Ennakoinnissa tarvitaan surffaamista muutoksen aalloilla

Koronapandemia on nostanut esiin ja keskusteluun yhteiskunnan varautumis- ja palautumiskyvyn. Erilaiset kriisit ja yllätykset suuntaavat huomion siihen, kuinka hyvin niihin on varauduttu ja miten hyvin erityisesti nykyisestä kriisistä palaudutaan niin sanottuun normaaliin tilanteeseen.

Samaan aikaan käy kuitenkin yhä selvemmäksi, että paluuta vanhaan tai ”normaaliin” ei ole. Olemme siirtyneet postnormaaliin maailmaan, jossa yllätykset, epäjatkuvuudet ja ristiriitaisuudet yleistyvät. Normaalin käsite ei ole enää kovin hyödyllinen kuvaamaan maailmaa.

Yllätysten maailmassa tarvitaan edelleen palautumiskykyä ja varautumista, mutta niiden rinnalla on syytä pohtia myös kykyä uudistua. Miten hypätään suoraan tulevaisuuteen sen sijaan, että rakennetaan nykytilaa ylläpitäviä suojamuureja tai haikaillaan menneitä?

“

Postnormaali maailma haastaa myös ennakoinnin käytännöt.

Ennakointi on pohdintaa nykyhetken muutoksista, vaihtoehtoisista tulevaisuuksista ja toimenpiteistä, joilla toivottuun tulevaisuuteen voitaisiin päästä. Postnormaali maailma haastaa myös ennakoinnin käytännöt. Yllätysten huomioiminen korostuu, samoin kuin osallisuus, moniäänisyys ja valmiudet toimintaan. Tarkkojen ja suoraviivaisten, tehokkuutta painottavien toimenpidesuunnitelmien sijaan tarvitaan yhteistä keskustelua toivottavista tulevaisuuksista, kykyä tarttua nouseviin ilmiöihin sekä useita samanaikaisia ja ongelmien juurisyihin tarttuvia ratkaisuita ja sopeutumista muuttuviin tilanteisiin.

Kyse on siis paitsi tiedon ja ymmärryksen rikastamisesta suhteessa tulevaisuuteen, myös kyvystä käyttää tulevaisuustietoa nykyhetkessä tehtävien päätösten tukena.

Epävarmuuden kanssa eläminen, muutosten ymmärtäminen ja niihin vaikuttaminen edellyttävät yhteistyötä. Meidän pitää oppia kuuntelemaan toistemme näkemyksiä tulevaisuuksista, laajentaa tulevaisuuskeskusteluun osallistujien joukkoa ja vaalia moniäänisyyttä. Erilaiset näkemykset tulevaisuuksista auttavat meitä haastamaan omaa ajatteluamme ja samalla haaviin jää paremmin mahdollisia yllätyksiä.

Miten voisimme bunkkereissa kyyhöttämisen sijaan oppia surffaamaan muutoksen aalloilla?

Uudistuminen parasta varautumista

Suomessa on vahva kansallisen ennakoinnin perinne ja ekosysteemi eli erilaisista toimijoista koostuva kokonaisuus. Kansallisen ennakoinnin piirissä jaetaan tietoa ja kokemuksia ja rakennetaan muiden työn päälle, jotta pystytään varautumaan ja uudistumaan. Ennakoinnilla on parhaimmillaan merkittävä rooli erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamisessa, toivottavien tulevaisuuksien kuvittelemisessa ja niistä keskustelemisessa. Tällöin voidaan tehdä paremmin myös toimia, jotta päästään kohti toivottavia tulevaisuuksia.

Ennakointi 2020 -hankkeessa tarkasteltiin Suomen kansallisen ennakoinnin nykytilaa – rakennetta, prosesseja ja käytäntöjä – sekä pohdittiin, mitä ennakoinnissa voisi tehdä paremmin. Loppuraportissa annetaan suosituksia ennakoinnin kehittämiseksi. Yksi keskeinen havainto ja suositus liittyy yllätysten huomiointiin ja niihin reagoimiseen, sillä selvityksen mukaan ennakoinnissa ovat painottuneet todennäköiset kehityskulut.

Kun tulevaisuutta katsotaan kapeasti, varovaisesti tai lyhytjänteisesti, voivat pandemioiden taikka pakolaiskriisien kaltaiset ilmiöt jäädä huomioimatta. Yhteiskuntaa ravistelevat kriisit tulevat harvoin kuitenkaan täysin yllätyksenä, vaikka niiden aikaa, paikkaa taikka laajuutta ei pystytä tarkasti ennustamaan.

Koronapandemian yhteydessä on väitelty siitä, oliko kyseessä musta joutsen, eli yllättävä, ennustamaton vaikutuksiltaan merkittävä tapahtuma vai ei. John Sweeney kirjoittaa osuvasti, että kyseessä sekä on, että ei ole musta joutsen, sillä yllätyksellisyys ei ole jakautunut tasaisesti. Jotkut ovat pohtineet pandemioiden vaikutuksia pitkään, kun taas osa ei ole voinut kuvitellakaan, että jotain nykyisen tilanteen kaltaista tapahtuisi.

Eritahtisuus ei koske vain yllättävien tapahtumien vaikutuksia, sillä myös isojen jo käynnissä olevien megatrendien vaikutukset tulevat osalle väestöä yllätyksenä, olipa kyse esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai teknologian kehityksestä.

Mitä tulevaisuustiedon hyödyntäminen edellyttää päätöksenteolta?

Postnormaalin maailman kiperimmät ongelmat ovat luonteeltaan viheliäitä. Niiden tunnistamiseksi ja ratkaisemiseksi tarvitaan päätöksentekoon toimintamalleja, jotka mahdollistavat monialaisen tiedon tulkinnan ja tulevaisuus- ja ennakointitiedon käytön yhdessä muiden tiedon lajien kanssa.

Mitä tulevaisuustiedon hyödyntäminen sitten edellyttää päätöksenteolta? Ensinnäkin, useimpien toimijoiden horisontti on lyhyt, minkä vuoksi tulevaisuusajattelulle ei ole tilaa. Pitkän aikavälin tulevaisuuskuvat ja niiden mahdolliset vaikutukset eivät riittävästi linkity omaan toimintaan.

Tulevaisuustieto haastaa nykytilaa ja tähän hetkeen kytkeytyvien päätösten perusteita. Se voi olla myös luonteeltaan epävarmempaa kuin esimerkiksi taaksepäin katsova tilastollinen data, eikä tiedosta voi suoraan johtaa toimintaohjeita. Ennakointitiedon käyttö kietoutuu vahvasti kykyyn ja rohkeuteen uudistua. Tulevaisuusorientoitunut uudistaminen on vanhasta luopumista, siten epämiellyttävääkin.

Toiseksi, ennakointitiedon hyödyntäminen päätöksenteossa edellyttää systemaattisuutta. Sille on oltava rakenteet ja varattava aikaa ja resursseja osana normaalia päätöksenteon foorumeita. Ennakointi 2020 -selvityksessä ennakointi näyttäytyi vielä monissa organisaatioissa ylellisyytenä. Tarvitaanko ennakoinnille ja ennakointitiedon hyödyntämiselle kannustimia?

Koronakriisi on nostanut esiin hyvin konkreettisella tavalla resilienssin resilienssin ja uudistumiskyvyn merkityksen ja arvon niin yhteiskuntajärjestelmän, yhteiskunnan rakenteiden kuin yksilöiden tasolla. Ennakointijärjestelmän osalta se on tehnyt näkyväksi, että yllätysten suhteen kyse ei ole niinkään ennakointi- ja asiantuntijatiedon saatavuudesta, vaan siitä, miten tulevaisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään tämän päivän päätöksenteossa ja toiminnassa.

Kriisit ovat siten tärkeitä oppimisen paikkoja myös ennakoinnin ja päätöksenteon käytäntöjen kehittämiseksi, ja tulevaisuusvaliokunta onkin nyt arvioimassa ennakointijärjestelmän kykyä tunnistaa ja reagoida villeihin kortteihin eli verrattain nopeasti tapahtuviin asioihin, jotka muuttavat nykyistä tilannetta merkittävästi.

Tulevaisuus kuuluu kaikille

Kuten Ennakointi 2020 -raporttikin toteaa, tulevaisuusajattelu on tullut muun muassa Sitran megatrendien kautta yhä suuremman joukon hyödynnettäväksi. Olemme  korostaneet megatrendien rinnalla tulevaisuuden avartamisen tärkeyttä. Siinä tukena voidaan hyödyntää muun muassa heikkoja signaaleja. Tiedon tuottamisen ja paketoinnin lisäksi tarjoamme myös työkaluja signaalien havaitsemiseen ja tulkintaan, kuten Tutkain-julisteen. Tulevaisuuspäivänä maaliskuussa julkaisimme raportin utopioista yhteiskunnallisten tulevaisuuksien avartajina.

Mahdollisten yllätysten pohdinta ja toisenlaisten, toivottavien tulevaisuuksien kuvittelu eivät kuitenkaan yksin riitä. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja kehityskulut tulee pystyä myös sisäistämään ja ottamaan huomioon toiminnassa. Siksi on tärkeää rikastaa nykyhetken toimenpiteiden valikoimaa ja sitoa niitä tulevaisuuksien rakentamiseen. Tällaista työtä tehdään esimerkiksi elämäntapatestin avulla.

Ennakointi 2020 -raportissa suositellaan ennakoinnin popularisointia ja tulevaisuuslukutaidon lisäämistä ja tässä erityisesti Sitralle osoitetaan erityistä roolia. Postnormaalissa maailmassa korostuu moniäänisyys ja osallisuus, ja demokratian ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että itse kullakin on kyky ja mahdollisuus hahmotella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, saada äänensä kuuluviin niiden toivottavuuden suhteen ja toimia toivottavien tulevaisuuksien toteutumiseksi.

Tulevaisuustieto onkin parasta jaettuna. Tämän takia olemme mm. kannustaneet järjestämään keskustelutilaisuuksia megatrendeistä, tarjonneet työkaluja ennakointiin – myös etäyhteyksiin sopivia. Tulevaisuusajattelun ja muutoksen teon tekeminen ymmärrettävämmäksi ja helpommin käyttöön otettavaksi jatkuu Tulevaisuuden uudistajat -projektissa.

Voisiko kansallisen ennakoinnin yhtenä tavoitteena olla toisaalta ennakointiprofession edistäminen ja hyödyntäminen päätöksenteossa, mutta toisaalta myös lisätä laaja-alaista ymmärrystä ja osaamista tulevaisuusajattelusta? Ennakointi 2020 -raportissa tunnistetut haasteet nostavat tarpeen monentasoiselle sillanrakennukselle: ennakointitiedosta päätöksentekoon, valtakunnalliselta tasolta alueelliselle tasolle, ennakointiprofessiosta kansalaistaidoksi sekä kansallisen ja globaalien näkökulmien yhdistämiseksi.

Ennakointi 2020 -hankkeen tuloksista järjestetään Foresight Wednesday -keskustelutilaisuus verkkolähetyksenä keskiviikkona 22.4. klo 14.00-15.30. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Foresight Wednesday -tapahtumasivu.