Sitran trendit: Sosiaaliset ja henkiset tarpeet korostuvat

Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi syksyllä julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan kymmenes. Kaikki julkaistut artikkelit löytyvät sivun lopusta.

Yhteiskunnan vaurastuminen on ratkaissut monia materiaalisesta niukkuudesta johtuneita hyvinvointiongelmia, mutta niiden tilalle on syntynyt uusia henkiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia. Niiden taustalla ovat esimerkiksi yhteiskunnan nopea murros, arjen hallinnan ongelmat, kiire ja stressi, sekä työelämän ja ihmissuhteiden muutokset. Emme vielä ole täysin oppineet elämään ja toimimaan viisaasti nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Uuden hyvinvoinnin tutkijat Timo Hämäläinen ja Lauri Järvilehto tapasivat ja pohtivat mitä ovat uudet hyvinvoinnin tarpeet, ja miten niihin voitaisiin tulevaisuudessa paremmin vastata.

– Vallalla on ollut vuosituhannen vaihteeseen asti ajattelu, että onnellisuus on jonkinlaista höttöä. Vahvistumassa on kuitenkin ymmärrys, että kyky maksaa laskuja ei yksin vielä tarkoita hyvinvointia. Silti suurin osa hyvinvoinnin tutkijoista pohtii edelleen pelkästään resurssienjakoa hyvinvoinnin ainoana tekijänä, sanoo tutkija Lauri Järvilehto, jonka intohimo on ymmärtää paremmin työn ja hyvinvoinnin yhteyttä.

Vaikka yhä useammalla menee hyvin, on jakautuminen hyvin ja huonosti voiviin yhä syvempää. Samalla tilastot puhuvat karua kieltään. Esimerkiksi Suomessa joka viidennellä suomalaisella on psyykkisen sairauden diagnoosi ja lähes joka toinen sairastuu johonkin psyykkiseen sairauteen elämänsä aikana, kuten masennukseen, addiktioihin tai ahdistukseen. Suomessa syödäänkin päivittäin 700 000 psyykenlääkettä. Mielenterveyssyistä on tullut johtava syy sairauspoissaoloihin ja varhaiseen eläkkeelle jäämiseen.

Järvilehto ja Hämäläinen nyökyttelevät yhdessä sille, että aikamme edellyttäisi hyvinvoinnin tekijöiden nykyistä parempaa ja kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä.

– Laajaan hyvinvoinnin käsitykseen kuuluu sellaisia asioita kuin osallisuus, sosiaalinen pääoma, kuuluminen, onnellisuus, merkityksellinen tekeminen, tunne elämänhallinnasta ja niin edelleen. Hyvinvoinnin tulisikin olla johtotähti politiikan teossa ja valinnoissamme. Kuitenkin on tärkeää huomata, että jokainen sukupolvi joutuu miettimään hyvinvoinnin edellytykset uudestaan, kuten jo Georg Von Wright jo 80-luvulla kirjoitti. Se mikä tuotti hyvinvointia kolmekymmentä vuotta sitten, voi olla hyvin puutteellista tänä päivänä elävän ihmisen näkökulmasta, Sitran kestävän hyvinvoinnin tutkimuksesta vastaava Timo Hämäläinen pohtii.

– Ihmisillä on usein vaikeuksia tehdä oman ja muiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta järkeviä päätöksiä. Arjen moninaisten puuhien yhteensovittaminen tuottaa vaikeuksia, koska käytettävissä oleva aika ei ole lisääntynyt uusien vaihtoehtojen mukana. Arki ruuhkautuu erilaisten, sinänsä mukavien, tekemisten kilpaillessa keskenään ihmisten niukasta ajasta, energiasta ja kapasiteetista. Seurauksena on stressiä, henkistä ahdistusta, pahoinvointia sekä pidemmän aikavälin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta huonoja valintoja, Hämäläinen jatkaa.

Tämä hyvinvoinnin tekijöiden hiljainen murros ei ole vielä kunnolla noussut länsimaissa julkiseen keskusteluun. Hyvinvoinnista puhutaan yhä 1960-luvulta periytyneessä, niukkuuteen ja puutteeseen perustuvassa viitekehyksessä, vaikka hyvinvoinnin uudet haasteet johtuvat monesti vaihtoehtojen runsauteen liittyvästä ”valintojen ongelmasta”, elämäntapasairauksista, päihteiden väärinkäytöstä ja omaan elämänhallintaan liittyvistä ongelmista.

Jos siis ymmärtäisimme paremmin sitä, mitkä tekijät hyvinvointia lisäävät tai vähentävät, voisimme tehdä parempia päätöksiä hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä ihmisinä että yhteiskuntana.

Tämän näkökulman tulisikin korostua myös silloin kun talous ei kasva. Tällaisessa tilanteessa tarpeen on ymmärrys siitä, mitkä keinot ja minkälainen tekeminen kasvattavat maksimaalisesti hyvinvointia niukkojen resurssien vallitessa. Parempi ymmärrys toimii apuna silloin kun asioita laitetaan tärkeysjärjestykseen.

Sisäisestä motivaatiosta iloa työhön

Esimerkiksi Työterveyslaitoksen tutkijaprofessori Guy Ahosen laskelmien mukaan mielenterveyssyiden ja työpahoinvoinnin seurauksena suomalaisten ajautuminen varhaiselle eläkkeelle maksaa yhteiskunnalle työpanoksen menetyksenä 25 miljardia euroa vuodessa. Tämä on karkeasti puolet Suomen valtion budjetista. Luvuista käydään toki jatkuvaa keskustelua, mutta selvää on, että lasku on sekä inhimillisesti että kansantaloudellisesti suuri.

Pahoinvoinnin paremmalla hoidolla ja ennaltaehkäisyllä voisimme yksinkertaistettuna päästä siis kiinni esimerkiksi paljon puhutun kestävyysvajeen ratkaisuun, puhumattakaan inhimillisten tragedioiden ja vaikeiden elämäntilanteiden välttämisestä.

Lauri Järvilehto uskoo suuren osan ratkaisua piilevän työelämässä.

– Työhyvinvointi ei ole yhtä kuin liikuntaseteli. Työhyvinvointi syntyy siitä, että ihminen kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita ja toimii sisäisen motivaation voimin. Jos nuorten päätöksentekoa ammatinvalinnasta ohjaisi enemmän sisäinen motivaatio, eli se mitä todella haluaa tehdä ja missä on hyvä, voisi moni työelämässä paremmin, Järvilehto uskoo.

Järvilehto on perustamassaan Filosofian Akatemiassa kehittänyt muiden tutkijoiden kanssa työkalua, jonka avulla nuori voi kartoittaa niitä asioita jotka häntä aidosti motivoivat. Näitä ominaisuuksia voisi verrata eri ammatteihin jotka voisivat juuri tällaiselle ihmisille sopia. Esimerkiksi ne jotka ovat kiinnostuneita fyysisestä työstä ja koneista, voisivat sopia vaikkapa trukkikuskeiksi. Luova, käsistään taitava ja sosiaalisuudesta pitävä voisi puolestaan sopia kampaajaksi tai käsityön opettajaksi. Tällä hetkellä harvoin kuitenkaan mietimme sisäisen motivaation tärkeyttä. Pahemmaksi asian tekee jatkuva mittaaminen, joka ohjaa ihmisten toimintaa pois sisäisestä motivaatiosta.

– Esimerkiksi yliopistolla tutkijoita mitataan monella hallintoon ja byrokratiaan liittyvällä mittarilla, joilla ei ole mitään tekemistä itse tutkimuksen kanssa, joka kuitenkin on yleisesti tutkijoiden sisäisen motivaation lähde. Tällöin keskittyminen siirtyy mittareiden täyttämiseen, mutta tekee samalla työstä epämiellyttävää. Näin työstä katoaa nopeasti ilo ja ihmiset voivat huonosti arjessaan, Järvilehto selkeyttää.

Uudenlainen ajattelu hyvinvoinnin tekijöistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyvät ongelmat olisivat nykyään vähemmän tärkeitä. Mutta näiden ”perinteisten” hyvinvointiongelmien oheen on syntynyt uudenlaisia hyvinvointihaasteita, jotka koskevat kaikkia kansalaisryhmiä.

Tarttumalla tiukasti hyvinvoinnin parantamiseen voitaisiin päästä käsiksi myös länsimaita vaivaaviin kestävyyshaasteisiin. Tällä hetkellä ihmiset kokevat usein, että kestävämmät elämäntavat vaativat uhrauksia arjessa. Paremman hyvinvointitiedon varassa voidaan kehittää kannustimia, joiden avulla kestävämpiin elämäntapoihin siirtyminen ei vähennä heidän hyvinvointiaan. Tämä vaatii kuitenkin uskallusta ajatella hyvinvointia laajasti, jopa sanan ”onnellisuus” tuomista poliittiseen keskusteluun.

————————————————————————————————————————–

Lisää aiheesta:

Ammattiosaajan hyvä elämä, Lauri Järvilehto ja Frank Martela, 2012

Homma hallussa, Ajatushautomo Tänk, 2013

Kestävän kasvun malli, Manuel Castells ja Pekka Himanen, 2013

Kohti kestävää hyvinvointia. Uuden sosioekonomisen mallin rakennuspuita, Hämäläinen 2013, Sitra

Onnellisuuspolitiikka: Kohti Sosiaalisesti kestävää Suomea, Juho Saari 2012

Suomen elinvoiman lähteet, 2010, Sitra

Upeaa työtä, Lauri Järvilehto, 2013

————————————————————————————————————————-

Aiemmin sarjassa ilmestynyt:

Länsimaisen työn radikaali murros