Sivistyksen heikkojen signaalien avulla voi avartaa ajattelua ja kysyä, mikä on meille tärkeää

Viheliäisten ongelmien aika haastaa meidät puntaroimaan sivistykseen liittyviä tulevaisuusnäkymiä. Millaisia ovat kestävää tulevaisuutta kohti vievät sivistysihanteet? Millaista oppimista ja uudistumista tarvitsemme ihmiskuntana? Toisenlaisiin tulevaisuuksiin tähyileminen vaatii kuitenkin hieman harjoittelua, sillä ovat taipuvaisia ajattelemaan tulevaisuutta nykyhetken jatkumona. Ellei tavoitteena ole vallankumouksen valmistelu tai laajamittainen yhteiskunnallinen muutos, tulevaisuus rakentuu helposti vallitsevien ajattelumallien, yhteiskunnan rakenteiden ja toimintamallien luomalle perustalle.

Nykyhetken oletuksille rakentuva näkymä tulevaisuuteen on kapea ja lopulta jopa melko epätodennäköinen, sillä yllätyksiä tapahtuu aina. Maailmanlaajuinen pandemia ja siitä johtuvat rajoitukset ovat hyvä esimerkki tulevaisuudesta, jota moni ei pitänyt vielä hetki sitten kovin todennäköisenä. Tulevaisuusajattelun avartaminen on tarpeen varauduttaessa vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin, mutta myös silloin, kun todennäköisin tulevaisuus ei näytä toivottavalta. Millaista tulevaisuutta kohti haluamme silloin kulkea?

Menetelmiä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottamiseen on monia. Silloin kun halutaan ravistella laput silmiltä ja laajentaa rohkeasti tulevaisuushorisonttia, heikot signaalit ovat oivallinen työkalu. Sitran tuore Heikot signaalit 2022 -selvitys avaa näkymiä vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin heikkojen signaalien avulla erilaisissa ympäristöissämme: kotona, töissä, kaupungilla, luonnossa, metaversumissa tai päätöksenteossa. Heikkoja signaaleja voi hyödyntää kysymysten herättämiseen myös temaattisista lähtökohdista, esimerkiksi liittyen sivistyksen tulevaisuuteen.

Sivistys+-projektissa tavoitteenamme on päivittää sivistyksen tarinaa, jotta se vastaisi paremmin nykyajan viheliäisiin ongelmiin. Olemme tavallisesti lähteneet liikkeelle Sitran megatrendeistä ja kysyneet: jos tulevaisuuden kehityssuunnat ja niihin liittyvät jännitteet näyttävät tältä, millaista sivistystä tarvitsemme?​ Megatrendit tunnistavat kuitenkin huonosti yllättävämpiä tulevaisuusnäkymiä ja epäjatkuvuuksia, joiden on ennakoitu lisääntyvän tulevaisuudessa. Miten yllättävämmät tulevaisuudennäkymät haastavat käsityksiämme sivistyksestä, sivistysinstituutioista ja yhteiskunnan sivistysihanteista

Teimme pienen harjoituksen ja keräsimme sivistykseen liittyviä heikkoja signaaleja erilaisista lähteistä. Emme pyrkineet systemaattiseen kartoitukseen – joka heikkojen signaalien kohdalla olisi lähtökohtaisestikin mahdotonta – vaan kyse oli ennemminkin eräänlaisesta toisinkatsomisen kokeilusta: millaisiin muutoksen merkkeihin törmäämme, jos tähyilemme heikkoja signaaleja sivistyksen silmälasein? Millaisia kysymyksiä nämä muutoksen merkit kutsuvat meitä pohtimaan?

Tutkiskellessamme ja tulkitessamme haaviimme tarttuneita sivistyksen heikkoja signaaleja havaitsimme niistä monien liittyvän koulutukseen, teknologiaan tai yhteiskunnallisiin ihanteisiimme. Avaamme löydöksiä näiden teemojen mukaisesti myös tässä  artikkelissa. Heikkojen signaalien kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat aina tulkitsijastaan riippuvaisia. Yhdelle oudolta tai yllättävältä näyttävät signaalit voivat toiselle olla arkipäivää.

1. Heikkoja signaaleja koulutuksen kentällä

Koulutuksen kentällä ollaan aina tulevaisuuden äärellä, sillä valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisin tiedoin, taidoin ja valmiuksin suunnistamme kohti tulevaisuutta. Keskustelussa usein esille nousevia kysymyksiä ovatkin, millaisia tietoja ja taitoja tulevaisuudessa tarvitaan? Mitä kouluissa tulisi opettaa? Vastaukset jalostuvat kirjauksiksi opetussuunnitelmien perusteisiin ja opinto-ohjelmiin.

Koulutuksen tulevaisuutta pohditaan Suomessa jo varsin tavoitteellisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen perustama Osaamisen ennakointifoorumi ennakoi nimensä mukaisesti koulutuksen ja osaamisen kehittämistarpeita ja edistää koulutuksen ja työelämän välistä vuoropuhelua. Foorumi on tuottanut lukuisia alakohtaisia selvityksiä, kehittämisehdotuksia, kannanottoja ja aloitteita. Kattavassa raportissa Osaaminen 2035 (2019) tarkastellaan osaamistarpeiden merkitysten muutoksia sekä tärkeimpiä osaamisia vuoteen 2035 eri toimialojen näkökulmista.

Osaamisen ennakointi on tärkeää ja auttaa meitä varautumaan tulevaisuuteen. Keskustelussa painottuvat kuitenkin helposti todennäköiset kehityskulut ja tulevaisuusnäkymät nojaavat pitkälti nykyhetken oletuksiin. Yllätykset ja epävarmuustekijät nousevat harvoin esille, vaikka niitäkin olisi tärkeä tunnistaa. Uskallammeko pohtia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka eivät otakaan tämän hetken lähtökohtia annettuna vaan perustuvat toisenlaisille ajattelumalleille?

Mitä jos ideologiset taistelut rantautuisivat Suomessakin kouluihin isossa mittakaavassa? Poliittiset tahot pyrkisivät vaikuttamaan aggressiivisesti esimerkiksi opettajien valintaan ja opetussuunnitelmien laadintaan. Yhä useammat vanhemmat päätyisivät koulushoppailemaan lastensa opinahjoja tai organisoimaan yksityistä opetusta ideologisin perustein.

Vaihtoehtoisena tulevaisuutena voisi olla myös koulutukseen liittyvän vallan antaminen lapsille ja nuorille. Maailmalta löytyy kouluja, joissa valta opetuksen suunnittelusta on annettu oppijoille. Mitä lapset ja nuoret voisivatkin itse päättää, mitä kouluissa opitaan ja aikuisten tehtävänä olisikin tulevaisuudessa tukea oppimista lasten ja nuorten toivomusten mukaan? Miltä opetuksen tavoitteet ja sisällöt tällöin näyttäisivät? Miten opetus organisoitaisiin, jos se toteutettaisiin aidosti lasten ja nuorten lähtökohdista? Vaikka opetussuunnitelmia laaditaankin nykyisellään avoimesti ja osallistavasti, perustuu kehittämistyö pitkälti oletukselle, että aikuiset asiantuntijat tietävät parhaiten, mitä kannattaa oppia.

Tai mitä jos viheliäisten ongelmien ajassa opetusta määrittäisivätkin selkeämmin yhteiskunnalliset missiot, kuten kestävän kehityksen edistäminen? Oppimisen päämääränä ei olisikaan kasvattaa oppijoista kunnon kansalaisia olemassa olevaan yhteiskuntaan, vaan koulutuksen tavoitteena olisikin pyrkiä uudistamaan yhteiskuntaa tarvittaessa rakenteitakin ravistellen. Transformatiivisesta, uudistavasta oppimisesta puhutaan, mutta millä tavalla sen ymmärrämme ja missä määrin olemme valmiita lähtemään sen viitoittamalle tielle, jos se voisi johtaa vallitsevien valtarakenteiden purkamiseen tai maailmankuvien kyseenalaistamiseen?

Heikot signaalit kutsuvat kysymään, millaisia ovat koulutusta ohjaavat arvot, ihanteet ja yhteiskunnalliset päämäärät ja millaisia haluamme niiden olevan? Millaista tulevaisuutta ne meille rakentavat? Kuka käyttää valtaa ja päättää, mikä on tärkeää ja mitä meidän tulee oppia? Millaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tunnistamme ja mihin suuntaan haluamme kulkea? Valintamme vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu.

2. Teknologia ja lääketiede avuksi ihmisenä kasvamisessa?

Tulevaisuuteen tähyiltäessä teknologian kehitys näyttelee usein ajatuksissamme merkittävää roolia. Erilaiset tekniset innovaatiot ovat tavallista tulevaisuuskuvastoa ja teknologiasta etsitään ratkaisuja myös viheliäisiin ongelmiin, kuten ekologiseen kestävyyskriisiin. Sitran megatrendeissä yhtenä tulevaisuuteen vaikuttavana kehityskulkuna todetaan, että teknologia sulautuu kaikkeen. Teknologia näyttelee merkittävää roolia myös tuoreen Heikot signaalit 2022 -selvityksen tulevaisuustarinoissa.

Sivistyksen näkökulmasta kiinnostavaa on kysyä, voiko teknologia tarjota ratkaisuja, kun etsimme keinoja lisätä kyvykkyyttämme tulevaisuuden haasteiden edessä. Millaisiin ratkaisuihin olisimme valmiita ja millaisin ehdoin? Millainen on ihmisen ja teknologian suhde tulevaisuudessa ja millaiset pelisäännöt ohjaavat kehitystä? Millaisille arvoille ja ihanteille teknologian tulevaisuus rakentuu?

Transhumanismi on toistaiseksi tuttua lähinnä scifi-kirjallisuudesta, mutta mitä jos ihmisen ja tietokoneen yhdistäminen tulevaisuudessa olisikin todella mahdollista? Elon Muskin kehittelemä Neuralink voisi toteutuessaan antaa käyttäjilleen uudenlaisia valmiuksia käsitellä tietoa ja ratkaista ongelmia. Jos ihminen voisi kytkeytyä tekoälyyn, millaisille sivistysihanteille tulevaisuus tällöin rakentuisi? Millaisia mahdollisuuksia innovaatio tarjoaisi ihmisenä kasvamiselle? Millaisia vaikutuksia tällä olisi laajemmin yhteiskuntaan? Millaiseksi kehittyisi ihmisen suhde muuhun luontoon?

Algoritmit ohjaavat monin tavoin elämäämme, mutta mitä jos voisimme itse tulevaisuudessa vaikuttaa niihin tietoisesti valitsemalla esimerkiksi pois näköpiiristämme kaiken mainonnan? Tai mitä jos internetiä voisivat tulevaisuudessa ohjata kaupallisten intressien sijasta yhteistä hyvää ja kestävää kehitystä edistävät algoritmit, kuten visioivat sivistystoimijat viime syksynä järjestetyssä Tulevaisuustaajuus-työpajassa. Millaiseksi maailmankuvamme tällöin muodostuisivat? Millaisia vaikutuksia tällä olisi laajemmin yhteiskuntaan ja yhteiseloomme?

Teknologisten innovaatioiden ohessa myös lääketeollisuus voi tarjota uusia mahdollisuuksia ihmisenä kasvamiselle. Erilaiset keskittymiskykyä vahvistavat lääkeaineet ovat jo muualla löytäneet tiensä yliopistomaailmaan. Niiden avulla voidaan saavuttaa parempia tuloksia ja suoriutua tehokkaammin. Mitä jos suorituskyvyn parantamisesta erilaisilla lääkkeillä tulisikin uusi normi, jonka avulla paitsi yksilöt myös oppilaitokset ja työyhteisöt voisivat edistää menestystään markkinoilla? Tai mitä jos käyttäisimme lääkeaineita tietoisesti ongelmanratkaisun apuna? On jo pohdittu, voisivatko psykedeelisiset aineet, kuten psilosybiinisienet, auttaa meitä löytämään luovia ratkaisuja kompleksisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja systeemisen muutoksen edistämiseen.

Heikot signaalit haastavat pohtimaan, millaisiin teknologisiin ja ihmisen kehitystä muovaaviin innovaatioihin olemme valmiita, mihin asetamme rajat. Mistä uusista suunnista haluamme lähteä etsimään ratkaisuja vastassamme oleviin ongelmiin? Olemmeko valmiita edistämään kestävää tulevaisuutta keinolla millä hyvänsä ja millaisia ovat ihmisyyden ideaalit? Keskustelua tarvitaan, sillä voimme vaikuttaa siihen, millaiseksi haluamme ihmisen ja teknologian suhteen muotoutuvan tulevaisuudessa. Olemmeko valmiita edistämään kestävää tulevaisuutta keinolla millä hyvänsä ja millaisia ovat ihmisyyden ideaalit? Miten teknologian kehitys voi muuttaa tai haastaa sivistysihanteitamme?

3. Yhteiskunnan arvot ja ihanteet uudelleenarvioinnin kohteena

Kiinnostavia näkökulmia vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin tarjoavat myös yhteiskuntamme arvoihin ja ajattelumalleihin liittyvät heikot signaalit. Ne kytkeytyvät olennaisesti myös sivistysihanteisiimme, joita kohti niin yksilöinä kuin yhteiskuntina kurottelemme. Mitä jos yhteiskuntamme toiminnan perustana olevat arvot muuttuisivat yllättävällä tavalla? Millaisia vaikutuksia muutoksilla olisi nykyhetkeen ja tulevaisuuteen?

Filosofi Roman Krznaric on nostanut esille ajatuksen hyvästä esivanhemmuudesta. Ajatus kannustaa meitä pohtimaan valintojemme vaikutuksia tulevien sukupolvien näkökulmasta. Mitä jos ottaisimme ylisukupolvisuuden ajatuksen ihan tosissamme ja asettaisimme sen keskeisimmäksi kriteeriksi ohjaamaan yhteiskunnallista suunnittelua ja päätöksentekoa? Olisiko tulevaisuus tällöin toisenlainen?

Sosiologi Hartmut Rosa on kirjoittanut yhteiskuntiamme vaivaavasta kiihtymisen haasteesta. Saavutettujen etujen, kuten elintason ja talouskasvun ylläpitäminen vaatii meiltä jatkuvasti parempia suorituksia ja lisääntyvää tehokkuutta. Ihmisiä loppuun kuluttava elämäntapa on haitallista myös ympäristön kannalta. Mitä jos yhä useampi meistä päättäisi hypätä pois oravanpyörästä ja valitsisi elämäntavakseen ”pötköttelyn”. Kiinassa ilmiö tunnetaan nimellä ”tang ping” ja se merkitsee passiivista vastarintaa valtion ajamaa ja kuluttavaksi koettua opiskelu- ja työelämää vastaan. Merkityksellisyyttä kaipaavat nuoret eivät halua alistua vallitseville arvoille vaan valitsevat toisenlaisen elämän irtautumalla kasvua, kilpailua ja tehokkuutta ihannoivista normeista.

Myös Suomessa korkeaa koulutusta pidetään avaimena hyvään elämään, joka tuo mukanaan vaurautta ja yhteiskunnallista arvostusta. Entä jos tulevat sukupolvet luopuisivat meritokraattisista ihanteista ja etsivät merkityksellisyyttä elämäänsä esimerkiksi luonnonmukaisuudesta ja muiden auttamisesta? Millaisia vaikutuksia tällä olisi sivistysihanteisiimme, yhteiskuntaamme ja tulevaisuuteemme?

Miksi sivistyksen heikkoja signaaleja kannattaa pohtia?

Heikot signaalit herättävät meissä helposti tarpeen pohtia, voiko niiden viitoittama tulevaisuus todella toteutua. Todennäköisyyden pohtiminen ei kuitenkaan ole kaikkein hedelmällisin tapa lähestyä heikkoja signaaleja. Kiinnostavampaa on pohtia esimerkiksi sitä, onko signaalin mukainen tulevaisuus toivottava, mikä siinä on hyvää ja huonoa, ja mitä voimme ottaa siitä opiksemme tähän hetkeen? Heikot signaalit avartavat tulevaisuusajatteluamme. Tälle on postnormaalissa yllätysten ajassa yhä suurempi tarve, sillä uudet näkymät tulevaisuuteen voivat auttaa meitä ratkaisemaan vastassamme olevia haasteita.

Heikot signaalit voivat myös tuoda tarkasteltavaksemme tulevaisuuteen liittyviä jännitteitä, joista olisi tärkeää keskustella. Olemmeko valmiita sallimaan ihmisen muuntelun teknologian avulla, vai haluammeko tulevaisuuden, jossa ihminen sopeutuu ja asettuu vahvemmin osaksi elonkirjoa? Entä missä määrin ja miten koulujen tulisi keskittyä yhteiskuntamme jatkuvuuden edistämiseen ja säilyttämiseen ja missä määrin uudistamiseen? Jännitteiden tunnistaminen valpastaa meitä pohtimaan toivottuja tulevaisuuksia, kirkastaa arvojamme ja auttaa meitä tekemään tulevaisuuteen vaikuttavia eettisiä valintoja.

Heikot signaalit auttavat meitä paitsi varautumaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin ja näkemään vaihtoehtoja, jotka voivat muuten jäädä huomiotta. Ne auttavat myös pohtimaan, mikä on meille arvokasta ja tärkeää tässä ja nyt, mistä haluamme pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Millaisia asioita haluamme vahvistaa yhteiskunnassamme ja mitä suitsia? Tässä mielessä heikot signaalit tarjoavat oivallista peilauspintaa myös sivistyksen tulevaisuuden pohtimiseen. Mikä on meille tärkeää nyt, entä tulevaisuudessa?

Millaisia ajatuksia vaihtoehtoiset tulevaisuudet herättävät?

Kiinnostaako sivistyksen tulevaisuuden pohtiminen? Haluatko laajentaa omaa tai organisaatiosi tulevaisuushorisonttia ja avartaa ajatuksia sivistyksen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista? Tässä muutamia esimerkkejä sivistyksen heikkojen signaalien viitoittamista tulevaisuuksista, joita voit hyödyntää tulevaisuusajattelun tai -keskustelun virittäjinä. Voit tarkastella heikkoja signaaleja vaikkapa seuraavien kysymysten avulla:

• Millaisille arvoille, ihanteille ja ajattelumalleille tulevaisuuskuva rakentuu?
• Mikä tällaisessa tulevaisuudessa voisi olla hyvää ja tavoittelemisen arvoista? Kenen näkökulmasta?
• Mikä tulevaisuuskuvassa huolettaa tai pelottaa?
• Millaisia näkymiä tulevaisuuskuva avaa nykyhetkeen ja tässä ajassa tehtäviin valintoihin?
• Mitä tulevaisuuskuvasta voisi oppia tai oivaltaa?