Mitä tulevat sukupolvet ihmettelevät nykyajasta?

Tulevaisuusoletuksia voi haastaa ja tulevaisuuksia laajentaa vaihtamalla näkökulmaa. Onnistuneen näkökulman vaihdon kautta päästään kiinni ihmisten käyttäytymiseen ja mahdollisiin kulttuurisiin muutoksiin, kun meille normaalit asiat tuntuvatkin kummallisilta. Tätä voi havainnollistaa vertaamalla nykyhetkeä maailmaan sata tai tuhat vuotta sitten. Mitkä kaikki asiat kulttuurissa ja yhteiskunnassa ovat muuttuneet – ja toisaalta mitä on pysynyt samana. Entä jos teemme saman tarkastelun tulevaisuudesta käsin, miltä nykyhetki saattaisi näyttää sadan vuoden päästä elävän ihmisen silmin?

Käsittämätön fossiiliaika

Tulevat sukupolvet saattavat kummastella sitä, miten saatoimme olla tuhlailevia energian ja resurssien suhteen ja perustaa talousjärjestelmämme jatkuvan kasvun ajatukseen. Jälkifossiilisen ja jälkikasvun ajan maailmasta käsin tällainen näyttää fossiilisista polttoaineista riippuvaisen maailman oikkuna, eräänlaisena poikkeuksena. Talouskasvun tavoittelusta luopumista neuvookin suuri joukko tutkijoita. Muutosta myös tapahtuu, esimerkiksi kiertotalouden toimintamallit yleistyvät ja kertakäyttömuovin vähentäminen on edistynyt nopeasti. Plogging, eli roskien kerääminen lenkkeilyn yhteydessä kuvaa halua yhdistää omasta ympäristöstä huolehtiminen omasta kehostaan huolehtimiseen.

Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon suhteen tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä miksi emme pyrkineet tasapainoon elinympäristömme kanssa. Miksi ihmisillä ei ollut henkilökohtaisia hiilinieluja tai omaa osaansa suojelualueesta? Miten hyväksyimme sen, että toiset käyttivät runsaasti muita enemmän resursseja? Jälkeenpäin katsoen sukupolvien ja alueiden väliset jännitteet saattavat näyttää ilmeisiltä, mutta osaammeko tunnistaa ne tässä hetkessä? Myös ihmisen sisäiset jännitteet ajattelussa ja käyttäytymisessä saattavat kummastuttaa.

“

Miten ihmiset potivat samaan aikaan ilmastoahdistusta ja kuitenkin lensivät lomamatkalle?

Myös suhtautumisessamme eläimiin ja lihansyöntiin saattaa tapahtua nopeakin muutos. Nykyinen eläinten kohtelu saattaa tuntua käsittämättömän julmalta tulevaisuudessa. Toisaalta lihansyönnin ilmastovaikutukset ja vaikutukset eläinlajien monimuotoisuuteen herättävät entistä enemmän huolta, samoin terveysvaikutukset. Uusia vegaanivaihtoehtoja on saatavilla runsaasti ja kokonaan uudenlaisia ruoantuotannon muotoja kehitetään.

Jälkifossiilinen aika ei siis välttämättä tarkoita paluuta johonkin vanhaan, vaan aivan toisenlaista tapaa toimia – kenties jotain mitä emme ole osanneet vielä aivan kuvitella. Toisenlaisia tulevaisuuksia kuvitellessa on tietysti vaarana ampua yli, kuten vuonna 2002 tehdyssä radiokuunnelmassa ”Vegaanidystopia”, jossa puhutaan nisäkäsmurhista ja ””, joissa lihanhimoa potevat saavat terapiaa. Toisaalta tällaiset ylitseampuvat kuvitelmat saattavat auttaa meitä näkemään kehityskulkuja, joita emme muuten olisi huomanneet.

Isi, millaista oli elää digitalisoituvassa kulutusyhteiskunnassa?

Scifi-leffoissa loihditaan kolmiulotteisia näyttöjä tyhjästä ja tieto viuhuu erilasten pintojen välillä sujuvasti. Mitä jos tällaiset ruutujen ajan unelmat näyttäytyvätkin vähän samalla tavalla hassuilta kuin 50-luvun visiot automatisoidusta kodista kalusteisiin integroituine vohvelirautoineen? Tuntuvatko kuvat bussipysäkillisestä ihmisiä tuijottamassa pieniä ruutuja käsittämättömiltä tulevaisuudessa? Aivotutkijat varoittavat, että jatkuvan tietovirran äärellä oleminen, sosiaalisen median käyttö ja puhelimien jatkuva räpläys eivät tee hyvää aivoille.

“

Omistaminen ja kuluttaminen pois muodista?

Myös omistaminen ja kuluttaminen saattavat tuntua vanhahtavilta käsitteiltä, jos jakamistalous ja palvelullistuminen yleistyvät. Yhä harvempi nuori hankkii ajokortin, ja auton omistaminen olisi kummallista maailmassa jossa liikenne nähdään palveluna ja autot ajavat itseään. Muodin puolella brändit ovat heränneet siihen, että millenniaalit pukeutuvat kuin vanhempansa ja hankkivat vaatteensa käytettynä – Ruotsiin on avattu jopa kierrätysostari. Toisaalta myös vaatteita saa palveluna.

Näkökulman vaihtaminen herättää kysymyksen siitä, miten luonnollista tai muuttumatonta nykyinen tapamme elää ja toimia on, ja kuinka kiinni nykyhetkessä tulevaisuusnäkemyksemme saattavat olla. Myös tulevaisuus näyttäytyy erilaiselta tulevaisuudesta käsin.

Työkalu: näkökulman vinksautus

Näkökulman vaihtaminen auttaa tunnistamaan toisenlaisia tulevaisuuksia ja ohjaa heikkojen signaalien etsimistä.

Tee näin:

• Valitse aihe, jota haluat tarkastella
• Mieti miltä aihe näyttäisi tulevaisuudesta käsin. Mikä siinä olisi outoa? Mikä tuttua? Mikä herättäisi ihmetystä? Voit miettiä myös miltä aihe näyttäisi eri kulttuurista, ajasta tai paikasta käsin, tai miten eri taustaiset ihmiset sen tulkitsisivat.
• Kun tunnistat jonkin asian, joka saattaisi tuntua oudolta toisesta näkökulmasta tulkiten, yritä löytää siihen liittyviä heikkoja signaaleja.
• Mieti millaisesta tulevaisuudesta heikot signaalit kertovat?