sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kaikista sosiaalisen median alustoista Twitter, nykyinen X, koetaan usein vihoviimeiseksi roihuavaksi roskispaloksi, joka antaa kovin vähän aineksia rakentavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, saati yhteisymmärryksen rakentamiseen. Silti siitä on yllättävän vaikea kääntää katsettaan pois. Tämä huomion kaappaaminen sekä tuntemusten ja reaktioiden herättäminen on Twitterin/X:n ja muiden some-alustoja tarjoavien datayritysten vallan ydintä. Alustayritysten bisneksen ydintä onkin tämä vallan jälleenmyynti mainostajille – keinot kohdentaa mainoksia tietyille kohderyhmille on viritetty huippuunsa.
Kansanedustajat Twitterissä -jatkoanalyysin yksi tavoitteista oli vertailla, miten maailman myllerrys on vaikuttanut päättäjien viestintään vuosien 2019 ja 2023 välillä. Politiikan tekemistä, kampanjointia ja vaikuttamista sosiaalisessa mediassa olisi tärkeää havainnoida ja analysoida nykyistä jatkuvammin, näkyvämmin ja kokonaisvaltaisemmin, sillä kyse ei ole pelkästään informaatioympäristöön liittyvistä turvallisuuskysymyksistä, vaan yhteiskunnallisen keskustelun ja sitä kautta demokratian edellytyksistä ja tulevaisuudesta.
Nyt tehty analyysi toimii ikään kuin laajempana pysäytyskuvana poliittisesta vaikuttamisesta Suomessa tietyllä aikavälillä ja tietyllä alustalla. Samalla se toivottavasti toimii myös keskustelunavauksena siitä, millaisena näemme toivottavan yhteiskunnallisen keskustelun, vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen tulevaisuudessa.
Aihe on tärkeä, sillä viime vuodet ovat opettaneet meitä katsomaan monikanavaista informaatio- ja mediaympäristöämme uusin silmin. Kamppailuun eri maailmankatsomusten ja arvomaailmojen välille on kehittynyt entistä voimakkaampia aseita. Niitä ovat datan käyttö, kehittyvät teknologiat kuten tekoäly sekä informaatiovaikuttamisen uudet muodot. Kilpailu teknologiakehityksen tuomasta vallasta limittyy 2020 geopolitiikassa kamppailuun demokratian elintilasta globaalisti.
Samalla koko yhteiskunnan resilienssin eli esimerkiksi kriisinsietokyvyn kannalta entistäkin tärkeämmäksi on tullut yksilöiden, yhteisöjen ja instituutioiden kyky käsitellä, suodattaa ja jalostaa tietoa. Kehityksen nopeuteen nähden dataan ja algoritmeihin perustuvista vallan ja vaikuttamisen muodoista puhutaan edelleen suhteellisen vähän yhteiskunnan mittakaavassa ja kulttuurisina, viestinnällisinä tai sosiaalisina ilmiöinä. Sen sijaan huomiomme – ja myös perinteisen median kautta muodostuva julkisuus – kohdistuu edelleen useimmiten yksittäisiin somekohuihin tai -ilmiöihin kerrallaan.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Päättäjät ja kansalaiset pelaavat alustajättien säännöillä
Kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen myötä yhteiskunnan ja päätöksenteon kriisinsietokykyyn kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Tästä huolimatta arviot yhteiskunnallisen keskustelun kehittymisestä selvästi huonompaan suuntaan ovat viime aikoina seuranneet toisiaan. Some-keskustelun logiikan on esimerkiksi arvioitu vaikuttavan myös eduskunnassa käytäviin keskusteluihin. Ylen Hyvin sanottua -kampanjan vastikään teettämässä kyselytutkimuksessa puolestaan lähes 70 prosenttia suomalaisista näki keskusteluilmapiirin huonontuneen.
Keskusteluilmapiiristä ja -tyyleistä huolestuminen voi kuulostaa pieneltä huolenaiheelta verrattuna ilmastonmuutoksen tai sotien kaltaisiin katastrofeihin. Kyky käsitellä jännitteitä ja erilaisten mielipiteiden kirjoa sekä luottamus esimerkiksi oikeusvaltioon on kuitenkin liberaalin demokratian kovaa ydintä. Tätä ydintä keskustelukulttuurin kärjistyminen voi osaltaan nakertaa. Taito käsitellä jännitteitä ja käydä niistä kriittistä mutta rakentavaa keskustelua puolestaan heijastuu vähintään pitemmällä aikavälillä myös kansalliseen päätöksentekokykyyn. Se taas vaikuttaa kykyymme ennakoida erilaisia kriisejä ja odottamattomia kehityskulkuja sekä reagoida niihin.
Asiaa tulisi miettiä nimenomaan järjestelmätasolla. Seuraava vertauskuva urheilusta valaisee, miksi. Suomalaisten suosikkilaji jääkiekko on muuttunut paljon vaikkapa 1990-lukuun verrattuna. Lajiin on tullut esimerkiksi huomattavasti enemmän vauhtia ja taktisuutta siinä missä mailaa ei enää saa käyttää yhtä paljon vastustajien pysäyttämiseen kuin takavuosikymmeninä. Myös vanhan ajan nyrkkitappelut ovat käyneet harvinaisemmiksi ja ne myös herättävät entisaikoja enemmän kielteistä reaktioita ympäröivässä yhteiskunnassa.
Lajin evoluutiota ei kuitenkaan ole määritelty pelkästään tai edes ensisijaisesti kentällä yksittäisissä otteluissa tai yksittäisillä tuomarin tuomioilla, vaan myös ja ennen kaikkea lajiliittojen ja NHL:n kabineteissa tehdyillä linjauksilla ja sääntömuutoksilla. Pelaajat luonnollisestikin pelaavat yksittäisissä otteluissa kulloistenkin sääntötulkintojen puitteissa, niiden rajoja jatkuvasti tunnustellen, oman ja joukkueensa lyhyen aikavälin etu ja menestys mielessä.
Uusi, entistä vauhdikkaampi ja monella tapaa myös siistimpi jääkiekko on lajina nostanut esiin uudenlaisia, entistä monipuolisempia ja luisteluvoimaisempia pelaajatyyppejä, jotka eivät olisi pärjänneet yhtä hyvin takavuosikymmenien lihamyllyssä ja mailaviidakossa. Tämä on tehnyt pelistä monipuolisempaa ja viihdyttävämpää.
Mitä algoritmien kehittäjien harvainvallan tilalle?
Keskeinen kysymys yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen tulevaisuuteen liittyykin siihen, kuka päättää pelisäännöt ja tyylin, jolla yhteiskunnallista keskustelua käydään? Miltä päätöksenteko ja päättäjät näyttävät vastedes ja ketkä näiden näkymien myötä haluavat osallistua keskusteluun tai pyrkiä itse vaikuttamaan maailman menoon?
Urheiluanalogiaa jatkaen, sosiaalisessa mediassa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun osalta lajin säännöistä ja kehityskuluista päättävät nyt muutamat globaalit data-alustayritykset. Niin me kansalaiset kuin päättäjätkin, esimerkiksi kansanedustajat, pelaamme peliä parhaaksi katsomallamme tavalla näitä ylhäältä annettuja sääntöjä hyödyntäen. Samalla meillä on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaisia aiheita tai millaisia viestinnän tyylejä alustojen algoritmit palkitsevat näkyvyydellä ja sen mukanaan tuomalla vaikuttavuudella, eli kommenteilla, tykkäyksillä ja jaoilla.
Tämän vuoksi olisi oleellista pohtia, olemmeko valmiita puolustamaan ja uudistamaan liberaalidemokratian ydintä. Kehitämmekö esimerkiksi uusia, nykyistä rakentavamman keskustelun foorumeita tai ottamaan käyttöön uusia osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja – niin päättäjille kuin kansalaisille? Tämä edellyttäisi kansallisesti nykyistä strategisempaa ja kokonaisvaltaisempaa otetta demokratian kehittämiseen. Kehitystyö tulisi nähdä rahan arvoisena tulevaisuusinvestointina ajassa, jolloin demokratian elintila globaalisti kapenee.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Informaatio- ja mediaympäristön kehitys kulkee monella tapaa käsi kädessä demokratiakehityksen kanssa. Vuonna 2021 julkistetussa selvityksessä Mediavälitteinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen hahmottelimme mediaympäristölle neljä tulevaisuuskuvaa, jotka katsoivat noin vuoteen 2030.
Tulevaisuuskuvat erosivat toisistaan sen suhteen 1) millainen rooli vanhoilla ja uusilla tiedon portinvartijoilla tulee ehkä olemaan, 2) kuka ylipäätään päättää, miten mediavälitteistä valtaa käytetään ja 3) kuinka voimakkaasti eri väestöryhmien käsitykset mediatodellisuuksista tulevat erkaantumaan toisistaan. Tulevaisuuskuvista dystooppisin, huomioalgoritmien tyrannia muistuttaa eniten nykytilaa.
Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä tarttua käytännön toimiin, joilla voisimme päästä toivottavammille kehityspoluille ja esimerkiksi kääntää teknologian mahdollisuudet luottamuksen ja osallistumisen tueksi niiden rapauttamisen sijaan. Helppoja lääkkeitä järjestelmätason ongelmiin on harvoin tarjolla. Niitä ei ole myöskään media- ja informaatioympäristön tai yhteiskunnallisen keskustelun tervehdyttämiseen. Alla on kuitenkin muutamia ideoita siitä, mistä voisimme aloittaa.
