Mitä jos kiinnittäisit huomiosi heikkoihin signaaleihin?

Jakson tekstilitterointi

[äänite alkaa]

[00:00:03]: Tämä podcast on nauhoitettu helmikuussa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Anna Wartiovaara [00:00:15]: Mitä jos vessanpönttösi hakkeroidaan? Mitä jos poliitikkojen sijaan asioista päätätkin sinä tai algoritmi? Mitä jos et pääse työpaikalle ilman hymyä? Mitä jos? Tällä kertaa Hyvää huomista -tulevaisuuspodcastissa mitäjossitellaan oikein luvan kanssa, kun aiheena on heikot signaalit. Minä olen Anna Solovjew-Wartiovaara Sitrasta, ja tällä kertaa juontamassa kanssani, etäyhteyksien päässä, on Jukka Vahti. Mitäs kuuluu langan toiseen päähän Tampereelle?

Jukka Vahti [00:00:49]: No kiitos kysymästä, Tampereella tilanne on ainakin päälle päin rauhallinen, mutta ainahan se vähän mietityttää, että korvataanko meidät kaikki tamperelaiset kohta suhivihi huomaamatta roboteilla, niin kuin tapahtui siinä yhdessä demokratian tulevaisuutta tutkailevassa novellikokoelmassa, mistä aikaisemmin tässäkin podcastissa on ollut puhetta. Mutta siis toistaiseksi ei ole mistään tällaisesta merkkejä. Kaikki hyvin, kiitos kysymästä. Mukavaa olla täällä.

Anna Wartiovaara [00:01:16]: Mahtavaa. No tämä vuosi 2022 on edellisten vuosien linjalla jatkanut, eli yllätyksiä on piisannut tänäkin vuonna. Ja tuntuu, että niitä putkahtelee sieltä sun täältä. Tämän kertainen aihe, Jukka, taitaa sopia hyvin tähän yllätysten aikaan.

Jukka Vahti [00:01:34]: Kyllä vain. Tässä 23:nnessa tulevaisuuspodcastin jaksossa puhutaan heikoista signaaleista. Sitra julkaisi tuossa vuoden alussa selvityksen Heikot signaalit 2022 – tarinoita tulevaisuuksista. Ja tänään keskustelemme siitä, mitä ne heikot signaalit oikein ovat, miksi niiden tarkkailu on tärkeää ja mihin kaikkeen niitä voi hyödyntää. Ja puhutaanpa siitäkin, miten heikot signaalit oikein liittyvät muotoiluun.

Anna Wartiovaara [00:02:07]: Ja ohjelman juoksutus menee tänään niin, että jutellaan aluksi Sitran ennakoinnin asiantuntijan Mikko Dufvan kanssa, ja sitten keskusteluun liittyy museolehtori Hanna Kapanen Designmuseosta. Tervetuloa podiin, Mikko! Liityt mukaan Tampereelta sinäkin. Mitäs yllättävää Tampereelle kuuluu?

Mikko Dufva [00:02:26]: Ei kauhean yllättävää. Ellei auringonpaistetta sellaiseksi lasketa.

Anna Wartiovaara [00:02:30]: No se on kyllä yllättävää.

Jukka Vahti [00:02:33]: Mikko, sinä teet töitä Sitran ennakoinnin puolella, ja ihan jo näihin heikkoihin signaaleihinkin liittyen vähän niin kuin elät työksesi yllätysten keskellä. Niin yllättääkö sinua [?? 00:02:46]

Mikko Dufva [00:02:48]: No kyllä täytyy myöntää, että kyllä silti yllättää nämä kaikennäköiset asiat, mihinkä törmää. Mutta ei ehkä niinkään tulevaisuus. Tulevaisuuden suhteen on hyvin tavanomaisia näkemyksiä. Mutta kaikki tämmöiset, juuri nämä heikot signaalit, mistä tänään puhumme, sellaiset yllättävämmät asiat yllättävät. Kaikki se, mitä tapahtuu tässä nykyhetkessä. Mutta otan ne yllätykset ehkä sellaisena, että ne  ovat myös mahdollisuuksia vähän parantaa sitä ymmärrystäni tästä maailmasta ja siitä, mitä kaikkea voikaan tapahtua.

Anna Wartiovaara [00:03:22]: No kertoisitko, Mikko, vähän, mitä nämä heikot signaalit oikein ovat?

Mikko Dufva [00:03:27]: No heikko signaali on tällainen muutoksen ensioire tai merkki jostain mahdollisesti nousevasta asiasta. Eli ne ovat sellaisia asioita, mitkä ovat tässä hetkessä ihan oikeasti tapahtuneet, mutta jotka saattavat olla ehkä sellaisia, jotka vähän haastavat meidän ajatteluamme. Ne ovat sellaisia, mitkä me helposti ohitamme tai ajattelemme, että onpas kummallista. Ja unohdamme sitten heti seuraavassa hetkessä. Mutta ehkä tässä heikkojen signaalien tarkastelussa oleellista onkin se, että me hetkeksi pysähdymme siihen, että kertoisivatko nämä jotain kiinnostavaa tulevaisuudesta. Mitä jos tällainen meistä yllättävältä tuntuva asia yleistyisikin, niin minkälaisia tulevaisuuksia siitä avautuisi.

Jukka Vahti [00:04:12]: Sitra on pitkään tehnyt tällaisia megatrendilistoja. Ja ehkä tällaiset trendit tai megatrendit ovat ylipäätään ihmisille jossain määrin tutumpia kuin heikot signaalit. Niin miten nämä heikot signaalit eroavat tällaisista muista trendeistä?

Mikko Dufva [00:04:29]: No trendit tosiaan ovat useasti aika tuttuja, ja ne eivät välttämättä ole niin kauhean yllättäviäkään. Ja megatrendit varsinkin ovat sellaisia, jotka yleensä aika hyvin suomalaiset tuntevat. Eivätkä ne kauhean nopeasti edes muutu. Heikot signaalit puolestaan ovat luonteeltaan paljon epävarmempia ja yllättävämpiä. Mutta kyse on myös tällaisesta lähestymistavan erosta; trendit kertovat tällä hetkellä meneillään olevista muutoksista ja oikeastaan siitä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Heikot signaalit puolestaan ehkä puhuvat enemmän tällaisista epäjatkuvuuksista ja siitä, mitä jos jotain vähän yllättävämpää tapahtuisi. Siten ne ehkä haastavat sitä, mihin olemme tottuneet. Ja haastavat meidän nykyisiä toimintamallejamme, haastavat meidän nykyisiä määritelmiämme, haastavat sitä nykyisyyttä. Ja siten avaavat ehkä toisenlaisia tulevaisuuksia ajateltavaksi.

Anna Wartiovaara [00:05:31]: Tuossa selvityksessä oli muuten paljon noita mitä jos -kysymyksiä. Oliko siellä jokin itsellesi lemppari mitä jos -kysymys?

Mikko Dufva [00:05:40]: Ai että. Kyllä ne kaikki olivat hyvin suosittuja. Ehkä minä tykkään hämmentävyydessään tästä mitä jos -kysymyksestä, että mitä jos kaikki on harhaa? Siihen voi aina välillä, kun lukee uutisia, palata.

Anna Wartiovaara [00:06:01]: Niin, mitä jos mekään emme oikeasti ole täällä, vaan meidän äänemme on muutettu, ja joku muu tuolla puhuu sitten meidän sijastamme. No mitä, Mikko, miksi joskus joku sanoo jonkin heikon signaalin, ja minä olen ihan että ei, tuo on ihan vanha juttu. Minähän olen kuullut tuon jo pari vuotta sitten. Ja joskus taas toisin päin. Minä sanon, että ai vitsi, mikä mahtava signaali tuolta bongahti, ja sitten joku sanoo, että ei ei ei, tuostahan on nyt jo monta vuotta puhuttu. Miksi joskus heikko signaali ei tunnu toiselle heikolta signaalilta?

Mikko Dufva [00:06:32]: No heikot signaalit riippuvat, tai niiden yllätyksellisyys riippuu tulkitsijasta ja tulkinnasta. Me kohtaamme elämässämme erilaisia asioita ja elämme siten hieman erilaisissa maailmoissa. Ja kiinnitämme myös huomiota erilaisiin asioihin. Jos ajatellaan, että vaikka työskentelen päivittäin synteettisen biologian parissa ja muokkailen hiivaa tekemään vaikka mitä, niin eipä se kauhean yllättävää ole. Se on ihan täysin arkipäivää minulle. Kun taas sitten jollekin toiselle se saattaa olla hyvinkin yllättävää ja vaikeaa edes ymmärtää, mitä siinä tapahtuu. Tämä näkemyksestä riippuminen tai se, että nämä heikot signaalit ovat juuri vähän siitä tulkitsijasta ja tulkinnasta riippuvaisia, on oikeastaan myös mahdollisuus siihen, että me voimme tunnistaa niitä meidän omia oletuksiamme, omaa näkökulmaamme tulevaisuutta kohtaan. Ehkä myös ymmärtää toisia, että minkä takia tämä ei ollut sinulle yllättävää. Että okei, sinä katseletkin tulevaisuutta tällaisesta tulokulmasta.

Jukka Vahti [00:07:47]: Tässä puheena olevassa Heikot signaalit -selvityksessä on näistä signaaleista muodostettu myös tällaisia pieniä tulevaisuustarinoita. Lukisitko sinä, Mikko, meille yhden näytetarinan.

Mikko Dufva [00:08:00]: Tämä tarina liittyy tällaiseen mitä jos -kysymykseen kuin mitä jos valvonta lisääntyy. ”Poskipäihini sattuu, kun jälleen hymyilen päästäkseni sisään työpaikalle. Vaikka vielä hieman väsyttää, koitan näyttää keskittyneeltä, sillä tiedän, että joukko valvontakameroita seuraa toimiani. Astelen reippaasti eteenpäin, jotta onnistuisin huijaamaan älykenkiäni, vaikka älytatuointiini se ei taida vaikuttaa.”

Jukka Vahti [00:08:30]: No tuo herättää monenlaisia ajatuksia ja ristiriitaisia tuntemuksia. Näitä voi varmaan kukin sitten selvitystä lukiessaan tutkailla, että miltä tuntuu ja mitä mietteitä herää. Mutta kerrotko vielä, miksi tähän raporttiin tai selvitykseen haluttiin tällaisia tarinoita? Eikös selvitysten pitäisi olla enemmän tällaista kuivaa asiatekstiä ollakseen uskottavia?

Mikko Dufva [00:08:58]: No ehkä sitä kuivaa asiatekstiä on ihan riittävästi jo maailmassa olemassa. Ja toki näiden tarinoiden perässä, en sanoisi ehkä kuivaa, mutta on myös sitä analyysiä. Tulevaisuuspohdinnoissa usein on vaan se pieni haaste, että ne jäävät kauhean kaukaisiksi. Tai ne jäävät kauhean abstraktille tasolle. Tulevaisuus kuitenkin tapahtuu ihmiselle, me kuitenkin elämme siellä tulevaisuudessa. Jotenkin on hirveän oleellista, että pystyisimme saamaan siitä kiinni ja sisäistämään, varsinkin tällaisia yllätyksellisempiä muutoksia. Niin me saisimme jollain tavalla sisäistettyä, mistä tässä oikeastaan on kyse. Ja siten ehkä päästyä myös kiinni siihen, miltä se tulevaisuus tosiaan tuntuu. Minkälaisia tunteita herää näistä kehityskuluista. Ja siten voidaan paremmin ehkä keskustella siitä, mikä on toivottavaa. Mitä me haluamme että tapahtuisi, mitä me haluamme estää. Ja meillä on paremmat edellytykset rakentaa yhdessä niitä toisenlaisia innostavia tulevaisuuksia.

Anna Wartiovaara [00:10:08]: Mennään kohta tarkemmin vielä tähän tulevaisuuksien kokemiseen. Mutta annapa vielä vähän vinkkinä, että jos ihminen tai organisaatio on nyt bongaillut tällaisia heikkoja signaaleja, niin mitä sitten tapahtuu? Mitä niillä voi tehdä?

Mikko Dufva [00:10:23]: Yleinen käyttö näille heikoille signaaleille on se, että voidaan vähän reflektoida, peilata tätä omaa toimintaa tai vaikkapa organisaatiotapauksessa strategiaa. Jos tällainen signaali ja sen kertoma asia laajemmin ymmärrettynä tapahtuisi ja yleistyisi, niin kuinka hyvin meidän toimintamallimme ja strategiamme enää pätisivät. Kuinka hyvin me olemme varautuneita tällaiseen tilanteeseen. Mutta ehkä vielä oleellisempaa on miettiä, kertovatko nämä signaalit jostakin sellaisesta uudesta mahdollisuudesta. Jostain sellaisesta, mitä me haluaisimme itse asiassa vahvistaa, jotta se tulevaisuus olisi parempi. Tai kertovatko nämä jostain sellaisesta uhasta, jonka me haluaisimme kääntää johonkin toiseen suuntaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli minä näen nämä vahvasti tällaisina ikään kuin siemeninä, joista voi kasvaa jotain todella innostavaa tulevaisuutta.

Jukka Vahti [00:11:34]: Tuossa selvityksessä sanotaan, että meidän vanhat näkemyksemme tulevaisuudesta eivät enää riitä. Tarvitaan toisenlaisia tarinoita tulevaisuuksista ja nykyisten tarinoiden haastamista. Ehkä tuossa edellä jo osittain tähän vastasitkin, mutta miksi näin? Ja miten heikot signaalit tässä auttavat?

Mikko Dufva [00:11:53]: Jos ajatellaan ihan megatrendejä ja sitä, mitä ne kertovat tästä meidän tämänhetkisestä tilanteestamme, niin on aika ilmiselvää, että jotain tarvitsisi tehdä. Me emme voi jatkaa näin, niin kuin me olemme tottuneet jatkamaan. Meidän täytyy muuttaa meidän yhteiskuntamme rakenteita ja toimintatapoja ja taloutta ja kaikkea aika merkittävällä tavalla, jotta me voimme elää maapallon kantokyvyn rajoissa ja jotta me voimme vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tarvitsee samaan aikaan sekä haastaa niitä vanhoja ajatuksia tulevaisuudesta. Me ehkä olemme vähän jumissa joissain sellaisissa vanhoissa käsityksissä, ja niitä pitäisi pystyä haastamaan. Mutta tietenkin, jos me pelkästään vain haastamme, niin sitten me jäämme helposti vähän tyhjän päälle, ja ahdistus vain kasvaa. Meidän pitää pystyä myös kuvittelemaan toisenlaisia tulevaisuuksia. No heikot signaalit auttavat sekä tässä haastamisessa että kuvittelemisessa. Ne osoittavat, että asiat voivat olla toisin ja antavat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten joissain paikoissa ehkä asiat jo ovat toisin, ja tapahtuu jotain meille yllättävää. Samalla ne antavat konkreettisia esimerkkejä siitä, minkälainen se tulevaisuus voisi olla. Ja antavat meille ikään kuin kuvastoa ja sanastoa siihen, että me pystymme kuvittelemaan toisenlaisia tulevaisuuksia.

Anna Wartiovaara [00:13:23]: Ja otetaan tähän väliin yleishyödyllinen tulevaisuustietoisku siitä, miten niitä heikkoja signaaleja voi oikein ottaa haltuun.

Jukka Vahti [00:13:33]: Kiinnostavatko heikot signaalit eli muutoksen ensioireet? Hyvä. Tässä viisi vinkkiä niiden haltuun ottamiseen. 1. Avarra. Tunnista oman ajattelusi katvealueet. 2. Havainnoi. Etsi kokoelma signaaleja lehdistä, somesta, keskustelupalstoilta. 3. Tulkitse. Tee signaalien pohjalta mitä jos -kysymyksiä. 4. Tarinoi. Tee yhdestä mitä jos -kysymyksestä tulevaisuustarina. 5. Keskustele. Juttele kavereiden kanssa, mitä tarinasta voisi oppia nykyhetkessä.

Anna Wartiovaara [00:14:10]: Tervetuloa takaisin, ja tervetuloa mukaan keskusteluun museolehtori Hanna Kapanen Designmuseosta. Mitä museolehtori oikein tekee?

Hanna Kapanen [00:14:21]: Kiitos, kiva olla mukana. Museolehtori toimii museossa, ja oman työpöytäni asioita ovat yleisötyön suunnittelu museossa ja tuotantojen parissa toimiminen. Museothan tukevat niin sitä yleisötyön toteutumista näyttelyiden ja kokoelman äärellä, mutta toimimme myös todella laajasti kasvatuksen ja koulutuksen ja oppimisen tukena.

Anna Wartiovaara [00:14:47]: No olet ehtinyt myös tutustua heikkoihin signaaleihin tässä alkuvuonna. Minkälaisia oivalluksia sinulle on herännyt ihan tästä Heikot signaalit -selvityksestä?

Hanna Kapanen [00:14:58]: Minä koin tämän jotenkin sellaisena selvityksenä, että sitä oli kyllä tosi iso ilo lukea. Ja se oli arvokas siinä, että se kutsuu ihan kaikkia mukaan miettimään heikkoja signaaleja, jotenkin hyvin sellaisella arjen tasolla. Että mistä sieltä ihan oman arjen ja arkisen ympäristön piiristä voikaan bongata niitä mahdollisuuksia tulevaisuuden pohtimiselle. Ja oli tosi ihana oivallus, että sitä tulevaisuutta tehdään nyt, ja sille kannattaa olla juuri tässä hetkessä hereillä. Oikeastaan mielestäni oli melkein tämä selvitys sellainen työkirja tai opas sille, kuinka jokainen voisi tietoisesti tutkia tulevaisuutta osana arkeaan.

Anna Wartiovaara [00:15:50]: Otetaan tähän väliin tällainen heikkojen signaalien pöytäkierros. Eli Hanna, aloitetaanpas sinusta. Minkälaisia signaaleja olet bongannut vaikka muotoilun, tai ihan mistä vain, miltä vain saralta?

Hanna Kapanen [00:16:02]: Minä tuossa kuljin tänään museossa, ja meillä on itseasiassa yksi sellainen signaali tuolla, jonka haluan nostaa tähän keskusteluun. Meillä on parhaillaan esillä Intiimin kosketus -näyttelyssä tällaisen Amsterdamissa toimivan digitaalisen muotitalon The Fabricantin teos. Ja he luovat siis fyysisten vaatteiden sijaan digitaalisia 3D-vaatesimulaatioita. Ja nämä vaatesimulaatiot on mahdollista pukea avatarien tai valokuvatun kehon päälle. Ja jollain lailla tämän tyyppinen teos siinä teoksessa vielä, jota meillä esitellään, siinä on käytetty keinoälyä. Ja sitten ikään kuin keinoälyn tuottaman Pariisin muotiviikon näytöksiä hyödyntävän aineiston pohjalta suunnittelija on inspiroitunut ja tehnyt lopullisia versioita näiksi asuiksi. Tällainen teos on kyllä tosi hyvä esimerkki siitä, että voi lähteä aika monenlaisia tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä pohtimaan. On se sitten suunnittelijan rooliin, jotenkin tällaiseen ihmisyyteenkin liittyviä, että missä se suunnittelijaihminen toimii näissä prosesseissa. Sitten toisaalta tavallaan tämä murros, että on vaate, joka yleensä ymmärretään tällaisena materiaalisena, niin myös se, että millainen rooli tällaisella digitaalisella aineettomalla suunnittelulla on ja mitä se tarkoittaa vaikka meidän ehkä kuluttamiseenkin liittyen.

Anna Wartiovaara [00:17:49]: Miltäs, Mikko, digitaaliset vaatteet kuulostavat? Pukisitko päällesi?

Mikko Dufva [00:17:54]: No minä itseasiassa törmäsin tätä Heikot signaalit -raporttia tehdessä samaan myös tällaisen markkinoinnin tai liiketoimintamallin kautta. Että markkinoinnissa oltaisiin siirtymässä tällaiseen avatarille suunnattuun markkinointiin. Ei siis sille avatarin omistajalle, vaan juuri kohdennetaan se markkinointi tällaiselle kuvitteelliselle digitaaliselle hahmolle. Se on mielestäni aika kiinnostava signaali tähän liittyen.

Anna Wartiovaara [00:18:28]: Oliko, Mikko, sinulla joku toinenkin signaali?

Mikko Dufva [00:18:31]: Joo. Minä tuossa eilen törmäsin tällaiseen, mikä jäi kyllä vahvasti päähän. Kongossa on kidnapattu muurahaiskäpy, ja siitä vaaditaan lunnaita. Muurahaiskävyt ovat siis hyvin uhanalaisia, ja nyt siis vaaditaan luonnonsuojelijoilta lunnaita. Ja nyt on pieni ongelma siinä, että jos nämä lunnaat maksetaan, niin tämä antaa vaan tällaisen uudenlaisen bisnesmahdollisuuden, tehdä tätä jatkossakin. Ja toki sitten, jos lunnaita ei makseta, niin uhanalainen laji on entistä uhanalaisempi. Mutta ihan kunnon kidnappaus kyseessä. Kidnappaajat ovat lähettäneet myös videoita siitä, että tämä muurahaiskäpy on edelleen hengissä. Ehkä voi ajatella myös tästä sitä, että miten me suhtaudumme muihin eliöihin, oltiin sitten kidnappaajia tai lunnaiden maksajia.

Anna Wartiovaara [00:19:34]: Mielenkiintoista. Mitenkäs, Jukka?

Jukka Vahti [00:19:36]: No toisistamme tietämättä olemme päätyneet, meillä on tutka osoittanut jotenkin samaan suuntaan. Että oikeastaan aika samantyyppinen ajatus kuin Mikolla, ehkä vähän yleisemmällä tasolla vain. Olen ollut aistivinani uudenlaista virettä ehkä juuri keskustelussa siitä, miten me suhtaudumme eläimiin ylipäätään. Olen jotenkin ajatellut sitä, kun nyt tuntuu siltä, että ilmastonmuutos, ilmastokriisikeskustelu on aivan valtavirtaa, luonnon monimuotoisuudesta käytävä keskustelu on sekin vähän jo breikkaamassa mainstreamiin. Niin luulen, että seuraava sellainen aihe voi olla se, miten me suhtaudumme eläimiin, ja laajempi keskustelu eläinten olemuksesta ja oikeuksista.

Anna Wartiovaara [00:20:22]: Hyvä. Minun heikko signaalini liittyy nyt sitten tylsästi teknologiaan vähän enemmän. Ja toisaalta ei, ehkä enemmän kuitenkin ihmisiin. Nostaisin heikkona signaalina uutisen, joka kertoi, että Facebook uhkaa jättää Euroopan. Ja tästä sitten tuli vähän toisenlaisia tietoja vielä sen perään. Mutta ei niinkään tämä itse uutinen, vaan ehkä ne reaktiot, mitä se herätti. Ainakin omassa kaveripiirissäni tuntui, että siellä oli sellaista helpotusta ja iloa ja vapautuneisuutta, että jes, pääsemmekö kohta täältä pois, täältä somesta. Emme tule kaipaamaan. Ja itse olen lopettanut notifikaatioiden käytön, ja elämänlaatu on parantunut hurjasti. Ja jotenkin odotan kyllä innolla, että pääsisin pois Twitteristä ja Facebookista ja Instagramista. Whatsappia voi olla, että siitä en vielä pääse irti ihan täysin. Jos sekin menee, niin en tiedä, miten pidän yhteyttä. Mutta ehkä pitää alkaa taas soitella sitten kavereille. Ehkä sekin on ihan hyvä juttu.

Jukka Vahti [00:21:34]: Mielenkiintoisia signaaleja bongailtu eri suunnista. Mutta jos palataan päivän aiheeseen, niin tosiaan Designmuseo ja Sitra tuottavat ensi syksynä näyttelyn tulevaisuuden esineistä ja asioista. Kerrotko, Mikko, miksi Sitra halusi lähteä tällaiseen projektiin mukaan? Tämän jo mainitun kirjoitetun selvityksen lisäksi.

Mikko Dufva [00:22:00]: No meille oli oikeastaan tässä heti projektin alkuvaiheessa, kun lähdimme tätä tekemään, aika selvää, että haluamme tuoda nämä pohdinnat mahdollisimman konkreettiselle tasolle. Ja toki nämä tarinat ovat yksi tapa tehdä sitä, mutta ei tarinoillakaan päästä ehkä ihan kiinni siitä koko aistien kirjosta, millä me voisimme päästä kiinni tulevaisuuksiin. Ja sen takia pohdimme heti alusta asti, miten voisimme tehdä jonkin tällaisen joko tulevaisuuden esineiden näyttelyn tai jonkin tavan tuoda ne tulevaisuudet koettavaksi nykyhetkeen. No sitten, kun Designmuseolla oli vähän tähän teemaan liittyen tällainen haku, niin totesimme, että tässä on loistava tilaisuus. Ja ihan mahtavaa päästä nyt tekemään tätä oikein kunnolla, tuoda tällaiset tulevaisuuden esineet tai tulevaisuuden ilmentymät nyt sitten ikään kuin keskustelun virittäjiksi.

Anna Wartiovaara [00:23:07]: Entäs, Hanna, miksi Designmuseo halusi lähteä mukaan tutkiskelemaan heikkoja signaaleja?

Hanna Kapanen [00:23:14]: Jollain tavalla tulevaisuus on nyt tosi pinnalla monessa mielessä, museossa. Mainitsen esimerkiksi, että me jollakin tavalla teemme tulevaisuustyötä jo nyt, koska Helsinkiin on tulossa lähivuosina uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo, joka yhdistää kaksi toimijaa, arkkitehtuurimuseon ja designmuseon ja niiden kokoelmat ja toiminnot yhdeksi uudeksi museoksi. Niin jollain tavalla tämä tulevaisuus on meillä koko ajan läsnä ihan siinä museoarjessa. Tässä avoimessa näyttelyhaussa, mitä kautta tämä Sitran upea näyttelyehdotus meille tuli, niin sen teemana oli uusi tieto. Ja yksi tällainen museon strateginen kulma on toimia uuden tiedon tuottamisen solmukohtana. Me näimme todella herkullisen mahdollisuuden siinä, että voimme toimia tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijoiden ja sitten toisaalta museoalan asiantuntijoiden yhteistyössä tuottamassa ikään kuin uutta tietoa ja ymmärrystä. Ja kun tulen itse sieltä yleisötyön puolelta, niin se, että voimme sitten kutsua tähän työhön mukaan myös yleisöjä ja ihmisiä, on tosi tärkeä mahdollisuus. Näen kyllä, että tulevaisuusteemat ovat tosi pinnalla museoalalla yleensäkin, ja niistä ollaan tosi kiinnostuneita. Ja museoita myös tarkastellaan tällaisina yksinä tulevaisuuden tekemisen paikkoina. Siihen museot kyllä tarjoavat tosi hienon alustan.

Anna Wartiovaara [00:24:58]: No miten yleisö pääsee osallistumaan tähän näyttelyyn?

Mikko Dufva [00:25:05]: No yleisöllä on ollut tässä jo nyt keväällä mahdollisuus osallistua tällaisiin yhteismuotoilun työpajoihin, mitä me olemme kolme kappaletta järjestäneet. Ja niissä on tarkoitus vähän tämän Heikot signaalit -selvityksen pohjalta ikään kuin syventää sitä, minkälaisia tulevaisuuden ilmentymiä näistä tarinoista voisi kummuta. Ja minkälaiset teemat ylipäänsä ovat kiinnostavia, ja minkälaisista näkökulmista. Meillä on näissä työpajoissa ollut mukana nämä meidän taiteilija-muotoilijat, jotka sitten toteuttavat nämä varsinaiset esineet, mitä nähdään sitten syyskuussa alkavassa näyttelyssä. Ja itse tässä näyttelyssä, sen aikana on tarkoitus myös järjestää tällaisia yleisötilaisuuksia, joissa ikään kuin näyttelyn ja näiden esineiden tai tulevaisuuden ilmentymien kautta päästään ehkä syvemmälle tällaisiin tulevaisuuskeskusteluihin. Ja jotenkin ehkä suoremmin ja eri aistein kiinni siihen, mitä kaikkea se tulevaisuus voisi olla.

Hanna Kapanen [00:26:21]: Joo, minäkin voisin vaikka jatkaa; näen kyllä, että tässä koko prosessissa on yleisötyöllä tosi keskeinen rooli. Ja näiden työpajojen avulla näen, että se yleisötyö on jo alkanut. Minun täytyy kertoa, että kun seurasin, olen ollut mukana näissä työpajoissa, ja huomasin, että siellä esimerkiksi yksi osallistuja twiittasi, miten ihanaa on, että he ovat mukana tekemässä näyttelyä Designmuseoon. Että heti sellainen myös eri tavalla osallisuuden kokemus siitä, että me mietimmekin näitä asioita yhdessä. Ja tämä itse prosessi on myös tosi kiinnostava. Yleisesti vielä, että mitä tapahtuu, niin kuten Mikko tuossa viittasikin, näyttely avautuu Helsinki Design Weekille, ja on vielä auki sitten ihan sinne seuraavan vuoden tammikuulle saakka. Sillä aikavälillä me ehdimme kyllä kutsua monenlaisia yleisöjä pohtimaan tulevaisuutta sen näyttelyn avulla ja näyttelyn äärelle. Ja se voi olla toimintana hyvin monenlaista; asiantuntijapuheenvuoroja, mutta toisaalta näen tämän näyttelyn sellaisena yleisöä aktivoivana, joka herättää ajatuksia ja kannustaa juuri niihin keskusteluihin teosten äärellä.

Anna Wartiovaara [00:27:38]: Miksi ylipäätään on tärkeää, että yleisö pääsee osallistumaan? Hanna.

Hanna Kapanen [00:27:43]: No ylipäänsä ajattelen jotenkin, että se, mitä museoissakin tapahtuu, niin museot ovat avoimia paikkoja. Ja ne ovat myös jollain lailla henkisesti avoimia. Mehän lähtökohtaisesti haluamme kutsua kaikkia mukaan. Sitten jos me puhumme tällaisesta kuin tulevaisuustiedon tuottamisesta tai miten me lähdemme muotoilun avulla rakentamaan niitä tulevaisuuskuvia, niin on tosi mielekästä, että saamme niihin mahdollisimman monia ääniä mukaan ja pystymme ikään kuin yhdenlaisen tulevaisuuskuvan sijaan luomaan juuri niitä useita tulevaisuuskuvia.

Jukka Vahti [00:28:28]: Minulle tulee tuosta mieleen se, että sieltä voisi varmaan ammentaa oppia myös yhteiskunnan muille sektoreille, kun mietitään hyvin paljon sitä, mitenkä ihmiset voisivat osallistua entistä monipuolisemmin vaikka päätöksentekoon tai mihin tahansa. Niin kuulostaa siltä, että tuossa tekemällä niitä malleja myöskin kehitetään. Että siinäkin mielessä mielenkiintoista. Mutta hei, se ei ole ihan niin itsestään selvää, että tässä ajassa itse kukin jaksaa, pystyy ajattelemaan niitä tulevaisuuksia. Meillä on koronaa ollut tässä yli pari vuotta, sodan uhka Euroopassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oikein tosissaan päällä. Ja myös se tulevaisuus voi näyttää aika synkältä, eikä sitä välttämättä edes jaksa tämän kaiken muun päälle ajatella. Miksi teidän mielestä silti, kaikesta tästä huolimatta, jokaisen pitäisi pysähtyä pohtimaan toisenlaisia tulevaisuuksia? Vai pitäisikö?

Mikko Dufva [00:29:31]: No minä koen, etteivät ne tulevaisuudet ole ahdistavia tai pelottavia sinänsä. Toki siellä on niitä ahdistavia tulevaisuuksia. Mutta se on se nykyhetki, joka on pelottava. Ja sellainen tietynlainen näköalattomuus. Se, jos ei pysty näkemään mitään mahdollisuuksia, mitään positiivista tulevaisuudessa, niin kyllähän se on lamaannuttavaa. Jos me pystymme kuvittelemaan, jos me pysähdymme kuvittelemaan tulevaisuuksia monikossa, siten, että siellä on myös niitä innostavia, toivoa luovia tulevaisuuksia, niin kyllä minä väitän, että se tekee myös tästä nykyhetkestä, ehkä voimaannuttaa toimimaan tässä nykyhetkessä paremmin. Varsinkin, jos me ikään kuin vierailemme tällaisissa tulevaisuuksissa, vähän siitä näkökulmasta, että me osaamme sitten toimia viisaammin tässä nykyhetkessä. Että pystymme ehkäisemään niitä joitain uhkia, mitä tällä hetkellä on. Mutta katsomaan vielä vähän pidemmälle. Ettemme vain ole koko ajan sammuttelemassa tämän hetken tulipaloja, vaan juuri luomassa edellytyksiä sille, että ne tulevaisuudet voivat olla parempia.

Hanna Kapanen [00:30:50]: Todella hyviä näkökulmia, ja juuri niin kuin Jukka tuot esille, että tavallaan koko ajan me olemme muutoksen keskellä ja varmasti ihan sellaisen kiihtyvätahtisenkin muutoksen keskellä. Ja monia mietityttää asiat, niin kuin vaikka maapallon kantokyky tai erilaiset jännitteet, mitä tällä hetkellä on ilmoilla. Ja niillähän on sitten jo ihan vaikutusta sellaisella arkisellakin tasolla. Olemme kaikki tietoisia vaikka nuorten ilmastoahdistuksesta. Varmasti tulevaisuusajattelun piirissä me voimme harjaannuttaa jollain tavalla sitä kykyä myös, millä pystymme kohtaamaan tätä hetkeä ja tulevaa. Ja sitten ehkä parhaassa tapauksessa juuri tuetaan myös sellaista liikettä kohti kestävämpää ja parempaa tulevaisuutta. Koska se, mitä ajattelemme tulevaisuudesta juuri tässä hetkessä, niin sehän vaikuttaa sekä siihen meidän toimintaamme nyt ja se vaikuttaa myös siihen toimintaan tulevaisuudessa. Ja varmasti näissä tulevaisuuteen liittyvissä keskusteluissa sitten yksilötasolla voi pohtia myös ihan sellaisia asioita kuin resilienssi. Mutta sitten myös se sellainen toivon näköalan luominen. Eli tietyllä tavalla aika tärkeää on pyrkiä hahmottelemaan sitä, millaisena se tulevaisuus näyttäytyy. Se ajatus on varmasti siellä, on se tiedostettu tai ei. Ja luulen, että on ihan tärkeää myös ihan lasten ja nuortenkin kanssa antaa myös niiden dystopioiden ja pelkojenkin tulla. Ja toisaalta, että me pääsemme näihin keskusteluihin käsiksi, niin tämä on aika tärkeä juttu. Luulen, että se liittyy aika laajalti sekä meidän, mutta myös koko maapallon hyvinvointiin. Näen, että tämä on tärkeä kenttä kyllä.

Anna Wartiovaara [00:32:55]: No mitäs jos meidän kuulijamme on nyt innostunut heikoista signaaleista tai toisenlaisista tulevaisuuksista, niin minkälaisia vinkkejä voisitte antaa kuulijoille; mistä lähteä liikkeelle heikkojen signaalien kanssa?

Mikko Dufva [00:33:10]: Täytyy tietenkin ensimmäisenä kannustaa lukemaan tuo selvitys. Mutta senkin takia, että siellä on annettu tällainen viiden askeleen ohjelma siihen, miten pääsee liikkeelle. Ja siellä on annettu myös linkkejä siihen, mistä voi katsoa muiden keräämiä signaaleja ja päästä siitä myös ehkä inspiroitumaan pidemmälle. Eikä pidä unohtaa sitä, että kyllä tulevaisuustieto on parasta jaettuna. Ja että voi lähteä ihan liikkeelle siitäkin, että keskustelee kavereiden kanssa siitä, mikä on viime aikoina yllättänyt tai tuntunut naurettavalta tai pöyristyttävältä. Ja mitä jos tällaiset asiat sitten yleistyisivät, mitä kaikkea siitä voisikaan seurata. Ja mitä tästä voidaan oppia, tällaisista toisenlaisista tulevaisuuksista, tässä nykyhetkessä.

Hanna Kapanen [00:34:06]: Kannattaa esimerkiksi nyt sitten seurata tätä tulevan näyttelyn etenemistä. Ja syyskuusta aloitamme sitten näyttelyn äärellä myös tapahtumat. Ja järjestämme yleisölle mahdollisuuksia osallistua museon puolesta myöskin tähän keskusteluun. Lämpimästi tervetuloa vierailemaan! Muutenkin tulevaisuusteemaisiin aiheisiin kannattaa tarttua ja ihan rohkeasti mennä mukaan miettimään ja kertomaan ajatuksiaan ja kuulemaan niitä muiden ajatuksia. Ja näenkin, että jo taide- ja kulttuurikasvatuksen alueella tämä aihe kiinnostaa todella. Ja on todella tärkeää, että tätä työtä mietitään myös esimerkiksi lasten ja nuorten näkökulmasta.

Anna Wartiovaara [00:35:00]: Kiitokset, Mikko ja Hanna ja Jukka, tulevaisuuskeskustelu onnistui näin etäyhteyksinkin.

Hanna Kapanen [00:35:06]: Kiitos!

Mikko Dufva [00:35:07]: Kiitos!

Jukka Vahti [00:35:07]: Kiitos!

Anna Wartiovaara [00:35:11]: Kiitos, että kuuntelit Hyvää huomista -tulevaisuuspodcastia.  Voit jatkaa keskustelua heikoista signaaleista somessa tunnisteella tulevaisuuspodcast ja heikotsignaalit. Aiemmissa tulevaisuuspodcastin jaksoissa on pohdittu esimerkiksi, miten kirjailija rakentaa tulevaisuuksia tai miltä tuntuu ratkaista viheliäisiä ongelmia. Kaikki jaksot löytyvät niin Spotifysta, Apple podcasteista kuin Sitran verkkosivuiltakin osoitteesta www.sitra.fi/tulevaisuuspodcast. Laitathan tulevaisuuspodcastin tilaukseen, niin saat tiedon uusista jaksoista heti tuoreeltaan. Kuulemisiin.

[äänite päättyy]

Podcast

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Tulevaisuuspodcast: Turvallisuusympäristön murros

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitra lisää rahoitusta ja panostaa ratkaisujen löytämiseen Suomen talouden kasvuun

Katsaus

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran toimintakatsaus 4/2024

artikkelit

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Millaiseen tulevaisuuteen lapsilla on oikeus?

Vierailija

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Kuka lohduttaisi tulevia sukupolvia?

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

USA:n vaalit – kysy asiantuntijoiltamme pidemmän aikavälin vaikutuksista

Kommentti

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Nämä kolme jännitettä jäävät katveeseen presidentti Niinistön turvallisuus­raportissa

Vierailija

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Mihin Suomen kannattaa varautua riippumatta siitä, kumpi voittaa USA:n vaalit?

Lista

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Uskottavat vaalit vaakalaudalla – 12 nostoa demokratian tilaa kuvaavasta raportista

Lista

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

10 kirjaa tulevaisuuksista

Vierailija

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

"Suomen EU-keskustelu on jämähtänyt 90-luvulle"

Katsaus

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Sitran toimintakatsaus 3/2024

Poiminnat

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Opas saavutettavampiin ja esteettömämpiin tulevaisuustyöpajoihin

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Vahvat talousosaajat Matti Paavonen ja Petri Rouvinen tukemaan Sitran uutta suuntaa

uutiset

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Arviointi: Sitran tehtävä yhä tärkeämpi – kehittämissuositukset huomioitu uudessa strategiassa

julkaisut

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Arviointi: Kohti muutosvoimaa ja ketteryyttä

Verkkotapahtuma

add_to_reading_list

remove_from_reading_list

Tule mukaan havainnoimaan heikkoja signaaleja!  

keskiviikko, 15.1.

Näytä kaikki