sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Maailmantalous on madellut pitkässä hitaan kasvun ajassa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Vaikka ilmassa on monia piristymisen merkkejä ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa on nähty voimakastakin kasvua, on monia syitä, jotka tekevät kasvusta haavoittuvaa. Haavoittuvuus liittyy esimerkiksi tuottavuuden heikkoon kasvuun länsimaissa, ikärakenteeseen, Kiinan epävarmoihin näkymiin sekä helposti maailmantaloutta heiluttelevaan öljyn hintaan.
Vielä näitäkin tekijöitä olennaisempaa on se, että luonnonvarojen kestämätön käyttö ja hiilidioksidipäästöt asettavat kasvulle paljon tiukemmat reunaehdot kuin ennen. Yhä laajemmin talouskeskusteluun on noussut kysymys siitä, mitä tarkoitusta varten kasvua oikeastaan tavoitellaan. Yhä enemmän on kiinnitetty huomiota siihen, että talouden pitäisi olla ennen kaikkea keino muiden päämäärien, kuten koetun hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Mitä lopulta tavoittelemme, talouskasvua vai hyvinvointia?
Talouskasvun, hyvinvoinnin sekä luonnonvarojen ylikäytön ja päästöjen irtikytkentä on vielä toteutumatta. Hyvä uutinen on, että kahden-kolmen viime vuoden aikana maailman hiilidioksidipäästöt ovat kääntyneet hienoiseen laskuun vaikka maailmantalous on kasvanut.
Talouskasvu ei ole yhteiskuntapolitiikkamme ensisijainen tavoite, vaan ainoastaan väline hyvinvoinnin edistämiseen.
Kuitenkin erityisen kiinnostava kysymys on, miten koettu hyvinvointi onnistutaan kytkemään irti talouskasvun vaateesta. Voisimmeko voida hyvin myös tilanteessa, jossa talous ei kasva? Tällöin meidän olisi hyväksyttävä, ettei talouskasvu ole yhteiskuntapolitiikkamme ensisijainen tavoite, vaan ainoastaan väline hyvinvoinnin edistämiseen. Tämän lisäksi on tärkeä huomioida, että tuotannon määrälliseen kasvuun perustuva BKT on päivä päivältä huonompi mittari todellisen kasvun saati edistyksen mittaamiseen.
Digitaalisten palvelujen laaja leviäminen esimerkiksi sosiaalisen median kautta ei näy tilastoissa fyysisten tavaroiden tapaan tuotannon BKT-määräisenä kasvuna. Kun sähköinen palvelu on kerran kehitetty, sen monistaminen yhä uusien käyttäjien tarpeisiin ei juurikaan lisää kokonaiskustannuksia ja -tuotantoa, mutta hyvinvointia kylläkin. Tämä ns. teknologinen deflaatio selittääkin pitkälti sitä, miksi muun muassa Japanin elintaso ja ihmisten hyvinvointi on kehittynyt positiivisesti viimeisten 20 vuoden aikana ilman BKT:ssä mitattua kasvua.
Erilaiset skenaariot ovat mahdollisia
Erilaiset skenaariot talouden ja ympäristön tulevaisuudesta voivat olla hyvin erilaisia.
Voimme jäädä jumiin hitaan kasvun aikaan ja toimintatapoihin emmekä löydä tietä ulos, vaan näivetymme. Kyvyttömyys uudistaa rakenteita jatkuu ja pyrkimys samojen keinojen käyttämiseen taloudessa toistuu ilman että tuloksia syntyy. Tuloksena talous ja sitä myötä hyvinvointi näivettyy hitaasti samaa vauhtia kansalaisten tappiomielialojen kanssa.
Toinen skenaario on, että koetusta hyvinvoinnista tulee tärkein yhteiskuntapolitiikan tavoite. Tässä skenaariossa hyvinvointi kasvaa vaikka talous ei kasvaisikaan. Talous siis kykenee uudistumaan vaikka BKT:n kasvu on matala. Koettu hyvinvointi onnistutaan kytkemään irti päästöistä ja luonnonvarojen liikakäytöstä. Tämä tarkoittaa, että ihmiset kokevat voivansa hyvin ja elämänsä mielekkääksi, vaikka BKT ei ole pitkiin aikoihin juurikaan kasvanut.
Kolmas skenaario on se, että onnistumme irrottamaan talouskasvun luonnonvarojen ylikulutuksesta ja päästöistä ja voimme nauttia myös talouskasvusta. Teknologinen kehitys ja laajamittainen kulttuurinmuutos mahdollistavat aineettoman hyvinvoinnin ja talouden valtavan kasvun. Useat perushyvälle elämälle välttämättömät palvelut pystytään tuottamaan lähes nollakustannuksin energiantuotannon ja digitalisaation lyötyä itsensä voimalla läpi vuoteen 2040 mennessä. Eletään monessa mielessä yltäkylläisyyden yhteiskunnassa jossa iloa ihmisten elämään tuottavat merkityksellinen tekeminen, toisten ihmisten kanssa oleminen, tiede, taide, viihde, kokemukset ja elämykset.
Haemmeko kasvua hinnalla millä hyvänsä, minkä seurauksena maapallo turmeltuu ja hyvinvoinnin edellytykset kuihtuvat?
Neljäs skenaario on se, että haemme kasvua hinnalla millä hyvänsä, minkä seurauksena maapallo turmeltuu ja hyvinvoinnin edellytykset kuihtuvat. Tässä skenaariossa talouden rakenteita ei niinkään uudisteta, mutta kasvua onnistutaan silti ylläpitämään ja vauhdittamaan. Tämä tehdään kuitenkin välittämättä maapallon asettamista ekologisista reunaehdoista. Ekologiset huolet kyllä tunnistetaan, mutta niitä ei oteta vakavasti talouskasvun reunaehdoksi. Tämä ei luo yrityksille ja taloudelle insentiivejä uudistua kestävälle pohjalle ja sadan vuoden kuluessa erilaiset ekologiset katastrofit ovat arkipäiväistyneet. Samaan aikaan maapallon jotkut osat ovat muuttuneet elinkelvottomiksi ja ihmiskunta painii sitä myötä valtavien inhimillisten tragedioiden paineessa, kilpailu resursseista on kovaa ja armotonta. Vain hyvin pienen eliitin koettu hyvinvointi on ennallaan.
Nyt olisi tärkeää, että:
- Osaisimme tarkastella taloutta, hyvinvointia ja maapallon kantokykyä fiksuilla mittareilla, jotka auttavat meitä haluamiimme tavoitteisiin. Jos ensisijaisena talouden tavoitteena olisi ihmisten koetun hyvinvoinnin lisääntyminen, niin miten talouden onnistumista tällöin mitattaisiin? Esimerkiksi kiinnostava ajatus on että talouden onnistumista mitattaisiin sekä hyvän elämän edellytyksillä kuten ravinnon, puhtaan veden, asumisen, terveydenhuollon ja demokratian saatavuutena ja toisaalta maanpallon kantokykyyn liittyvillä luvuilla kuten ilmastonmuutoksen mittareilla, otsonikadon määrällä, veden saastumisella tai eläinlajien häviämisen mittareilla. Kumpikaan mittareista ei saisi yksilön näkökulmasta vuotaa.
- Kiertotalous tulisi nähdä huikeana mahdollisuutena, joka voisi mahdollistaa meille myös talouden kukoistuksen että ekologisen kestävyyden toteutumisen maapallon kantokyvyn rajoja kunnioittaen ja inhimillisten tarpeiden toteutumisen. Hyvinvointi ei lisäänny valmistamalla aina uusia tavaroita. Kiertotalous tarjoaa huikeita mahdollisuuksia, jos kulutuksen sijaan käytämme erilaisia hyödykkeitä palveluina ja lopputuote materiaaleineen päätyy myös kiertoon.
- Tämän kaltaisiin tavoitteisiin pääsemiseksi meidän tulisi pystyä sekä globaalilla että kansallisen politiikan tasolla asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita ja luoda sääntelyä ja insentiivejä, jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin. Valtiot ovat tarpeeksi voimakkaita yksiköitä asettamaan itselleen ja yhdessä tämänkaltaisia tavoitteita ja ja käyttämään voimavarojaan niihin pääsemiseksi. Siksi valtioiden, poliitikkojen ja virkamiesten tulisi uskaltaa asettaa yhteiskuntapolitiikalle kunnianhimoisia tulevaisuusvisioita myös talouden, hyvinvoinnin ja ekologisen kestävyyden suhteen.
Millaista on edistys hitaan kasvun yhteiskunnassa? Tähän tulemme pureutumaan 7.6. julkistettavassa Seuraavan erän kolmannessa muistiossa. Lue lisää pian osoitteesta www.seuraavaerä.fi
Lopuksi: Pääsevätkö mustat joutsenet yllättämään?
Työn, demokratian ja talouden megatrendit ja tulevaisuuden näkymät Pohjoismaissa kiertyvät näkyvällä tavalla ihmisten arkielämään. Ei kuitenkaan kannata unohtaa, että samaan aikaan maailmassa on meneillään useita sekä rinnakkaisia että vastakkaisia kehityskulkuja. Trendi ja tulevaisuus voivat näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, kenen näkökulmasta niitä tarkastellaan.
Tällä hetkellä esimerkiksi maailmanpoliittinen tilanne on äärimmäisen epävarma ja lähes jokaisella mantereella painitaan epäjatkuvuuksien ja mahdollisten yllättävien tapahtumien aiheuttamien ”mustien joutsenten” kanssa. Euroopassa epävarma poliittinen tilanne heijastuu esimerkiksi EU:n tulevaisuuden epävarmuuteen. Lähi-itä painii alueellisten konfliktien ja sisällissotien kanssa, Afrikassa poliittista epävarmuutta lisäävät paheneva kuivuus ja nälänhädät samalla, kun voimakkaasti kasvava nuori väestö siirtää myös maailman painopistettä ja huomiota kohti valtavaa mannerta. Venäjän pinnan alla kytevät ristiriidat suhteessa Putinin autoritaariseen hallintoon, Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja sisäpolitiikan arvaamattomuus ja jännitteet Aasiassa Pohjois-Korean, Etelä-Korean, Kiinan ja Japanin välillä ovat erittäin huolestuttavia.
Silti uhkakuvien alla on visioitava myös tulevaisuutta niistä näkökulmista, joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ja hyväksyttävä, että epävarmassa maailmassa suunta voi myös nopeasti muuttua. Ennakoinnin ei olekaan tarkoitus antaa varmoja vastauksia, vaan avata ajatteluemme huomaamaan erilaisia kehitysvaihtoehtoja niitä tulevaisuuksia, joita kohti haluamme monimutkaisessa maailmassa kulkea.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.