Suhde aikaan vaikuttaa halukkuuteemme toimia yhteisen tulevaisuuden puolesta

Kiire on yksi usein esitetyistä syistä sille, miksi emme tee pitkällä tähtäimellä fiksuja valintoja. Moni kokee nykyhetken muuttuneen yhä lyhytnäköisemmäksi ja nopeatempoisemmaksi, ja ajanpuute on jatkuvana haasteenamme. Tätä mielikuvaa (“short termism”) on vauhdittanut niin teknologinen murros kuin kapitalismi ja kvartaalitalous. Pitkän aikavälin tulosten ja kauaskantoisten toimien sijaan etusijalle kiilaavat nopeasti toteutetut projektit ja lyhyen tähtäimen tulokset.

Samaan aikaan kohtaamme myös pitkän aikavälin haasteita ennennäkemättömässä mittakaavassa. Vallitsevan kestävyyskriisin ratkaiseminen edellyttää, että kykenemme tekemään nopeita, mutta pitkäjänteisiä muutoksia nykyisiin elämäntapoihimme, jotta tulevillakin sukupolvilla olisi edellytykset hyvään elämään.

Edellä mainitut asiat herättävät kysymään, miten ihmisten aikakäsitysten parempi ymmärtäminen edistää muutosta kestävämpiin elämätapoihin. Millainen on suhteemme aikaan ja miten se vaikuttaa kykyymme ja haluumme toimia paremman tulevaisuuden puolesta?

Näiden kysymysten innoittamana Luonto ja arki -projekti tilasi syksyllä 2023 taustaselvityksen ihmisten muuttuvasta suhteesta aikaan. Tavoitteena oli ymmärtää, miten muuttuva suhde aikaan vaikuttaa suhtautumiseen tulevaisuuteen. Haastatteluissa nousi selkeästi esiin, että haastateltavien aikakäsitys on muuttumassa ja tiivistymässä erityisesti nykyhetkeen.

Miten käsitys ajasta on muuttumassa?

Usko ihmiskunnan jatkuvaan edistykseen on ollut keskeinen tukipilari modernissa ajatusmaailmassa. Tämän mukaan ihmiskunnan historiaa ja kehitystä määrittää jatkuva edistys kohti parempaa. Tämä johtaa toiveikkaaseen ja selkeään tulevaisuuskuvaan.

Tämä edistyksen logiikka on kuitenkin tällä hetkellä kriisissä.

Uhkakuvat, kuten ilmastokriisi, sota, ja heikommat taloudelliset näkymät, tekevät tulevaisuudesta entistä epävarmemman. Uhkakuvien ja epätietoisuuden lisääntyessä ihmiset keskittyvät haastattelujen perusteella yhä enemmän nykyhetkeen tulevaisuuden sijaan.

9 syytä ajan keskittymiselle nykyhetkeen:

1. Epävarmuuden kokemus

Sota, ilmastonmuutos, taloudelliset huolet, pakolaiskriisit ja pandemiat lisäävät ihmisten kokemaa epävarmuutta, ahdistusta, ja voimattomuuden tunnetta. Samalla usko yhteiskunnallisiin ja poliittisiin ratkaisuihin on heikko ja uhkakuvien ja kriisien varjostama arki normalisoituu. Yhä useampi suojautuu näiltä uhkakuvilta ja kriiseiltä keskittymällä nykyhetkeen ja omaan elämäänsä.

”Tuntuu että ennemmin ehkä sitten käpertyy johonkin omiin poteroihin ja haetaan sitä identiteettiä jostain kuluttamisesta ja Netflix sarjoista eikä olla kiinnostuneita politiikasta” (Mies, 45)

2. Yksilökeskeisyys

Yksilökeskeisyyden korostunut rooli yhteiskunnassa ja siihen liittyvät asenteet ja odotukset tekevät yhteisten tavoitteiden, kuten ilmastonmuutoksen hillinnän, asettamisesta vaikeaa. Yhteisen tulevaisuuden hahmottaminen koetaan usein miltei mahdottomaksi, koska ihmiset nähdään itsekkäinä ja haluttomina ajattelemaan muita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmiset keskittyisivät pelkästään omaan itseensä: haastatteluissa kävi selvästi ilmi, että henkilökohtaiset ja oman elämän lähipiiriin kuuluvat asiat (esim. perhe) herättävät vastuuntuntoa ja motivoivat toimijuuteen.

3. Vakuuttavien ja samaistuttavien tulevaisuusnäkemysten puute

Samalla, kun kriisit ja uhkakuvat koetaan erittäin vakaviksi, yhteiskunnallinen ja poliittinen kyky ratkaista näitä nähdään heikkona. Haastateltavat suhtautuvat kriittisesti ulkopuolelta annettuihin tulevaisuuskuviin, koska ne koetaan usein irrallisiksi arjen todellisuudesta, mikä vuorostaan vieraannuttaa ihmiset niistä.

Pahimmillaan erilaiset yritykset ”valistaa” mainonnan tai viestinnän kautta ihmisiä esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai terveellisemmistä elämäntavoista koetaan tungettelevana ja jopa alentavana.

“Minkä takia se on nykyään semmoista se politiikka että ne siellä keskenään ovat kahinoissa. Varsinkin nyt kun Euroopassa on sota ja itänaapurista ei tiedä. Tuntuu jotenkin mun mielestä ihan kauhealta se, että siellä eduskunnassa koko ajan on semmoista kärhämää.” (Nainen, 63)

4. Työelämän normit ja vaatimukset

Työelämässä vallitseva tehokkuusajattelu tekee työnteosta loputtoman sarjan suoritettavia tehtäviä. Tämä jatkuva tulipalojen sammuttaminen koetaan usein erittäin kuormittavana, mikä johtaa lyhytnäköisyyteen ja nopeaan päätöksentekoon. Lyhytnäköisyys leviää helposti muuhunkin arkeen ja vaikuttaa esimerkiksi kulutustapoihin.

“Että pystyisi vähentämään sitä [työntekoa] ja vaikuttaa enemmän siihen, että kuinka paljon käyttää aikaa, ettei se olisi maanantaista perjantaihin joka ikinen viikko, että enemmän pystyisi vaikuttamaan kaikkeen muuhun tekemiseen ja se vapauttaisi aikaa muuhun.” (Mies, 32)

5. Suorittaminen elämän eri osa-alueilla

Tehokkuusajattelu vaikuttaa yhä enemmän arjen muissakin asioissa kuin työelämässä. Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta otetut vaikutteet luovat mielikuvaa hyvästä elämästä, joka perustuu suorittamiseen elämän eri alueilla, esimerkiksi. lomailua on tehtävä määrätyllä tavalla. Myös kulutuksesta ja ihmissuhteista tulevia tehtäviä suoritetaan arjessa samalla tavalla kuin työtehtäviä. Tästä esimerkkejä ovat vaikkapa uuden puseron ostaminen tai lounas ystävän kanssa.

“Se oli just sitä, että samaan aikaan siinä, kun odotat bussia niin sitten syöt vähän samalla jotain ja näpäytät samalla nyt sitten jollekin, että mitäs sille nyt kuuluu, kaikki tämä samaan aikaan.” (Nainen, 28)

6. Perinteinen käsitys menestyksestä muuttuu

Menestyminen on pitkään liitetty vahvasti taloudellisiin saavutuksiin. Vaikka moni yhä tavoittelee vaurautta, myös yhä useampi kyseenalaistaa tätä käsitystä menestyksestä. Sosiaalisen liikkuvuuden hidastuminen ja muutenkin epävarmempi tulevaisuus johtavat siihen, että monen on vaikea löytää itselleen sopivia tapoja menestyä.

Moni keskittyy mieluummin nykyhetkeen, ja löytää itselleen tavoitteita esimerkiksi omasta hyvinvoinnista tai riittävästä vapaa ajasta.

”Ehkä seuraava sukupolvi on jo huomannut, että tästä ei ole semmoista samanlaista varallisuuden määrää odotettavissa. Pitää johonkin muuhun tyytyä ja siitä se juontuu että he siitä oman itsensä kautta voi paremmin.” (Mies, 55)

7. Jatkuva ärsykkeiden tulva

Ärsykkeet ”puristavat” keskittymistämme nykyhetkeen ja vaikeuttavat omistautumista vaativiin asioihin. Monet kokevat, että erilaiset sovellukset ja älypuhelimet heikentävät toimintakykyämme ja kykyämme hallita ajankäyttöä.

Jatkuvien ärsykkeiden vuoksi monilla on vaikeuksia keskittyä ja pysähtyä ajattelemaan asioita perusteellisesti.

“Siihenkin [Duolingo] koukuttuu niin, että […] ei voinut mennä nukkumaan ennen kuin oli 5 minuuttia käyttänyt sitä sovellusta ja sitten tajusin että tämä ei ole nyt enää ihan tervettä aikuisen ihmisen käytöstä jos en minä pysty antamaan periksi ja opiskella silloin kun minua itseäni huvittaa, niin minun kannattaa poistaa tämä sovellus.” (Nainen, 37)

8. Asioiden saatavuus ja helppous

Kun yhä useampi asia arjessa on aina helposti saatavilla, tulee saatavuudesta ja helppoudesta itsestäänselvyyksiä. Kun kaikki toimii sujuvasti, asioita ei mietitä, vaan ne otetaan ajattelematta ja passiivisesti vastaan.

Kun kaikki on aina saatavilla, meidän on yhä vaikeampi odottaa, että jotain tapahtuisi vasta joskus tulevaisuudessa. Nykyhetkestä tulee se hetki, jossa eletään ja johon kohdistetaan odotuksia.

Tuijotat sitä laitetta ja sieltä tulee tasainen virta ja se ei välttämättä vaadi sulta mitään kauheata ponnistelua, niin totta kai hakeutuu herkästi sellaisen asian eteen, mikä on helpompi ja mikä ei vaadi vaivannäköä.” (Mies, 36)

9. Henkilökohtaiset kriisit ja arjen haasteet

Kun työelämä ja arki osoittautuvat liian vaativiksi, pysähtyvät jotkut miettimään tarkemmin omia arjen valintojaan ja ajankäyttöään. Tämä voi johtaa tiedostavampaan elämäntapaan, jossa valintoja ja ajankäyttöä priorisoidaan selkeämmin sen sijaan, että asioihin vain reagoitaisiin.

Muutos ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tulevaisuuteen ja yhteiskunnallisiin haasteisiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Pohdinta kohdistuu pikemminkin nykyhetkeen ja omaan hyvinvointiin. Monet hakevat mielenrauhaa nykyhetkestä, esimerkiksi mindfulnessin kaltaisten työkalujen avulla.

”Että pystyisi elämään sellaista suhteellisen kiireetöntä elämää. Totta kai joskus voi tulla asioita, mitkä pitää hoitaa nopeasti, mutta pääasiassa sellaista, että olisi aikaa olla sen kahvikupin äärellä pidempään ja ihan olla vaan. Ei sillain, että lähdet koko ajan paikasta toiseen ihan tuhatta ja sataa.” (Mies, 36)

Näiden syiden johdosta käytämme aikaamme tietoisemmin ja tehokkaammin

Nämä muutokset eivät ole tapahtumassa juuri nyt, vaan ne ovat seurausta pidempiaikaisesta kehityksestä. Tämä on haastattelujen perusteella johtamassa siihen, että aika tiivistyy aina vain enemmän nykyhetkeen eikä toisinpäin.

Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että suhtaudumme nykyhetkeen kahdella eri tavalla:

1. Tehokkaampi ajankäyttö, joka tiivistää suhdetta aikaan nykyhetkeen. Työelämä on vaativaa ja elämä muuttuu sarjaksi tehtäviä, jotka kilpailevat ajasta. Arkisten tehtävien suorittaminen määrittää ajankäsitystä. Tulevaisuus on hämärä ja vaikea määrittää jatkuvan kiireentunteen vuoksi. Elämä on sarja “tehtäviä”, joita suoritetaan, kun ne tulevat vastaan. Toimijuutta koetaan tehtäviä hoitaessa.
2. Tietoisempi ajankäyttö ja keskittyminen hyvinvointiin johtavat nykyhetkessä elämiseen. Suhtautuminen työhön ja muihin vaatimuksiin on tiedostetumpaa ja elämässä halutaan toteuttaa selkeämmin itseä. Tietoisemmin valitut itselle tärkeät prioriteetit elämässä ja joustavuus arjessa määrittävät suhdetta aikaan. Toimijuutta koetaan sen myötä, että on tunne paremmasta ajan hallinnasta. Tavoitteet ovat löyhiä ja keskittyvät usein oman hyvinvoinnin ympärille.

Suunta kohti parempaa tulevaisuutta löytyy nykyhetkestä

Voimme kuvata kaksi erilaista lähestymistapaa, joiden avulla pystymme paremmin ymmärtämään, mitä elämä nykyhetkessä tarkoittaa, ja miten se vaikuttaa kykyymme katsoa tulevaisuuteen ja tehdä positiivisia muutoksia omassa elämässämme.

Tehokkaammassa ajankäytössä olemme ylikuormittuneita ja prioriteettien asettaminen haastavaa. Toteutamme muutoksia arjessamme yhtenä ”tehtävänä” muiden joukossa. Vaikuttaminen tässä tapauksessa voisi tapahtua esimerkiksi tuuppauksen (nudging) tai pelillistämisen kautta.

Tietoisemmassa ajankäytössä vaikuttaminen kannattaisi aloittaa ihmisen omasta reflektoinnista. Ihmisille ei voida opettaa uusia elämäntapoja, vaan kannattaa edistää ja luoda tilanteita, jossa ihminen voi itse hiljentyä ja hidastaa omaa elämäänsä ja tätä kautta löytää itselleen syitä ja perusteluita muutokseen.

Jos ihmiset näkevät tulevaisuuden liian synkkänä ja erilaisten kriisien sävyttämänä, onko meillä yhteiskuntana edes olemassa sellaista yhteistä, selkeää ja toiveikasta tulevaisuuskuvaa, jonka pohjalle huomisen yhteiset positiiviset visiot voi rakentaa?

Ajattelemme usein myös, että yksilön ja yhteisön tarkoitusperät ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Haastattelut kuitenkin osoittivat, että yksilön halukkuus toimia on vahvasti sidoksissa henkilökohtaisiin ja oman elämän lähipiiriin liittyviin asioihin. Yhteiskunnalliset ja globaalit haasteet koetaan usein etäisinä ja oman vaikutusvallan ulkopuolisina.

Kävimme ennen selvitykseen ryhtymistä muutamia asiantuntijakeskusteluja ja haluamme kiittää seuraavia henkilöitä asiantuntijuudesta ja inspiroimisesta aiheeseen: Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta, Valtteri Arstila Turun yliopistosta, Sanna Ahvenharju Turun yliopistosta, Juha Haaramo Tilastokeskuksesta, Riitta Hanifi Tilastokeskuksesta sekä Petteri Repo, Jenny Rinkinen, Santeri J. Räisänen, Anna-Riitta Lehtinen, Salla-Maaria Laaksonen, Kaisa Matschoss, Matleena Frisk, Markus-Petteri Laine ja Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskuksesta.