sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Digitalisaation läpileikkaava vaikutus yhteiskuntaamme ja arkeemme pakottaa meidät tarkastelemaan yksilön ja yhteiskunnan välisiä suhteita uudelleen dataan pohjautuvan vallan näkökulmasta. Voi olla jopa aihetta miettiä, pitäisikö meidän pyrkiä hahmottelemaan uudenlainen ”datayhteiskuntasopimus” yhteiskuntafilosofi Thomas Hobbesin hengessä. Hobbes teki yhteiskuntasopimuksen käsitteen tunnetuksi hahmottaessaan tapaa, jolla ihmiset järjestäytyvät yhteiskunnaksi.
Näin todetaan dosentti Henrik Rydenfeltin Sitralle kirjoittamassa muistiossa Data, valta ja demokratia, joka tarkastelee digitaalisen aikakauden valtasuhteita yhteiskuntatieteellisiin valtateorioihin nojautuen. Muistion on tilannut Sitran projekti Digitaalinen valta ja demokratia. Projektijohtaja Jukka Vahti sanoo, että elämme keskellä murrosta, jota leimaavat datan keräämisen ja hyödyntämisen räjähdysmäinen kasvu sekä informaatioympäristömme nopea muutos.
”Siinä missä valtioilla oli aiemmin lähes monopoli tiedon keräämiseen kansalaisista, nykyisin henkilödataa keräävät ja hyödyntävät tehokkaimmin erilaiset alustayritykset. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös valtion, päättäjien, kansalaisten ja yritysten totunnaisiin rooleihin ja valtasuhteisiin. Tämä murros kuitenkin näkyy yllättävän vähän erilaisissa kansallisissa demokratia- tai digitalisaatiostrategioissa. Enemmän huomiota tulisi myös kiinnittää siihen, miten ihmiset – joko yksin tai yhdessä – voisivat olla aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita digitaalisella aikakaudella ja miten meidän digitaalista autonomiaamme voitaisiin vahvistaa”, Vahti sanoo.
Demokratia itseään korjaavana ja dataa hyödyntävänä prosessina
Sitran Demokratia ja osallisuus -teeman johtajan Veera Heinosen mukaan nyt julkistettu muistio täydentää Sitran aiempia julkaisuja digitalisaation ja demokratian välisistä suhteista. Samalla se tarjoaa teoreettista kontekstia teknologian ja demokratian sekä digitaalisen vallan tarkasteluun.
”Demokratian ja osallisuuden eri muotojen kannalta digitalisaatio vaikuttaa yhteiskuntaamme läpileikkaavasti. Siksi digitaalisen vallan eri ulottuvuuksien tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää niin kansalaisille kuin päättäjille, järjestöille ja yrityksillekin. Muistio tarjoaa aineksia pohtia demokratian vaihtoehtoisia tulevaisuuksia”, Heinonen sanoo.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Uusi informaatioympäristö ja median moninaisuus haastavat demokraattiset ihanteet rationaalisesta ja informoidusta julkisesta keskustelusta sekä sen kautta muodostuvista konsensuksista päätöksenteon pohjana. Muistiossa hahmotellaan vaihtoehtoista visiota filosofisen pragmatismin pohjalta. Pragmatistit esittivät ajatuksen yhteiskunnallisesta päätöksenteosta tieteellisen tutkimuksen kaltaisena itseään korjaavana prosessina, jossa sekä yhteisiä tavoitteita että niiden saavuttamisen keinoja koetellaan sosiaalisissa käytännöissä.
Muistion kirjoittanut Henrik Rydenfelt näkee, että nykyinen digitaalinen teknologia tarjoaisi tällaiselle kokeilevalle demokratialle ennennäkemättömät mahdollisuudet.
”Datavalta kertyy yhä ylikansallisille suuryrityksille vähäisin rajoituksin. Mitä jos dataa kerättäisiin pikemminkin koko yhteiskunnan hyödyksi? Valtiot ja hallinnot ovat toki jo innostuneet datan ja informaation tarjoamista näkymistä. Datan yhteiskunnallisesta hyödyntämisestä tulee kuitenkin sopia avoimesti, yksilön vapautta ja valintaa kunnioittaen. Tämä on yksi länsimaisten yhteiskuntien ajankohtaisimmista haasteista ja mahdollisuuksista,” pohtii Rydenfelt.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.