lohkoketjuja, älysopimuksia ja kryptovaluuttoja. Samalla on rakentunut mahdollisuuksia muotoilla uudelleen luovien tekijöiden ja yleisöjen välistä taloutta. Hajautetun internetin aikakaudella taiteilijat ja sisällöntuottajat voivat ohittaa perinteiset instituutiot ja vaikkapa digijättien omistamat alustat.
Hajautettujen alustojen avulla tekijät pystyvät rakentamaan myös suoran yhteyden yleisöön. Digitaalisen rahakkeen avulla taiteilijat ja sisällöntuottajat voivat laskea liikkeelle oikeuden sisältöön, tuotteisiin tai palveluihin. Samalla yleisö voi myös saada esimerkiksi oikeuden osallistua ja vaikuttaa projektin sisältöön. Älysopimusten avulla tekijöillä on myös mahdollisuus seurata tulovirtoja ja saada osuus tuloista myös silloin, kun sisältöjä, teoksia tai palveluita myydään uudelleen.
Kirjoitus on osa muistiota, jossa pureudumme web 3.0 -kehityksen taloudellisiin, ekologisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin
Web 3.0 on uusi media myös taiteelle
Millainen väline web 3.0 voisi sitten olla luoville tekijöille ja taitelijoille?
Tätä kokeili taiteilija Eve Sussman. Hän teki jo vuonna 2003 tunnetun 9:44 minuutin mittaisen videoteoksen 89 sekuntia Alcázarissa. Teoksen keskiössä on espanjalaisen taidemaalari Diego Velasquezin maalaus Las Meninas (1656). Sussmanin videoteoksessa Las Meninas lavastettiin näytelmäksi, joka kuvattiin varastossa New Yorkissa. Aikakauden laadukkaimmalla digitaalisella videolla kuvattu teos paljastaa hitaasti maalauksen luomisen 1600-luvulla Alcázarin palatsissa, Espanjan Sevillassa.
Vuonna 2018 Sussman otti teoksen jälleen käsittelyyn ja pilkkoi sen uniikkeihin 2304:ään videopikseliin. Teoksen nimeksi tuli 89 sekuntia atomisoituna ja se sijoitettiin Ethereum-lohkoketjuun.
Nämä 2304 videopikseliä luotiin ja huutokaupattiin digitaalisina rahakkeina. Jokainen pikseli eli atomi on jo itsessään kiinnostava taideteos, mutta lisäksi hajautettujen alustojen avulla kukin atomin omistaja voi pyytää muilta omistajilta heidän atomejaan lainaksi. Näin jokainen voi myös rekonstruoida ja nähdä koko taideteoksen kaikkien atomien yhteispelinä ja vaikkapa järjestää näytöksen teoksesta.
89 sekuntia atomisoituna on hyvä esimerkki siitä, miten web 3.0 uudistaa paitsi taiteen ja sisältöjen muotoa, mutta myös niiden tarkoitusta ja käyttöä uudenlaisiksi. Videoteoksen hajottaminen pikseleiksi ja niiden jakaminen eteenpäin uusille omistajille on paljon enemmän kuin osa- tai yhteisomistusta. Ennemminkin on kyse hajautetusta vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä: digitaalisista rahakkeista on tässä tapauksessa tullut uudenlaisia kommunikaation ja organisoitumisen välineitä.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Hajotetaanko museokin atomeiksi?
89 sekuntia atomisoituna on ensimmäisiä esimerkkejä uudenlaisesta luovasta taloudesta. Se murtaa paitsi taiteen ja ilmaisun muotoja myös nykyisen taloutemme merkitysjärjestelmää. Taideteoksen voidaan tulkita viestittävän myös Foucaultin termein taloudellisen kieliopin muutoksesta. 89 sekuntia atomisoituna tuo esiin tarvettamme uudelle, ilmaisuvoimaisemmalle talouden kielelle. Siitä ja sen merkityksestä on vaikea saada kiinni vanhalla talouden kieliopilla.
Myös museoala seuraa luovan talouden murrosta tiiviisti. Nuoremmille ikäluokille digitaalinen palvelu on ostamisen, palvelujen käyttämisen ja osallistumisen näkökulmasta ensimmäinen vaihtoehto. Kehitystä kiihdyttää niin VR-lasien yleistyminen kuin hajautetun internetin uudet mahdollisuudet. Painetta muutoksiin tuovat myös monet muut syyt: museoiden kasvava yhteiskunnallinen merkitys, museoiden ylläpidon ja perustamisen kasvavat kustannukset, kokoelmien nopea kasvu sekä esimerkiksi ilmastonmuutos, digitalisaatio ja nykyisten poliittisten ja talousjärjestelmien epävakaus.
Myös museoiden määrittelyyn instituutiona liittyy ongelmia. Museoiden keskeisin tunnus on huomattavia pääomia ja ylläpitorahoitusta vaativa museorakennus. Museorakennuksissa nykyiset museot pystyvät kuitenkin esittelemään vain hyvin pienen osan kokoelmistaan. Esimerkiksi Suomen Kansallisgalleriassa tämä on kahden prosentin luokkaa, ja kokoelmien kasvun seurauksena osuus laskee vuosittain. Kansallisgalleria ei ole poikkeus eurooppalaisessa museokentässä. On selvää esimerkiksi, että 1500-luvulla Euroopassa syntynyt museokonsepti on radikaalien muutosten edessä.
Vaikka web 3.0 on nostanut korkeita odotuksi taiteilijoiden ansaintamallien parantamiseen, ovat he toistaiseksi häviävässä roolissa digitaalisen toimintaympäristön voittojenjaossa.
Muutos tapahtuu sekä nopeasti että hitaasti. Tällä hetkellä museotalouden lähtökohta on vielä se, että ihmisten rahankäyttö ja kulttuuriorganisaatioiden ansaintamallit painottuvat fyysiseen maailmaan vielä vuosikymmeniä. Ja vaikka web 3.0 on nostanut korkeita odotuksia tekijöiden ja taiteilijoiden ansaintamallien parantamiseen, ovat kulttuurisisältöjen tuottajat toistaiseksi häviävässä roolissa digitaalisen toimintaympäristön voittojenjaossa.
Web 3.0 tarjoaa innostavia mahdollisuuksia, mutta tarvitsemme vielä lisää osaamista, reiluja pelisääntöjä ja rohkeita kokeiluja, jotta osaamme kehittää hajautettua teknologiaa kestävään suuntaan ja erityisesti huomioimaan tekijänoikeudet ja niiden automaattinen toteutuminen myös osana luovaa taloutta. Toimiakseen kunnolla vaatii web 3.0 -tekijätalous kasvaakseen myös lisää innovaatioita, skaalautuvuutta ja erilaisten hajautettujen sovellusten yleistymistä.
Muutoksessa on kuitenkin oltava mukana jo nyt. Suomen Kansallisgalleriakin on rakentamassa kansainvälistä yhteisöä, jonka tehtävänä on web 3.0-mahdollisuuksien rohkaisemana keksiä museo uudelleen. Siinä yhteydessä on vastattava ensin kysymykseen: millaisen museokonseptin tekisimme, jos museo keksittäisiin nyt? Voi olla, että samalla vanha museokonsepti täytyisi hajottaa atomeiksi aivan kuten Las Meninas -maalaukselle kävi.
FM, MBA Kimmo Levä on Kansallisgallerian pääjohtaja. Hän on koko työuransa kehittänyt museokonsepteja ja toteuttanut museotalouteen liittyviä uudistuksia museoissa sekä museoiden kansallisissa ja kansainvälisissä etujärjestöissä. Levän johdolla Suomeen on mm. toteutettu nykyinen Museokortti-järjestelmä ja käynnistetty Kansallisgalleriassa ohjelma, jonka tavoitteena on perustaa museo, joka toimii pelkästään digitaalisessa toimintaympäristössä.
KTT, dosentti, Akseli Virtanen on kryptotalouden asiantuntija ja Economic Space Agency:n perustaja. Vuosina 2014–2019 Virtanen toimi vierailevana professorina Kalifornian ja Stanfordin yliopistoissa rakentamassa työryhmänsä kanssa talouden protokollia ja ohjelmoitavia organisaatioita, jotka vastaisivat tietojenkäsittelyn uusia kykyjä. Hän on myös Protocols for Postcapitalist Economic Expression (New York: Autonomedia, 2023) -kirjan kirjoittaja, yhdessä Dick Bryanin ja Jorge Lopezin kanssa. ECSA Labs on kehittänyt myös Metamuseon konseptin yhdessä Kansallisgallerian kanssa.
Kirjoitus on osa ”Miten kestävää maailmaa web 3.0 rakentaa” -muistiota, jossa pureudutaan web 3.0 -teknologioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Web 3.0 -kehityskulun tarkastelu sisältyy tulevaisuustalo Sitran työhön reilumman datatalouden hyväksi.
Tutustu muistioon tarkemmin:
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Lähteet ja kirjallisuus:
Beller, Jonathan & Bryan, Dick & Lee, Ben & Lopez, Jorge & Virtanen, Akseli (2019): Rethinking Money and Credit in a Cryptoeconomy: On Protocols for Securing Liquidity in a Distributed Economy. A Preprint. MIT Cryptoeconomic Systems.
Bifulco, F., López-Gúzman, T. & Tregua, M. (2022): Museums in a Changing Context: Ten Challenges for Managers. In Bifulco F., Tregua, M., Museum Management in the Digital Era.
Bryan, Dick & Lopez, Jorge & Virtanen, Akseli (2023): Protocols for Postcapitalist Expression. Agency, Finance & Sociality in the New Economic Space. London & New York: Minor Compositions.
Bryan, Dick & Virtanen, Akseli (2018): What is Cryptoeconomy? ECSA Economic Papers.
Debono, S. (2022): Phygital…What’s That? Introducing the Phygital Museum Scale.
Foucault Michel (2010) Sanat ja asiat. Suom. Mika Määttänen. Helsinki. Gaudeamus.
Lehmannová, M. (2020): 224 years of defining the museum.
Levä, K. (2021): Strategic management in a changing operating environment. In Robbins, N., Thomas, S., Tuominen, M., Wessman, A. (eds.) Museum Studies – Bridging Theory and Practice, ICOFOM.
Study in Switzerland: Countries with the largest number of museums & most visited museums.
Sussman Eve (2003) 89 Seconds at Alcazar.
Sussman Eve (2018) 89 Seconds Atomized. Whitepaper.
Unesco, Museums.
Velasquez Diego (1656) Las Melinas. Museo del Prado, Madrid.
Virtanen Akseli (2023) Why Eve Sussman’s 89 Second Atomized Writes Art History? ECSA Economic Papers.
Current world population, Worldometer.
